Vieraina kissojen kahvilassa

En ole mikään erityinen kissafani, vaikka mukava niitä on seurailla. No joo, toki lapsuudenperheen Naku oli eri juttu. Hän taisi vaan lähteä omille teilleen jossakin vaiheessa. Kuopuksen Ruska oli tietysti ihan omaa luokkaansa, kaunis ja niin viisas. Häntä kaipailen yhä vieläkin.

Nuori tyttärentyttäreni on puolestaan vannoutunut kissojen tykkääjä. Mikä siis sopisikaan paremmin kuin lähteä hänen kanssaan kissojen seuraan kahvilaan. Kissakahvila Pirnauskis sijaitsee Tampereen Tammelassa. Se on sijainnut siellä jo kahdeksan vuotta. Lajissaan se on ollut ensimmäinen Suomessa.

Varaamme ajan myöhäiselle iltapäivälle. Oleskeluaika on puolitoista tuntia. Käyntimaksu puolestaan on viisi euroa kävijältä. Jotain ostoksiakin on varmaan syytä tehdä, kun kahvilassa ollaan.

Riisumme kengät ovella pois. Heti jaloissa makoilee yksi iso kissa. Jos oikein ymmärsin ja muistan, hän on Hugo, kahvilan kunkku. Ensimmäiset rapsutukset saa hän.

Kahvilassa on yksi isompi ja yksi pieni, viehättävä huone. Kalusteet eivät ole mitään standardia, vaan kaikki ihan erilaisia, vanhahtavia. Kissojen lisäksi huoneessa on akvaario. Siinä on toki verkko päällä. Se ei siis ole kissojen kalareissuja varten.

Kun katselee ympärilleen, ei pääse unohtumaan, missä on. Kissoja näkyy eri muodoissa siellä ja täällä.

Hauska oivallus on tämä vessan nimi. Onhan se vähän näin, jos kissaksi ruvetaan.

Kissoja on yhteensä kahdeksan. Niitä nukkuu tuoleilla, joku lattiallakin. Niillä taitaa olla iltapäivän torkkuaika, koska ne eivät juurikaan liiku mihinkään. Asiakkailla on mahdollisuus leikkiä paikalla olevilla leluilla kissojen kanssa tai niille voi syöttää kissanameja. Seuralaiseni yrittää kissoja aktivoida niillä. Huonolla tuloksella.

Tämä mokoma vaihtaa sen verran paikkaa, että valtaa tuolini, kun olen hetken siitä pois. Joo-o. Itsekin valitsin mielestäni meille parhaat tuolit. No, istunpa sitten kovan kannen päällä. Onnistuu se kahvin juonti ja baakelssin syönti siinäkin.

Pikkuhuoneessa vetelee sikeitä ilmeisesti vielä pentu. Vihkosessa on esitelty kahvilan kissat, mutta me emme niitä pysty siitä tunnistamaan.

Kun kissat eivät ole meistä kiinnostuneita, rupean tarkkailemaan muita kahvilavieraita. Aika monta nuorta pariskuntaa tai ystäväparia näyttää olevan. Yksin oleva nainen taitaa olla täällä usein käyvä. Sellaisen käsityksen saan hänen puheistaan henkilökunnan kanssa. Viiden hengen seurueessa on mummi (näin hän itseään nimittää), kaksi aikuista ja kaksi kouluikäistä lasta. Mies keskittyy enimmäkseen kännykän tutkimiseen. Ei yllätä. Tätähän me itse kukin teemme siellä ja täällä.

Tarkasteluni perusteella tulen siihen tulokseen, että kissakahvilassa käy monen ikäisiä ihmisiä. Alle kouluikäisiä ei nyt paikalla näytä olevan. Johtuneeko perjantain iltapäiväajasta?

Kahvilassa järjestetään myös yli 18 v iltoja. Kysyn henkilökunnalta, mitä se tarkoittaa. Silloin siellä tarjoillaan myös alkoholia ja lapsia ei siis voi olla paikalla.

Yöpyminenkin paikassa on mahdollista. Juuri sen kovan penkin alta, jolla istun, löytyy vuode kahdelle. Lisäksi lapselle saa tarvittaessa varavuoteen. Yöpyjä saa aamulla aamupalan. Koko lystin hinta on 199 euroa, kertoo työntekijä. Sitä, onko hinta per henkilö vai yhteensä yöpyjiltä, en huomaa kysyä.

Syntymäpäivät, polttarit ja mitä tilaisuuksia vain voi pitää paikassa yksityisesti.

Netissä on hyvät kotisivut. Kissoistakin on niin elävät kuvat, että sen perusteella olisin minäkin joitakin kissoja tunnistanut.

Kissojen kanssa seurustelu jää tällä kertaa kovin vajavaiseksi. Se nyt ei ole kahvilan vika eikä kissojenkaan vika. Kissat elävät omaa elämäänsä omassa kodissaan. Ne eivät meidän mieliksemme ole aktiivisia, ellei siltä tunnu. Miten se sananlasku meneekään? Talo elää tavallaan ja vieras käy ajallaan. Tulipa kahviteltua.