Nukuin yön ulkona

Nuku yö ulkona, kehottaa Suomen Latu Suomen Luonnon päivänä viikko sitten.

No mitä. Kilttinä tyttönä ajattelen, että on tehtävä niin kuin kerran käsketään. Tosin kuutena aikaisempana vuonna en ole kutsua kuunnellut.

Käyn Partioaitasta ostamassa pehmikkeen ja lämmikkeen riippumattoon. Ostan myös hyttysverkon, joka pujotetaan riippumaton päälle.

Ajatukseni on nukkua mökillä riippumatossa. Suunnitelma rupeaa mietityttämään, kun muistan, että jos vanhat merkit pitävät paikkansa, käyn yöllä pissalla. Miten mahtaisin pystyä pimeässä vapautumaan verkosta ja olemaan muutenkin tippumatta vieressä olevaan ”jyrkänteeseen”? Ei siis riippumattoa.

Vaihtoehto kaksi. Teltta. Koko lailla paljon on itselläni kyllä aikaa telttaöistä. Kuopukselta kyselen, muistaako hän, olenko nukkunut teltassa hänen kanssaan lapsuudessa. En kuulemma. Esikoisen kanssa olen kyllä teltassa nukkunut. Siitähän ei liene kuin jotain päälle 40 vuotta.

Kun aatto noin yleensäkin on juhlista jaloin, varustaudun telttanukkumiseen 26.8.22. Mökille siis telttaan. Kuopus kyllä kyselee, eikö minusta olisi mukavampaa mennä metsään nukkumaan. Ai metsään? Ai minä vai? Ei missään tapauksessa! Voisi tulla karhu tai susi tai käärme tai vaikka mikä! Pimeys nyt ainakin.

Aviohenkilö ehdottelee nurmikenttää mökin takana. Ehei! Siellä olisin ihan omassa yksinäisyydessäni, tuskin ääneni sisään kuuluisi, jos hätä tulisi. Sateen jäljiltä se on sitä paitsi enemmän kuin märkä. Nurmikkoiselle parkkipaikalle, kiitos!

Ystävällishenkisesti aviohenkilö kokoaa teltan, joka hänen nimissään onkin. En kyllä muista, onko hän siinä joskus nukkunut. Oman muistinsa mukaan joskus.

Valmistaudun telttayöhön huolella. En käy saunasta järvessä, että ei ainakaan tule kylmä. Hahaa. Ei oo kyllä koskaan ennenkään tullut.

Kuopus lainaa talvimakuupussiaan ja antaa ohjeen, että ei saa laittaa paljon vaatetta ja lämpöisenä on mentävä pussiin. Löydän mökiltä Kuopuksen vanhan pyjaman, jonka olen varmaankin häneltä itselleni periyttänyt. Telttaan se on kuin omiaan.

Laitan makuupussin alle kaksi makuupussin alustaa, täkin kaksin kerroin ja haen vielä ohuen sijauspatjan. Varsinainen prinsessavuode, nauraa siskon likka Lotta, joka itse on juuri ollut puolisonsa kanssa Kolin vaelluksella. Teltan kanssa, tietysti. No, prinsessoista en tiedä, mutta ihan hyvä petini on.

Kello 22.15 kömmin telttaan. Lukemiseen ei lyhdyn valo riitä, joten yritän heti nukahtamista. Valehtelisin, jos väittäisin, että ei pelota. Mieleen tulevat kaikki Bodomit ja vastaavat. Olen pyytänyt miestä ajamaan auton mökkitien tukoksi. Ajoiko? Ei.

Hiljaista on. Ja aika pimeää. Jossakin vaiheessa kuitenkin nukahdan.

Kello 2.33 teltan ulkopuolella näyttää tältä, kun kuvaan salamalla. Kuvaan myös ilman salamaa. Teltan ulkopuolella yöllä oleminen hermostuttaa minua ilmeisesti niin, että otan vahingossa kuvan sijasta videota. Pimmeetä!!

Heräilen noin kolmen tunnin välein, mutta nukahdan aina. Aktiivisuusrannekkeeni väittää minun nukkuneen 7,5 tuntia, josta puolet syvää ja puolet kevyttä unta. Hereillä rannekkeen mukaan olen ollut tunnin verran. Itse kyllä luulen nukkuneeni enemmänkin. Mene tiedä.

Kello 8.30 rupean kömpimään teltasta aamuun.

Jo vain taas on voittajafiilis! Tein sen, mitä päätin!

Kiitos Suomen Luonto! Kiitos Suomen Latu kehotuksesta! Kiitos aviohenkilö ja  Kuopus avusta!

Ensi vuoteen!