Onko potilasruoka sairaalassa kelvollista?

Ikuisuusaihe, joka leimahtaa aina uudelleen mielipidepalstoilla.

Viime joulukuussa Aamulehden mielipideosastolla joku kokemusasiantuntija  mollasi täysin TAYSin eli Tampereen yliopistollisen sairaalan potilasruoan potilaana oltuaan.

Ihmettelen!

En ole ihmettelyni kanssa yksin. Muutaman viikon päästä oli lehdessä kolmekin uutta näkemystä.

Sydänsairaalan puolella ollut koki, että ”… siellä tarjottava ruoka oli erinomaista”.

Korvaosastolla ”Suolattomuutta lukuun ottamatta ruoka oli hyvää”. Suolaa hänen kuulemma käskettiin kotona lisätä natriumarvojen takia.

Oli toki muutakin kokemusta.

”Olkaa kiitollisia, jos olette saaneet sentään kunnollisen ruoka-annoksen. …hoitaja toi minulle ainoastaan kämäisen mikroaterian, ei mitään sen kanssa, kun sanoin olevani kasvissyöjä.”

Veikkaanpa, että mielipiteitä tulee vielä lisää suuntaan tai toiseen. Edellä mainitulta kirjoittajalta haluaisin kyllä kysyä, millainen on ”kämäinen” ateria. Ei ole sattunut sellaista tulla vastaani.

Laitanpa minäkin haarukkani jauhelihakastikkeeseen. Olenhan kokemusasiantuntija, minäkin.

Vajaa vuosi sitten päädyin yllättäen ja taatusti pyytämättä ensiapupoliklinikka Acutasta vuodeosastolle. En Taysiin, vaan Hatanpään sairaalaan. Ensimmäinen ”ateria” minulle tarjottiin Kela-taksin vietyä minut osastolle noin kello 2 yöllä: mehua ja voileipää. Näistä huolimatta aamun paastosokeri oli normaali, vaikka muuta hoitajalle epäilin.

Neljän päivän oleskelun perusteella sanon, että ruoka oli hyvää, hyvää kuin hyvä kotiruoka. Se oli maukasta, ei suolatonta eikä liian suolaista.

Puoli kahdeksalta tuotu aamupala jo oli runsas. Kotona aamiainen sisältää minulla kahvin ja voileivän.

Lounaalla oli usein perunoita ja jotain kastiketta, vihanneksia unohtamatta. Maukasta. Ainut pieni ongelma näissä annoksissa oli suuri perunoiden määrä. Parhaillaan kolme isoa perunaa. Vähän niin kuin rekkamiehen annos, vai?

Päiväkahvilla oli aina mukana joku makea pala: leikkokakun pala tai piirakan pala esimerkiksi. Tästähän meikäläinen tykkäsi. Kuka voi ikinä juoda kahvia pelkästään? En ainakaan minä.

Päivällisellä oli joku keitto pienen jälkiruoan kanssa.

Iltapalalla oli voileipää, kahvia/teetä ja esimerkiksi jogurttia. Nämä suolakurkut olivat muuten tosihyviä.

Kyllä tällaisilla eväillä jaksoi sairastaa, Ja tervehtyä. Kotona ruokavälitkin ovat minulla paljon pitempiä. Jälkiruokien puuttumisesta puhumattakaan.

Aterioilla ruokaa oli niin runsaasti, että ensimmäisen päivän jälkeen pyysin laittamaan minulle vain puolikkaita annoksia. Pyyntö ei varmaankaan mennyt eteenpäin, koska suuret annokset jatkuivat. En tehnyt siitä nyt numeroa. Minäpä söin aina kaiken, paitsi niitä kaikkia perunoita.

Minulla on muutama teoria siitä, miksi sairaalaruokaa saatetaan moittia.

TEORIA 1. Potilaalla saattaa olla sellainen sairaus, joka vaikuttaa ruokahaluun tai ruoan makuun.

TEORIA 2. Sairautensa takia potilas on allapäin, jolloin ruokakaan ei maistu.

TEORIA 3. Jostakin kumman syystä potilas saattaa ajatella, että koska hän maksaa sairaalavuorokausista, hän on vähän kuin hotellissa. Tarjotkaa siis minulle ravintolatason ruokaa.

TEORIA 4. Voi olla vähän kuin muotia moittia sairaalaruokaa. Samaan syssyyn voi todeta, kuinka itse osaisi tehdä parempaa sapuskaa.

TEORIA 5. Potilas voi syödä niin paljon omia ”eväitä”, että talon ruoka ei maistu. Tähän tyyliin asia oli huonetoverillani. Hänellä sukulainen kantoi joka päivä keksejä, karkkeja, pullia ja muita herkkuja. Olisin minäkin toki voinut vaihtaa yhden aterian Fazerin suklaalevyyn. Mutta vain yhden. Aina suklaa hyvänkin kotiruoan voittaa.

Kyllä meikäläisellä teorioita riittää. Koska en ole kuitenkaan asiaa perusteellisesti tutkinut, saati tieteellisesti, kaikki teoriani voivat olla pahasti pielessä.

Kunnon tutkimusta odotellessa antakaamme kaikkien mielipiteiden kukoistaa. Ehkä kuitenkin olisi hyvä olla kompastumatta lillukanvarpuihin. Eiköhän pääasia ole kuitenkin, että hoito on hyvää ja parantavaa, jos mahdollista?

Ruoista huolimatta tai ehkä juuri siksi lähdin sairaalasta tervehtyneenä. Ja arvatkaa mitä? Hyvistä ja runsaista ruoista sekä pääasiallisesta sängyssä olemisesta huolimatta painoni ei ollut noussut, vaan oli sama kuin ennen lasarettia.