Kirjoitukset avainsanalla perinneseurue

Tulkoon joulu!

Perinteisen jouluglögin join Tallinnan Raatihuoneen torilla kyseiseen perinteeseen vihkiytyneiden ystävieni kanssa jo marraskuun lopulla. Siitä ei siis joulun tulo ole ollut kiinni enää pitkään aikaan.

Raatihuoneen Joulutori on minusta jouluisempi kuin Tampereen vastaava. Anteeksi vain kotikaupunki. Toki se on iältäänkin vanhempi ja aukeaa jo marraskuun puolen välin jälkeen. Jouluglögejäkin on useampaa sorttia. Valinnan vaikeutta tulee, kun yhden kuitenkin aina vain siellä kallistamme. Usein se on Vana Tallinnalla terästetty.

Torin laitamillakin on mielenkiintoisia valoja ja ravintolan sohvaryhmä odottamassa istujia.

Vanhaan kaupunkiin johtavalla  ”kukkakadulla” on totta kai jouluisia kransseja ja koristeita. Vuosikausia tein itse aina joulukoristeen ulko-oveen. Tulos oli välillä enemmän onnistunut ja välillä vähemmän. Tulosta kyllä aina tuli, joskus tosin vasta jouluaattona. Nyt olen jo parina vuotena tuonut kranssin Tallinnasta, niin tänä vuonnakin.

Ravintola Liisu juures torin laitamilla on illaspaikkamme. Liisu juures tarkoittanee Liisun luona, jos googlen käännöspalveluihin on uskomista. Liisun omistamasta ravintolasta onkin kyse.

 

Paikka on uusi tuttavuus, mutta hyvä ja edullinenkin. Kolmen ruokalajin ateria maksaa noin 25 euroa. Alkupala, valkosipulileipä ruohosipulikastikkeella näyttää epämääräiseltä, mutta on herkullista ja enemmänkin kuin tarpeeksi vatsaa täyttävää. Broilerivarras ja omenapiirakka vaniljakastikkeen kera ovat jo tutumpaa tavaraa. Samaan hintaan saamme vielä kahvin tai teen. Kuoharipullo on ilmainen neljälle ruokailijalle.

Vanhan kaupungin ulkopuoleltakin löytyy väriloistoa.

Illalla perinneseurueemme poistuu kaupungilta hotelliin ja seuraavana päivänä matka jatkuu laivalla kotikonnuille.

Että en olisi täysin epäoikeudenmukainen Tampereen Joulutoria kohtaan, laitan kuvan siellä olevasta jättikuusenkoristeesta. Se on kovasti herättänyt kävijöiden huomiota.

Tampereen Löytöliiterin Pukkibändin myötä toivotan kaikille iästä tai säädystä riippumatta Musiikillista Joulua!

 

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat