Kirjoitukset avainsanalla v-kieli

Poljen Helkamallani kevyen liikenteen väylää kotiin päin.

Jonkin matkan päässä edessäpäin menosuunnassa näen naisen seisovan lastenrattaiden edessä tiellä. Kun tulen lähemmäksi, kuulen, miten nuori nainen (äiti?) huutaa rattaissa olevalle lapselle:

”Missä v…ssa ne aurinkolasit on? Et kai sä vaan v…u oo heittäny niitä menemään? V...u! ”

Lapsi, arviolta päälle yksivuotias, katselee äitiään pelästyneenä.

Pysäytän menopelini heidän kohdalleen. Kerron nähneeni jonkin matkaa taaksepäin vaaleanpunaiset lasten aurinkolasit tien vieressä. Tarjoudun hakemaan ne. Homma kun hoituu nopeammin pyörällä.

Äiti kiittelee ystävällisyydestä ja on yhtä hymyä.

Kun tuon lasit, mietin hetken, sanonko, että annan nämä vain, jos lakkaat huutamasta pikkuiselle moisesta asiasta ja jos peset suustasi saippualla v…n pois lapselle puhuessasi.

No, enpä tietenkään sano mitään sellaista. Mikä minä olen puuttumaan äidin toimintaan. Vai olenko? Otan vain vastaan äidin ystävällisesti lausutut kiitokset, itsekin (hampaat irvessä) hymyillen.

Pois polkiessani mietiskelen, kuinka nuorilla v-kieli mahtaa olla jo aktiivisessa käytössä. Kauanko kestää, ennen kuin joidenkin lasten ensimmäinen sana on v…u? Vai onko jo?

Kehitys kehittyy.

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

 

Varmuuden vuoksi: Kuvan henkilöillä ei ole mitään tekemistä jutun kanssa.

 

 

Kommentit (2)

Mervi
1/2 | 

Olipa ajankohtainen kirjoitus minulle. Kuuntelin junassa(pakko,kun olin vieressä) kahden nuoren tytön juttelua. Heidän asiansa olivat ihan tavallisia,mutta tuo v-sana höysti puhetta koko ajan. Kyllä se kuulosti kamalalta suorastaan,niin nättejä tyttöjä ja suusta sammakkoja! Ei ollut minusta heidän puheensa kommentoijaksi. Olen pelkuri luonteeltani,siksi kai. Lohduttaa kyllä,kun sinä reippaaksi todettu kansalainenkaan et saanut sanottua. Seuraavalla kerralla luvatkaamme molemmat kommentoida. Mietintään siis sopivia sanoja!
Ps. Onnea ensi-iltaan!

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015

Mervi, tällaistahan tämä on nykyään. Joku aika sitten liikennevalojen vaihtuessa punaisiksi  joutui kanssani pyörineen pysähtymään arviolta 9-10 vuotias poika. Useampikin v-sana sieltä suusta tuli, kovalla äänellä. Kuten siis huomaat, olen minäkin arka puuttumaan tähän. Monessa muussa asiassa olen kyllä ollut toisinaan liiankin kärkäs puuttumaan muiden asioihin tahi muistuttamaan näkemyksistä, että asia ei ole vain mustavalkoinen. Toisinaan olen sitten saanut nenilleni, joskus hyvin yllättäenkin ihminen on ollut kovin herkkänahkainen. Sekin välillä hillitsee puuttumista. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisin varmaan ihan nätisti voinut ottaa puheeksi nuoren äidin kanssa niin lapselle huutamisen kuin kielenkäytön. Sitä vaan ajattelee, että voi saada vain haukkumiset palkaksi ja kuka niitä ehdoin tahdoin haluaisi. Sinun tilanteesi oli hankalampi. Olisit ehkä saanut koko loppumatkan lokaa niskaasi, nuoria kun oli kaksi. Että tässä asiassa ollaan siis näköjään yhdessä molemmat pelkureita!

Kiitokset ensi-illan toivotuksista! Mervi, toivotan sinulle mukavaa, ellei suorastaan ihanaa Juhannusta! Anjakaarina

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat