Kirjoitukset avainsanalla jouluvalmistelut

Olen tässä joulun alla muistellut lapsuudenkotini jouluvalmisteluja.

Siivoukset olivat ennen vanhaan, ainakin meillä, perusteelliset. Luonnollisesti kaikki kaapit käytiin läpi. Tekstiilit vietiin ulos ja ainakin osa pehmustetuista huonekaluista. Ja pestiin ja puunattiin kaikki paikat niin perusteellisesti.

Äitini, kokopäivätöitä tekevä (joka silloin tarkoitti 47 tuntia viikossa), hoiti pääasiassa hommat isän avustuksella. Me neljä tytärtä jouduimme töihin mukaan yhä enemmän iän karttuessa.

Kun juttelin tästä muistelusta yhden martta-ystäväni kanssa, hän totesi, että kyllä kerran vuodessa pitää kaikki kaapit käydä läpi. Olen samaa mieltä, mutta pitääkö ne kaikki käydä juuri joulun alla? Ei sillä, voin tunnustaa, että meidän kaikkia kaappeja ei siivota joka vuosi. En ole mikään kätevä emäntä. Koronakevät 2020 oli siinä mielessä hyvä, että silloin siivosin kaikenlaisia kaappeja ja laatikoita, kun mihinkään ei voinut mennä. Ehdotankin, että säädetään laki, jonka mukaan joka vuosi jokaisen pitää pysytellä kotonaan kolme kuukautta vuodesta. Se passaisi ainakin minulle.

Sitäkin olen ihmetellyt, milloin ja millä ajalla äitini ehti tehdä monenlaisia joululahjoja, kuten vaikkapa nukkeja ja yöpaitoja. Ehkä esimerkin voimasta muistan itsekin kutoneeni vielä jouluaattona nukelleni kaulaliinaa joululahjaksi. En muista, minkä ikäinen olin. En kuitenkaan voinut olla ihan pieni, kun kutominen sujui. Sitäkään en muista, ehtikö kaulaliina nukelle pakettiin.

Tänä vuonna olen kutonut lahjaksi kahdet villasukat. Lapsenlapsen toivelahjasukilla tuli kiire, kun niiden piti ehtiä Brysseliin asti. Ensimmäisessä yrityksessä värit olivat huonot, joten tein uuden version.  Eipä tullut riittävän kauniit, mutta sukat kumminkin.  Ilmeisesti rannekanavan hermo ärsyyntyi. Jouduin aina välillä kutoessa ravistelemaan toista kättä. Ajattelin jo, että täytyy pyytää jotain toista kutomaan toinen sukka. Sisulla kudoin kuitenkin loppuun asti.

Lapsuudenkodissani luonnollisesti tehtiin kaikki joululeivonnaiset ja -ruoat itse. Siis ilman pakastinta ja ilman jääkaappiakin, kellari toki oli. Joulun pyhinä perinteisesti kutsuttiin kylään useampi ystäväperhe yhtä aikaa. En ymmärrä, millä ne kaikki tarjoilut voitiin etukäteen valmistella.

Minulla tämä itse ruokien tekeminen on vähentynyt vuosi vuodelta.  Toki olemme olleet mieheni kanssa kahden jo useamman vuoden, että tarvekin on vähäisempi. Tänä jouluna olen tehnyt itse pari kakkua ja torttuja. Laatikot ostin joulutorilta Kauppahallin kojusta. Sieltä olen saanut oikeasti imellettyä perunalaatikkoa. Perunalaatikon imeltämisessä en ole koskaan onnistunut. Mieheni sisar teki hyvää imellettyä. Vuosien päästä selvisi, että salaisuus oli riittävästi siirappia.

Aviohenkilö on kipeä ja kuumeinen jo kolmatta päivää. Siksi jouluvieraita ei tänä vuonna tule suunnitellusti, edes käymään. Eilen jouduin tai pääsin kolaamaan pihaa runsaasta lumesta. Yleensä se on aviohenkilön hommaa. Kolaus ei ollut homma eikä mikään. Pehmyttä lunta.

Tässä vaiheessa joulusiivot on jo meilläkin tehty, niin kuin on tehty. Kuusi tuodaan kohta sisään ja koristellaan. Sitten voimme nautiskella kukkien ja jouluvalojen lisäksi kuusesta. Olin lähdössä ulos sahaamaan kuusesta palaa pois, kuten ohje on. Silloin mies nousi sairausvuoteeltaan ja käveli, että kyllä hän sahaa. Minä nyt en ole mikään sahuri, mutta kai nyt yhden palan olisin siitä irti saanut. Mies ei tainnut luottaa siihen.

Omakotiyhdistyksemme organisoi tänäkin vuonna Joulukalenterijutun. Jokainen halukas talous saa varata tietyn päivän joulukuulta, jolloin laittaa ikkunaan tai pihamaalle jouluaiheisen jutun. Tässä näet minun tämänvuotisen versioni portinpielen aidalta.

Toivotan sinulle toiveidesi mukaisesti Hyvää, Iloista, Rauhallista, Railakasta, Levollista tai mitä muuta tahansa Joulua!

Eletään ja toivottavasti nautitaan elämästä!

 

ps. Sen verran omatunto rupesi kolkuttelemaan noista kaappien siivoamattomuudesta, että perkasin sentään maustepussit ja – purkit ja heitin vanhentuneet roskiin. Että on sitä täälläkin kaappia (ei kaappeja) siivottu.

