Kirjoitukset avainsanalla spa-hoito

Saan Esikoiselta lahjaksi spa-hoidon Nicestyle Cityspa ja Tampereen suolahuone-yritykseen. Hoitopaketti on nimeltään Mountain Escape, ”Vuoriston häkellyttävä kauneus kerättynä hetkeen hemmottelua”.

Kun soittelen aikaa, kysyn, kuka näitä spa-hoitoja tekee. Minulle vastataan, että kaikki ja puhelimessa olija sanoo varaavansa nyt ajan itselleen. Nettisivuilta katson, että hän on kosmetologi ja ripsiteknikko. Spa-hoitajakin näyttää firman listoilla tosin olevan.

Kotiin tulee netissä vastattavakseni lista muun muassa sairauksista ja lääkkeistä. Saatteessa sanotaan esimerkiksi ”Tämä palvelu ei välttämättä sovi sinulle, mikäli…. tai käytät säännöllisesi joitain lääkkeitä.” Viestissä lukee, että tietoja joudutaan keräämään lain velvoittamana. Siis suolahuone, jalkakylpy ja hieronta voivat olla terveydelle vaarallisia? No, mistäpä minä mitään tiedän. Ajat ja vaatimukset muuttuvat. Täytän kiltisti tiedot.

Aluksi istun 40 minuuttia suolahuoneessa kellarikerroksessa. Lattia on vuorattu vuorisuolalla ja suolapölyä puhalletaan generaattorilla huoneeseen. Suola hoitaa hengitysteitä ja on hyväksi iholle, olen lukenut. Suolahoidon rentouttavan vaikutuksen ansiosta stressi ja univaikeudet voivat helpottaa.

Huoneeseen mennään paljain jaloin. Voin kuulemma pitää päällä omat vaatteeni tai vaihtaa kylpytakkiin. Otan kylpytakin. Myöhemmin totean, että ei sillä muuta käyttöä olekaan. Jalkapohjani palelevat kylmällä suolalla. Istuinpaikka ei ole pehmeä eikä istuin puolimakaavassa asennossa, kuten parilla aikaisemmilla suolahuonekäynneilläni on ollut. Niitä jään kaipaamaan. Lehtiä kyllä on tarjolla luettavaksi.

Suolahuoneesta kipuan takaisin ensimmäiseen kerrokseen. Siellä odottaa jalkakylpy ja jasminmausteinen vihreä tee. Kyseessä on japanilainen teehetki ”eksoottisen jalkakylvyn” kanssa. Teetä juodessani saan nauttia kauniista musiikista. Tähän on varattu aikaa 20 minuuttia. Siinä ajassa vesi laakeassa vadissa ehtii kylmettyä. Kun hoitajaa ei näy, en rupea häntä huutelemaan. Tyydyn kohtalooni, kun maistuvan teen kanssa olen sentään saanut suklaakonvehdin.

Nyt on siis tunti mennyt kahden tunnin ajasta.

Viimeisen tunnin vietän Aasian salaisuuden merkeissä. Tunti on tosi nautiskelua! Menen hierontatuoliin mahalleni makaamaan.

Yläselkä ja jalkojen takaosat saavat vartalokuorinnan savella. Se pehmentää ja hoitaa ihoa. Sen jälkeen on vuorossa kuumakivihieronta, jonka sanotaan olevan syvärentouttavaa.

Kuumakivihieronta tapahtuu mustilla laavakivillä, jotka on lämmitetty sähkökattilassa. Tämä on minulle ihan uusi juttu. Se tuntuu tosiaankin rentouttavalta ja nautittavalta. Vartalonaamio ja kosteuttava voide lienee sitten vielä annettu, jasmiinin tuoksuisena. Ehkä olen silloin jo niin rentoraijana, että en muista siitä mitään.

Kotiuduttuani saan alta aikayksikön viestin, jossa kysytään arviotani hoidosta. Annan täydet viisi pistettä tämän ” viettelevän vartalohoidon” pehmittämänä. Tosin miinuksena mainitsen jalkapohjien kylmettymisestä suolahuoneessa. Olisin toki voinut mainita myös kylmästä jalkavedestä, mutta otan sen nyt omalle kontolleni.

Hoitajani oli hymyilevä, sympaattinen ja mukava. Hän selosti hyvin asiat, mutta oli muuten vähäpuheinen. Se sopii minulle tämän sorttisissa hommissa paremmin kuin hyvin. Kauhistuttavinta olisi ollut, jos hän olisi ruvennut minua tenttaamaan elämästäni! Sellaistakin olen nääs kokenut.

Taas sain siis aivan uudenlaisen kokemuksen ja ihanan elämyksen! Kyllä tyttäristä on monenlaista iloa! Tällä kertaa ilo tuli Esikoiselta lahjakortin muodossa. Kiitos!

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle Esikoisen nuorelle Brysselissä. Iso ilo on ollut Kuopuksen tyttären syntymä viime vuonna. Saamme miehen kanssa nauttia hänen hoitamisestaan Tampereella.

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2025
2024
2023
2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat