Keskikesän juhla meni ohi niin että viuhahti. Joku ystävä viestitteli, että jouluun on vain puoli vuotta. Olkoon vaan, mutta nyt nautitaan kesästä!

Että aurinko jaksoi paistaa juhannusviikonloppunakin! Vesi on vähintään 23 astetta ja levästä ei ole vielä mitään havaintoa mökkirannassamme. Kesä on!

Näin tämä juhannus sujui mökillä pääpiirteissään.

 

1. Juhannusperinteet

Juhannusrekvisiittaa ovat koivut terassin ja saunan oven vieressä. Vanhan kansan mukaan puissa on jotain hyvää ja parantavaa, myös juhannuskoivuissa. Aviohenkilön tekemä koivuvasta siivittää viikonlopun saunomisia.

Tähän risukasaan voitte kuvitella ihanat tulen loimut. Kokkotarpeita olisi ollut vaikka kuinka paljon. Metsäpalovaroitus jätti kokkotarpeet odottamaan aikaa parempaa. Kun kokko jäi polttamatta, jäi myös kokolla oleiluun liittyvä kuoharipullo avaamatta. Olihan se tarkoitus silti porukalla juoda, vaan unohdin. Himskatti! Aviohenkilö kehtasi vitsailla, että nuukuuttani jätin tarjoamatta. Minäkö? Pohojalaanen emäntä ei ikinä nuukaile tarjouksissa! Pää vain välillä toimii kuin ruostunut partaveitsi.

 

2. Juhannustyöt

Ehkä juhannuksesta ei ensimmäisenä tule mieleen maatyöt. Minulla kuitenkin riitti mökillä kitkentähommaa niin perunapellossa kuin auringonkukkaviljelmällä. Niin se vaan on, että jos tekee asian A, joutuu tekemään myös asian B. Eli jos kylvät, niin myös perkaat. Eikä sillä, ihan mielelläni perkuuhommia teen. Työ siinä kuin muukin ja lopputulos palkitsee. Aviohenkilö on sitä mieltä, että perunoiden perkuuta ei tarvita, multaus riittää. Se siis perkaa, jonka mielestä se on tärkeää. Eli minä.

Kyllä välillä kuitenkin pyörähti päässäni, että onko tässä tällä kelillä mitään järkeä. Meikäläinen, joka on aikoinaan pari viikkoa potenut auringonpistosta ja sen jälkeen enimmäkseen kovalla paahteella ollut viisaiden kanssa varjossa, perkaa tässä helteessä suorassa auringonpaisteessa tuntikausia isältä perityt työhaalarit jalassa. Koboltti-kromi-polveni eivät oikein tykkää polvillaan olosta. Kun väsyn kyykyttelemään, siirryn makuuperkuuseen. Suosittelen. Tosin aattona yksi ystävä kuvan nähtyään kysyi, että onko tässä kyseessä joku uusi juhannustaika. Hahaa. Voisihan se olla, että jos keskiyöhön asti siellä malttaisin maata, saattaisi sulho tulla vastaan perunavaossa.

Sitä kyllä ihmettelin, kun helteestä huolimatta juoksulenkillä olijoita meni ohi, yksi jopa joggarihousuissa. Että juoksevat helteessä? Epäilemättä he puolestaan ihmettelivät, kun yksi helteessä makuuperkaa työhousuissa. Joku juoksija huikkasi, että tän kestää, kun pääsee sitten järveen. Niinpä.

Mullassa makailun jälkeen työhaalarit kaipasivat pesua. Sehän onnistui hyvin vanhanaikaisella pyykkilaudalla ja mäntysuovalla. En kaivannut pesukonetta.

Hyttysiä on ollut aika kiitettävästi. Siitä huolimatta tuntuu, että saan olla niiltä kohtalaisen rauhassa. Ehkä minulla on vain niin huonon makuinen veri. Varmuudeksi työhommissa käytän tätä iankaikkisen vanhaa hyttysmyrkkyä. Se tuoksuu tervalle eikä millekään rotanmyrkylle, toisin kuin jotkut muut hyttyskarkotteet. Se on sitä paitsi minusta tosi tehokas aine. Paarmoihin se ei kyllä tehoa.

Aviohenkilön kanssa mullattiin potut Akka-auralla perkuun jälkeen. Aika hyvältä näyttää. Monta vuotta olemme käyttäneet tällaisia myyränkarkottimia. Tiedä häntä, tehoavatko. Milläpä tuota mittaat.

 

3. Juhannusvieraat

Aika harvoin olemme aviohenkilön kanssa olleet mökillä koko juhannuksen ajan ihan kahdestaan, joskaan mitään varsinaisia bileitä ei ole koskaan ollut.

Tällä kertaa naapurimökillä oli siskon tyttären perhe. Heidän kanssaan ruokailtiin ja kahviteltiin meillä pariinkin otteeseen vielä muutamalla hengellä täydennettynä. Pikkuisin, vuoden vanha, opetteli kulkemaan mökin monia rappusia, useimmiten vähemmän hyvällä menestyksellä. Vanhemmat lapset virvelöivät, heistä nuoremman tavoitteena oli saada lohi. Sepä se vasta olisikin ollut vuoden kalajuttu, jos meidän järvestä olisi lohi noussut.

 

4. Erityisnautinnot

Parasta on kyllä uiminen, jota kelpaa harjoittaa aamulla, pitkin päivää ja illalla. Ei tällaista riemua, lämpimissä vesissä uimista,  kesälläkään, joka päivä saa. Päivä on erityisen hyvä, jos heti aamu-uinnilla uin kilometrin matkan. Siitä se lähtee. Paarmat peijuunit vaan kiertelevät kaiken aikaa. Niitä saa yrittää häätää vettä roiskuttelemalla, niin että itselläkin on vettä suut silmät täynnä ja pinnallakin olisi hyvä pysyä. Kun aina vaan tulee uusia pörrääjiä, olisi varapäre tarpeen.

Lintujen touhuja ja poikasten ruokintaa saa katsella monen linnunpöntön läheisyydessä. Näilläkin talitinteillä on jatkuva hoppu. Ei hetken lepoa. Poikaset huutavat lakkaamatta, että ruokaa, ruokaa. Mikä siinä onkin, että ne ovat nälkäisiä kaiken aikaa? Onneksi ihmislapsi on tyytyväinen, vaikka kukaan ei koko ajan ruokaa suuhun lapa. 

Tällainen hajunenä nauttii hyvistä luonnon tuoksuista. Yksi ihanasti tuoksuttelija on tähän aikaan lupiini, olkoot lupiinit miten tahansa hävitettävä vieraslaji!

Juhannus 2020 tuli tallennettua mökkikirjaan, mutta ennen kaikkea muistoihin.

Seuraavaa juhannusta odotellessa!

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat