.....minä hiihtelen siskojen kanssa. Koti tuolla jo välkkyvi kultainen, tuli taasen on takassansa. Emo huolella käy, eikö lapsia näy, kun ilta jo hangilla hämärtäy."
Tämä laulu tulee lapsuudesta mieleeni. Muistikuvassani illan hämärässä hiihdän kodin läheisellä pellolla ja laulelen. Tosin kukaan kolmesta siskostani ei ole mukana. Sitäkään peltoa ei enää ole. Paikalla on K-market.
Pikkusisko Saksasta tuli viikonloppuna Suomeen talvilomalle. Hiihtämään. Kotikonnuillamme Etelä-Pohjanmaalla saimme lahjaksi talven aurinkoisimman päivän liukkaiden luistojen kera! Vaikka latu ei ollut kummoinenkaan, järvellä lunta oli sopivan vähän. Mitä sitä ihminen muuta silloin enää osaa toivoa?
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/img_3743.jpg?itok=YXMsf13S)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/img_3754.jpg?itok=_MAvmayc)
Tapasimme tällä kotikontureissulla myös yhden siskoni tyttären kahden pienen poikansa kanssa. Sain nauttia harvinaisesta herkusta: pienten lasten seurasta. Siinä mieleeni tulee ensinnäkin hetkiä, kun lapsenlapset olivat pieniä. Huomaamattani puhuttelen itseäni lapsille Mummeliksi, vaikka heidän Mumminsa en tokikaan ole. Heidän Mumminsa on taivaassa, kuten isompi, kolmevuotias, tiesi. Sitten tulee muistumia omien lastenkin pikkulapsiajoista. Ihmettelen vain, mihin kaikki vuosikymmenet ovat kuluneet. Suksi sentään vielä luistaa.
Ja lopuksi huumoria, kuten pakinoitsija Pitko tapaa kirjoittaa. Kolmivuotias hauskutti meitä vitsillä. "Miksi linnut lentävät etelään? Koska ne eivät jaksa kävellä."
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/img_3747.jpg?itok=AWbBX_1D)
