
Laiva sukeltaa välillä ja taas nousee aallon päälle. Aallot lyövät ajoittain koko korkean etuikkunan yläosaan. Kuulutus kertoo, että hissit on suljettu kovan merenkäynnin takia. Matkustajia kehoitetaan välttämään kannelle menoa sekä olemaan varovaisia liikkuessaan.
Istumme Tallinnasta Helsinkiin matkaavan laivan kolmikerroksisessa keulabaarissa. Yksi meistä istuu silmät kiinni ”meditoiden”. Hän on vakuuttunut, että se on paras tapa, kun on huono olo. Toinen kertoo ystävästään, joka ei suurin surminkaan lähtisi syysmyrskyjen aikaan merille. Ei hyvä. Kolmas rupeaa muistelemaan Estoniaa. Ei vähääkään hyvä. Olen ottanut pahoinvointitabletin, tosin vasta satamassa. Yritän toppuutella tovereiden puheenaiheita. Rohkein (se en ollut minä) lähtee kaupassa käymään. Tullessa hän toteaa, että ei ollut helppo liikkua. Kaupassa tavarat olivat lennelleet hyllyiltä ja pullot oli sidottu telineisiin kiinni. Hämäräksi jää, ostiko hän mitään.
Pieni pelko yrittää hiipiä puseroon. Millaiseksi meno äityykään, kun pääsemme kunnolla vapaammille vesille? Ihme ja kumma. Jossain puolivälissä matkaa meno tasaantuu ja hissitkin alkavat kulkea.
Mikä meidät sitten saa lähtemään tähän aikaan Tallinnaan mahdollisia syysmyrskyjä uhmaten? Perinne. Vuosikausia olemme samalla porukalla tehneet lyhyempiä tai vähän pitempiä Tallinnan matkoja. Tapa sai alkunsa, kun toista vuosikymmentä teimme vuosittain yhteisen työprojektin. Loppuvuodesta matkan päätarkoitus on aina käydä juomassa jouluglögit Raatihuoneen torilla. Näin teimme tälläkin kertaa.
Muutenkin matkalla meno on aika perinteistä. Tavallisesti juomme aamukahvit Energia Kohvik kahvilassa. Se on vanhanaikainen paikka, jossa hinnatkin olivat muutama vuosi sitten todella halvat, nyt halvat. Tällä kertaa repäisimme ja kävimme aamukahvilla kuppilassa, jonka nimeä en edes muista. Seuraavalla kerralla taitaa kuitenkin tapahtua paluu Energia Kohvikiin. Jos yövymme, hotelli on useimmiten City Hotell Tallink. Valintaan vaikuttaa hyvä sijainti Vanhan kaupungin lähellä, rauhallisuus ja hyvät vuoteet. Usein löytyy myös edullisia tarjouksia. Mitä sitä vielä muuta kaipaisi? Käynti Kesktorilla ja apteekissa kuuluvat asiaan. Tuomisina on ainakin gruusialaista leipää ja juustoja. Ja kyllä. Kassiin eksyy yleensä joku pullokin.
Saattaa jostakin kuulostaa tylsältä matkailulta. On sitä joku ihmetellytkin, että ”mitä te nyt taas sinne meette?” Parasta reissussa on mukava seura. Muutama ikävuosi tuli nauramalla ikää pidennettyä tälläkin reissulla. Aina hauskemmaksi muuttunevat matkat sen myötä, kun edelleen vanhenemme ja hölmöilemme tahtomattammekin siksi entistä enemmän.
Tietyt traditiot ovat tainneet muutenkin itselleni tulla entistä tärkeämmiksi iän karttuessa. Aivojen toiminnan kannalta olisi kuitenkin hyvä välillä rikkoa rutiineja. Jos ei muuta keksi, niin voi vaikka kävellä takaperin, luin jostakin. Mahtaisiko tuo kahvilan vaihto riittää aivotoimintojen elvyttäjäksi? Sitä paitsi söimme ravintolassa, jossa emme olleet koskaan aikaisemmin käyneet. Leivoskahveillakin kävimme Maiasmokk`issa, jossa en ole käynyt ainakaan pariin vuosikymmeneen.
Maiasmokk`issa söin nyt elämäni ensimmäisen pavlova-leivoksen. Vasta tänä syksynä viisastuin niin paljon, että opin sellaisen olevan olemassa. Sanaristikkoa täyttäessäni nimi nimittäin väkisin tuli tiettyyn kohtaan.Täytyi oikein googlesta tarkistaa, mistä on kyse. Sivistin itseäni selvittämällä, että nimi viittaa 1900-luvun alun venäläiseen ballerinaan Anna Pavlovaan. Ballerinaan ihastuneen australialaisen (tahi uusiseelantilaisen) keittiömestarin kerrotaan kehitelleen tuotteen. Marenkia syödessäni kuvittelin sitä Pavlovan asun keveyttä ja olemuksen hentoutta, jota leivonnaisen kerrotaan kuvaavan. Makea ja hapero se ainakin oli.
Eiköhän näillä radikaaleilla muutoksilla ja uusilla aistimuksilla aivosolut vilkastune kertaheitosta!
Täytynee keksiä aivojen iloksi uusia metkuja ensi kerraksi. Luulen nimittäin, että kaikesta huolimatta ensi vuoden glögimatka ei tyssää ainakaan myrskyn pelkoon.