Kirjoitukset avainsanalla pikkulapset. pikkusisko

.....minä hiihtelen siskojen kanssa. Koti tuolla jo välkkyvi kultainen, tuli taasen on takassansa. Emo huolella käy, eikö lapsia näy, kun ilta jo hangilla hämärtäy."

Tämä laulu tulee lapsuudesta mieleeni. Muistikuvassani illan hämärässä hiihdän kodin läheisellä pellolla ja laulelen. Tosin kukaan kolmesta siskostani ei ole mukana. Sitäkään peltoa ei enää ole. Paikalla on K-market.

Pikkusisko Saksasta tuli viikonloppuna Suomeen talvilomalle. Hiihtämään. Kotikonnuillamme Etelä-Pohjanmaalla saimme lahjaksi talven aurinkoisimman päivän liukkaiden luistojen kera! Vaikka latu ei ollut kummoinenkaan, järvellä lunta oli sopivan vähän. Mitä sitä ihminen muuta silloin enää osaa toivoa?

Tapasimme tällä kotikontureissulla myös yhden siskoni tyttären kahden pienen poikansa kanssa. Sain nauttia harvinaisesta herkusta: pienten lasten seurasta. Siinä mieleeni tulee ensinnäkin hetkiä, kun lapsenlapset olivat pieniä. Huomaamattani puhuttelen itseäni lapsille Mummeliksi, vaikka heidän Mumminsa en tokikaan ole. Heidän Mumminsa on taivaassa, kuten isompi, kolmevuotias, tiesi. Sitten tulee muistumia omien lastenkin pikkulapsiajoista. Ihmettelen vain, mihin kaikki vuosikymmenet ovat kuluneet. Suksi sentään vielä luistaa.

Ja lopuksi huumoria, kuten pakinoitsija Pitko tapaa kirjoittaa. Kolmivuotias hauskutti meitä vitsillä. "Miksi linnut lentävät etelään? Koska ne eivät jaksa kävellä."

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat