Ihanan oikean kunnon talven riemuja, osa 1. Jäälyhtyjä ja kelkkailua

Kunnon pakkassää antaa mahdollisuuden jäälyhtyjen tekoon. Ei muuta kuin sankoon vettä. Pakkasen määrästä riippuen sanko vähemmän tai kauemman aikaa ulkona pakkasessa. Vaaransa tässäkin on. Vesi voi jäätyä liikaa, niin että on vaikeuksia saada siihen kynttilän mentävää aukkoa. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta.

Niin. Se kelkkailu.

Aviohenkilö toi joskus vuosikymmeniä sitten jostain messuilta yllättäen ja pyytämättä minulle kilpakelkan. Hän tiesi mieltymykseni potkukelkkailuun. Kilpakelkka onkin oiva värkki, vaikka ei kilpailisikaan. Sillä pääsee paljon lujempaa kuin tavanomaisella kelkallani, vaikka siinä muovijalakset onkin.

Tänä talvena olen saanut kelkotella pitkiä liukuja hiekattomilla kaduilla. Minun onneni on ollut, että syrjäisempiä katuja ei ole ilmeisesti lumen tulosta johtuen ehditty kaiken aikaa hiekoittaa. Paras kelkkasää on silloin, kun on muutamia asteita pakkasta.

Mutta kuinkas sitten kävikään yhdellä kelkkareissulla? Tai tarkemmin sanottuna sen jälkeen.

Tökkäsin  jossakin vaiheessa  vauhdin hurmaa silmälasit taskuuni. Juu-u, ihan sillee puolihuolimattomasti, myönnän.

Pihaan palattuani sytyttelen kynttilä- ja jäälyhtyjä.

Sisällä rupean ihmettelemään, missä silmälasit ovat. Eivät ole taskussa. Eivät ole missään. Etsin niitä pihasta ja kadultakin, jos sinne olisivat pudonneet.

Lopulta löytyvät pihasta. Ilmeisesti ja varmasti ne ovat pudonneet ja olen niitä varmemmaksi vakuudeksi tallonut kynttilöiden sytyshommassa.

Voihan rähmäkäpälä! Mies tarjoutuu kokeilemaan, jos rillit saisi korjattua liimaamalla. Hän peruu tarjouksensa, kun näkee, mitä silmälaseista on jäljellä. Linssitkin ovat jossakin lumen seassa pihassa. Jos jotakin näistä palasista saa, niin modernin taulun.

Onhan minulla näitä laseja, yksin laskien jää yhdeksät ja mökillä vielä parit varalasit. Näköni on pysynyt sen verran samana, että voin käyttää vanhojakin laseja. Kolmet sangat taitavat olla edesmenneen siskoni peruja. Vaihdatin niihin omat linssit. Paha vaan, että rikkoutuneet olivat yhdet suosikeistani.

Että tämmöistä. Mitäpä tästä opimme?

a)   älä ota silmälaseja ulkoilureissulle, kun et niitä varsinaisesti tarvitse

b)  jos kuitenkin otat rillit mukaan, niin älä laita niitä taskuun

c)   jos kuitenkin laitat ne taskuun, laita ne kunnolla taskun pohjalle

d)  vaikka rillit ovat kunnolla taskun pohjalla, ota ne sieltä heti pois kotiin tuntuasi. Älä rupea ennen sitä muihin hommiin

Ei siis päivää, ettei voisi jotakin oppia. Tässä viisastuu ihan väkisin.