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ajelin vesijumppaan. Yhtäkkiä päähäni päsähti, että ei ole kuin viikko jouluaattoon. Eikä tuntunut missään. Olo oli huoleton kuin hevosettomalla miehellä, vaikka jouluvalmisteluja on niukalti tehtynä, mikäli vertaan aikaisempiin vuosiin.

Lapsuuden kodissani tehtiin ihan vanhaan malliin joulusiivot koluten kaikki komerotkin. Se tyyli ei itseeni ole onneksi ollenkaan tarttunut. Ilolla otin vastaan taannoisen Marttojen viestin: Kaappeja ei tarvitse siivota, ellei aio viettää joulua kaapissa. Tosin katselin joka joulun alla silmät soikeina ihailusta työkaveria, joka oikeasti siivosi koko perheen huushollin kaappeja myöten. Olisihan se tosi siistiä (sanan varsinaisessa merkityksessä), jos kaikki kaapit ja komerot olisivat joskus putsplank ja vielä samaan aikaan. Meikäläisen pitäisi tosin tämän mallin joulusiivous aloittaa viimeistään juhannukselta. Sen verran huonossa jamassa ovat niin vaatehuone kuin vintti kuin autotalli kuin…..

Yleensä minulla on ollut joulun työlistat valmiina jo vähintään kuukautta aikaisemmin. Vähintään. Laatikotkin toki ovat olleet pakkasessa jo marraskuussa, pipareita ja ainakin pasteijat ja pikkujoulutortut ovat olleet odottamassa. Sillä ei ole ollut juurikaan väliä, onko meitä ollut joulun pyhiä viettämässä kaksi tai enemmän.

Laatikot on tietysti täytynyt tehdä juureksista alkaen itse. Kahtena viime jouluna olen tosin ostanut perunalaatikon, kun olen vähitellen uskonut, että en saa sitä itse imeltymään. Sen asian tajuamiseen ei mennytkään kuin mitä nyt yli kolmekymmentä vuotta.Toissajouluna Kauppahallista ostamani ei ollut omaani kummempaa. Viime jouluna ostin sitä Joulutorilta maistelun jälkeen. Oli makeaa. Tosin miehen makuun liiaksikin. Siispä tänä jouluna uusi yritys jostakin muualta. Loput laatikot on syöty ehkä vasta helmikuussa. Joulupipareiden loput olen vienyt siskon miehelle, joka syö ne mielellään.

Nyt olen tehnyt radikaaleja ratkaisuja: ostin (maistelun jälkeen) lanttu- ja porkkanalaatikot. Siis ostin pakastevalmiina. Piparit tein valmistaikinasta. Siis valmistaikinasta. Mihinkä oikein on hävinnyt se päähän pinttymäni, että piparitaikina on tehtävä siksi itse, että tulee se ihana joulun tuoksu huusholliin? Taidan olla kaltevalla pohjalla. Ensi jouluna piparit ovat tietysti suoraan marketin hyllyltä.

Joululeipää, kakkuja ja pikkuleipiä olen joskus antanut ystävillekin joulumuistamisena. Näin ei tapahdu tänä jouluna. Joululeivän korvaavat kuoron talouden tukemiseksi ostamani Päivin tekemät saaristolaisleivät. Muista leivonnaisista ei ole vielä hajun häivää.

Ovikoristeenkin ostin Tallinnasta. Kiireisimpinäkin työvuosinani olen sen aina itse väsännyt. Se vähän kirpaisee.

Jouluvalot sisälle ja pihaan, kuten myös keittiön jouluverho ja –matto on yleensä laitettu pikkujouluna. Nyt homma venyi Itsenäisyyspäivän viikonloppuun. Siihen oli tosin hyvä syy: olin pikkujoulun aikaan huushollerskana sisaren leskelle, joka oli hiihtäessä satuttanut olkapäänsä.

Joku on sentään pysynyt ennallaan. Lahjalistat ja lahjat ovat olleet hyvissä ajoin valmiina. On vähän pakkokin olla, kun osan lahjoista täytyy ehtiä Belgiaan. Tänä vuonna vein niitä jo marraskuussa siellä käydessäni. Esikoinen ja lapset tulevat tosin heti joulun pyhien jälkeen meille.

Mutta mitähän näistä muutoksista nyt oikein pitäisi ajatella?

Vaihtoehtoja on useita.

TEORIA 1. Minusta on tullut laiskempi kuin lapamato.

TEORIA 2. Ehkäpä olen järkiintynyt. Joulu saattanee tulla ilman keskipitkän ajan suunnitelmaa ja kuukausien touhuamista. Olemme joulun pyhät kolmistaan miehen ja Kuopuksen kanssa. Tai onhan meillä kissa ja koira mukana. Kovin isoja operaatioita ei tarvittane. Määräämme enempää emme kuitenkaan ainakaan syö.

TEORIA 3. Minulla on ollut niin menevä ja tapahtumarikas syksy, että moottorini laskettelee näin loppuvuodesta vapaalla. Saa nähdä, mihin asti sillä pääsee.

TEORIA 4. Päässäni eivät ole kaikki nupit kohdallaan. Kuvittelen, että tapahtuu jonkinlainen joulun ihme ja poms vain: ilman valmisteluja täydellinen joulu siivottuine huoneineen, ruokineen, kynttilöineen ym. ym on valmiina, kun aattoaamuna avaan silmäni.

Taidan omaksua tuon teorian neljä. Se mielessä ainakin joulun aluspäivät sujuvat suloisesti!

Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle Esikoisen nuorelle Brysselissä. Iso ilo on ollut Kuopuksen tyttären syntymä viime vuonna. Saamme miehen kanssa nauttia hänen hoitamisestaan Tampereella.

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2025
2024
2023
2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat