Kirjoitukset avainsanalla TTT

Vai että ihan hurmiossa, saatat epäillä. Epäile vain, mutta hurmiossa olimme. Me yleisönä elimme vahvasti mukana, imimme joka sanan, reagoimme esimerkiksi äännähdyksin tai nauruin. Välillä oli ihmetyksen sormi ällistyksen suussa. Pauhaavat väliaplodit olivat spontaanit. Tulivatko ne veljesten aivan ällistyttävän oopperaesityksen jälkeen vai jonkun muun mahtavan kohtauksen innoittamana, en muista. Mutta mitä välii. Mahtavaa oli!

Tämä kaikki ja paljon muuta tapahtui viime torstaina Tampereen työväen teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä. Menossa oli Sirkku Peltolan käsikirjoittaman ja ohjaaman Kärpäset- näytelmän kantaesitys ja ensi-ilta. Rooleissa ovat näyttelijät Luojan armosta: Aimo Räsänen, Martti Suosalo ja Petra Ahola.

Olen katsonut monta Peltolan näytelmää, en toki ihan kaikkia. Uskallan kuitenkin väittää, että tämä näytelmä nousee niistäkin kunniapaikalle.

Mistä siis on kyse?

Kärpäsen veljekset tapaavat äitinsä hautajaisissa, pitkästä aikaa. Kalevi Kärpänen (Aimo Räsänen) on bussikuski ja Mauri Kärpänen (Martti Suosalo) maailmankuulu oopperalaulaja. Elämässä milloin saa ja milloin menettää. Mauri menettää vaimonsa, talonsa, asuntonsa ja terveytensä. Hän pääsee kuitenkin veljensä kaksioon asumaan. Ihan auvoista yhteiselo ei aina ole. Toistensa ymmärtäminen on vaikeaa, kun ohipuhuminen on tavallista.

Herkullisista herkullisin hahmo on Martti Suosalon välillä esittämä Hara, laitapuolen kulkija. Kalevi pitää hänestä jollakin lailla huolta. ” Morots Kalevits”. Välillä on gramma kukkaakin hukassa. ” Voi viddu. Ei kukkaa, kun hasaa.”

Räsäsen ja Suosalon lisäksi Petra Ahola tekee seitsemän (lue: seitsemän) roolia. Ja miten tekee? Aina eri henkilö on oikeasti lavalla. Hän osaa niin erinomaisesti olla roolihenkilönsä mukainen. Ja roolin vaihto tapahtuu nopeasti kuin sormia napsauttamalla. Sen lisäksi koreografi Reetta- Kaisa Iles on tehnyt hänelle mahdottoman vaikuttavan koreagrafian. Miten ihmeessä Ahola edes pystyy näihin kaikkiin hyppyihin ssinne ja tänne, pöydälle ja pöydältä? Voin vakuuttaa, että kaikki ihmeellisimmätkin temput näyttävät ällistyttäviltä ja helpoilta.

Yksi Aholan roolihenkilöistä on Mauri Kärpäsen pojan tytär Puro, joka yllättäen välillä tulee isoisäänsä tapaamaan. Siitäkin huolimatta, että Maurin ja hänen  poikansa välit ovat poikki.

Kaiken hurmion jälkeen edelleen hurmiossa me taputamme lopuksi kädet rakoille – ilman muuta seisaaltaan.

 

Sirkku Peltolan Kärpäset-kirjan julkaisu

Ennen ensi-iltaa on näyttämön lämpiössä Sirkku Peltolan haastattelu ja kirjan julkaisu. Dramaturgi Hanna Suutela on haastattelija. Kirja pitää sisällään koko näytelmän käsikirjoituksen vuorosanoineen. Takakannessa sanotaan: Sirkku Peltolan teoksessa tulee ihmisistä toisilleen tarpeellisia. Peltola toivoo, että tällaisia kirjoja näytelmistä olisi enemmän kirjastoissa. Hän itse kertoo innostuneensa näytelmiin juuri tällaisten kirjaston kirjojen kautta.

Käsikirjoittaja ja ohjaaja Sirkku Peltola kertoo kirjoittaneensa tämän näytelmän juuri näille näyttelijöille. Hän on ohjannut heitä ennenkin ja tuntee siis heidän näyttelijän luonteensa. ”Tämä näytelmä on kunnianosoitus näyttelijöille”, sanoo Peltola.

Kipinän näytelmän kirjoittamiseen antoi kuulemma Aimo Räsänen. Hän on esittänyt Peltolan näytelmässä Ihmisellinen mies bussikuskia vuonna 2013. Silloin tällöin Räsänen on Peltolalle kertonut, että häntä kiinnostaisi tietää, miten bussikuskille käy.

Peltola sanoo, että yksi teema näytelmässä on yksinäisyys. Hän sanoo tarkastelevansa maailmaa aina tippuneiden näkökulmasta. Näinpä. Monella lailla yhteisön rattailta pudonneita ovat näytelmässä monet. On monenlaista yksinäisyyttä, on isoja menetyksiä, on nuoren ihmisen kipuilua ja hukassa oloa. Näytelmä pitäisi minusta katsoa useamman kerran, että kaikki hurlumlein alle jäävät teemat huomaisi. Näytelmässä tykitetään katsojaan armotta nauruhermoihin.

Kysyin Sirkku Peltolalta, miten hän pystyy keksimään niin mielikuvituksellisia tarinoita. " Ei oo keksittyjä. Ovat havaintoja”,  vastasi Peltola.

 

Lavastus-ja pukusuunnittelu Pirjo Liiri-Majava

Valosuunnittelu TJ Mäkinen

Äänisuunnittelu Kyösti Kallio

 

Näytelmän kuvat TTT/ Kari Sunnari

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle Esikoisen nuorelle Brysselissä. Iso ilo on ollut Kuopuksen tyttären syntymä viime vuonna. Saamme miehen kanssa nauttia hänen hoitamisestaan Tampereella.

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2025
2024
2023
2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat