Nautittavaa nostalgiaa; Yhdessä-konsertti Tampere-talossa!

Iso Sali Tampere-talossa tulee melkein täyteen, vaikka kyseessä on jo toinen samanlainen konsertti samassa paikassa. Edellinen oli joulukuun lopulla. Yleisö on ymmärrettävästi varttuneempaa, kuten minä ja ystävänikin.

Olemme tulleet nuoruusaikamme iskelmätähtiä kuuntelemaan: Marion Rung, Lea Laven, Markku Aro ja Kai Hyttinen.

Ystäväni kanssa mietimme tullessa, vieläkö näiden laulajien ääni on kohdillaan. Onko Kai Hyttinenkään laulanut paljonkaan, kun on Lapissa eräoppaanakin ollut? No, pian se nähdään.

Juontajana kimaltavassa pitkässä mekossaan on itselleni tuntematon Eeva Malin. Kapellimestarina on vanha tuttu Esa Nieminen. Viisimiehinen orkesteri säestää upeasti.

Ja mitä sitten kuulemme? Juuri sitä, mitä haluammekin eli 60- 80 lukujen iskelmiä, samoja, joita nämä solistit lauloivat jo silloin.

Marionin Tipitii vuodelta 1962 on toki pakollinen, vaikka itse en siitä perustakaan. Hänen Hyvästi yö lauluaan odotan ja saan sen! Kuulen sen olevan vuodelta 1980. Jaa-a. Olin silloin jo rapiat 30 v. Muistan hyvin yhden tilanteen, jossa olen sitä herkistyneenä kuunnellut. Mutta eipä siitä tilanteesta sitten sen enempää. Ehkäpä 3-4 kertaa elämässäni karaokea laulaneena olen esittänyt tämän laulun tarkkaan ottaen kaksi kertaa. Viimeisin oli laivalla viime syksynä. Totesinpa, että kannattaisi ihan ilman karaokea ensin opetella laulu, jota ei ole vuosikymmeniin laulanut. No, rohkea rotan syö, meni miten meni. Arkajalat pysyvät poissa.

Toinen tiettyyn tilanteeseen liittyvä laulu minulle on Kai Hyttisen Nosta lippu salkoon. Muistan istuneeni repsikan paikalla autossa matkalla Jyväskylään sen soidessa autoradiosta. Jostakin syystä tilanne on hyvin jäänyt mieleeni, vaikka siihen ei erityisiä tunteita liitykään.

Lea Lavenin Niin on rakkautta ja nostalgiaa tulvillaan. Se on mielestäni yksi kauneimpia rakkaudesta kertovia iskelmiä.

Vaikka kaikista Markku Aron "sun vartes on niin uskomaton"- tyyppisistä lauluista en koskaan perustanutkaan, niin esimerkiksi Daniela on nautittava.

Hämmästelen, samoin kuin ystäväni, miten hyvinä laulajien äänet ovat pysyneet. Erityismaininnan saa Kai Hyttinen. Elämä eräoppaana lienee ollut äänellekin hyväksi?

Esityksestä puuttuvat kaikenlaiset showmeiningit. Ja hyvä niin. Showt saavat olla sitten muualla niitä haluaville. Olemme tulleet kuuntelemaan laulajia ja lauluja ihan vanhan ajan mallin: laulaja tulee lavalle, juttelee mitä juttelee, laulaa ja antaa tilaa seuraavalle. Toki mukana on myös pari duettoa.

Kai Hyttisen välispiikit ovat hauskimpia. Ei haittaa, vaikka varma en voi olla, onko jokainen juttu ihan oikeasti tapahtunut.

Nostalgiamielessä näyttää moni muukin kuulija olevan paikalla. Vieressäni oleva nainen pyyhkii silmiään useamman laulun kohdalla. Edessäni istuva raavas mies hakkaa jatkuvasti käsiään yhteen ylhäällä erittäin raikuvasti. Ihan ilman syväanalyysia olen varma, että hän pitää kaikesta kuulemastaan.

Väliajalla on mahdollisuus ostaa levyjä, paitoja, magneetteja, mukeja ja kenties jotain muuta vielä. Mukifriikkinä ostan mukin, vaikka entisetkään eivät meinaa kaappeihin mahtua. Eivätkä mahdukaan.

Ennen loppuesitystä juontaja kehottaa meitä nousemaan ja hakkaamaan käsiä laulun, Yhdessä- hittikimaran, aikana. Yleensä saan hankalia näppylöitä tämäntapaisesta pakko-ohjeistuksesta. En nyt. Jostakin syystä se sopii minulle nyt hyvin. Ei siis muuta kuin ketkuttelemaan laulun tahtiin.

Laulajien ikä vaihtelee 74 - 78- vuosien välillä. He eivät ole siis ihan eilisen teeren poikasia. Siksi ihmettelenkin, että he ovat jaksaneet tehdä näin pitkän kiertueen, 20 esitystä, kolmen kuukauden aikana. Listan mukaan konsertteja on ollut perättäisinä päivinäkin eri paikkakunnilla. Huhhuh! Tämä konsertti on nyt viimeinen, lukuun ottamatta ensi elokuun Savonlinnan Olavinlinnassa pidettävää konserttia. Netistä luen, että osalla on ollut viime vuosina terveyden kanssakin ongelmia. Sitä suurempi hatun nosto!

Oi että! Kotiin lähtiessäni tunnen itseni melkein nuoreksi jälleen! Oi niitä aikoja! Vetäähän tää kyllä haikeaksikin.