Kävellessäni Berliinin katuja, mietin, miten iso kaupunki lienee. Netistä löydän tiedon, että asukkaita on noin 3,6 miljoonaa. Jos Berlinin metropolialueen ympäristö lasketaan mukaan, saadaan lukuun lisätä 1-2 miljoonaa lisää. Berliini on Saksan pääkaupunki ja suurin Euroopan unionin kaupungeista.

Voi pojat! Eipä mistään tuppukylästä ole kyse. Lyhyen vierailuni aikana ehdin nähdä pienenpienen hippusen Berliiniä.

BERLIININ MUURI

Pätkä Berliinin muuria on jätetty paikalleen. Muuri erotti Länsi-Berliinin Itä-Berliinistä ja DDR:stä. Se esti asukkaita idästä muuttamasta länteen. Järeä muuri oli paikallaan vuodet 1961-1989. Pakoyrityksiä oli tarkasta vartioinnista huolimatta. Jotkut onnistuivat, jotkut kuolivat.

Muuri murtui 9.11.1989. Luen netistä, että itse asiassa kyse oli väärinkäsityksestä. DDR:n hallitus oli päättänyt lieventää matkustusrajoituksia. Julkisuuteen kuitenkin kerrottiin, että matkustusehdot on poistettu. Ihmiset ryntäsivät muurille. Muistan itsekin nähneeni televisiossa sitä ihmisten riemua.

Virallinen Itä-Berliinin ja Länsi-Berliinin jälleenyhdistyminen tapahtui 3.10.1990. Olen antanut itselleni kertoa, että jonkinlaista kitkaa on edelleen idässä ja lännessä asuneiden välillä.

Muurin pätkässä Berliinissä on valokuvanäyttely. Ihan puistattaa, kun katsoo yhden Hirmun kuvia. Puistattaa etenkin siksi, että Hirmut eivät ole kuolleet yhden Hirmun kukistumiseen ja kuolemaan.

CHECKPOINT CHARLIE

Lähellä Berliinin muurin pätkää on Checkpoint Charlie. Se toimi diplomaattien ja länsimaalaisten muurin rajanylityspaikkana. Historian siivet eivät pelkästään havise, vaan suorastaan huutavat, kun tiedän, että Esikoisenikin on kesällä 1989 tästä käynyt Itä-Berliinin puolella. Muurin murruttua Checkpoint Charlie suljettiin 22.6.1990.

TRABANT

Trabant oli itäsaksalainen automerkki. Suomeenkin niitä ostettiin paljon 1960-luvulla. Se oli sekä edullisin että helpommin saatava kuin länsiauto. Trabantin tehdas suljettiin Saksojen jälleenyhdistymisen jälkeen. Mahtaakohan autoja vielä Suomesta löytyä?

HOLOKAUSTIMUISTOMERKKI

Betonipaasia tuntuu olevan silmänkantamattomiin. Vaikuttavaa! Olen Holokaustimuistomerkillä eli Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkillä. Paasia on tarkkaan ottaen 2711 ja ne levittäytyvät korttelin alueelle.

Monumentti pystytettiin vuosina 2003-2005. Tekijöinä mainitaan Peter Eisenman ja Richard Serra. Viime mainittu tosin vetäytyi hankkeesta muun muassa siksi, että Berliini vaati paasien määrän pienentämistä alle 4000. Kiistelyä muistomerkistä käytiin 17 vuotta. Se, jos mikä kertonee, että kyse on todella tunnevaltaisesta asiasta. Ihme on, ellei olisi. Etenkin Saksassa.

Tekijät eivät halunneet tulkita teostaan. Minulle, joka kävelen muistomerkin keskellä, syntyy oma tulkinta. Kuvaannollisesti paasien alla ovat kaikki kidutetut ja tapetut juutalaiset, 5-7 miljoonaa. He huutavat meille sieltä: älä unohda meitä!

Lähellä muistomerkkiä olisi ollut Holokaustimuseo. Mitähän päässäni liikkuu, kun unohdan sen olemassaolon? Aikaa siihen tutustumiseen minulla olisi. Harmittaa!

BRANDENBURGIN PORTTI

Kiven viskaaman päässä holokaustimuistomerkiltä on Brandenburgin portti. Se rakennettiin 1788- 1791 Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm II:n valtakaudella. Se on 26 metriä korkea ja 65,5 metriä leveä ja on uusklassista tyyliä. Seinämien päissä on doorialaiset pylväät.

Portin päällä voiton jumala Viktoria ratsastaa nelivaljakolla. Siellä on myös rautaristi ja Preussin kuninkaan kotka. Berliinin jaossa Brandenburgin portti jäi itäpuolelle, kuitenkin lähelle rajaa.  

Massiivinen on portti! Ihmettelen maalituhruja portin pylväissä. Saan tietää, että juuri edellisenä päivänä ilmastoaktivistit ovat käyneet tuhrimassa pylväitä. Töhryjä poistetaan juuri. Niitä ei onneksi ole portin toisella puolella. Olenkin laittanut sen kuvan mediakuvaksi.

Että sellaista aktivismia! Pieneen pollaani ei tahdo mahtua, miten historiallisten, arvokkaiden muistomerkkien vahingoittaminen edistää ilmastoasiaa. Saattaa toki olla, että ajatteluni on liian rajoittunutta.

Brandenburgin portti on niin merkittävä Saksassa, että osaan euron kolikkoja on portti ikuistettu.

Olenpa tosi iloinen, että olen voinut käydä Berliinissä ja saanut kokea nämä merkittävät muistomerkit!

Kiitokset menevät taas Esikoiselle ja siskonlikka Lotalle, jotka melkeinpä työnsivät minut Berliinin koneeseen. Tai oikeastaan Lotta veti Saksasta ja Esikoinen kaukotyönsi Brysselistä. Kiitän myös netin ihmeellistä maailmaa, josta hain ja sain vähän lihaa omien havaintojeni ja epäluotettavienkin tietojeni tueksi.