Edellisestä kerrasta lienee noin viisikymmentä vuotta tai enemmän. Jo monena vuotena olen ajatellut uusintaa kokemukseni. Kun kuitenkaan meinaamisia ei vieläkään lasketa, sitä ei ole tapahtunut.

Sanonta kuuluu jotensakin näin: jos Muhammad ei mene vuoren luo, täytyy vuoren tulla Muhammadin luo.

Vaikka en Muhammad satu olemaankaan, enkä edes islaminuskoinen, herättäjäjuhlat tulivat viime viikonloppuna luokseni Tampereelle. Minun lisäkseni sinne tuli

noin 30 000 ihmistä, tiedän myöhemmin.

Isovanhemmat äidin puolelta olivat körttejä. Heitä en tosin koskaan ehtinyt tavata. Ensimmäiset herättäjäjuhlat olivat 1893 Ylistarossa. Minulle monen kesän juhlat tulivat lapsena tutuiksi, samoin enon kotona pidetyt körttiseurat. Muistot molemmista ovat mukavia. Sai tavata serkkuja. Pitkästyttävien puheiden ja Siionin virsille tyypillisen töksäyttelevän säelopun jälkeen touhu oli rentoa ja mukavaa.

Liisanpuisto Kalevan kirkon takana on täynnä penkkejä. Nurmikoltakin löytyy paikkoja. Yksittäinen muistikuvani  vuosikymmenien takaa on, että istumme perheen kanssa maassa puun antamassa varjossa.

Perinteisesti seuroissa on voinut puhua ja aloittaa valitsemansa virren kuka vain. Ymmärrettävästi herättäjäjuhlilla on etukäteen sovittu niin virret kuin puhujat.

Olen etsinyt mukaani hyllystä äidin Siionin virsikirjan, jonka hän näyttää ostaneen Sievin herättäjäjuhlilta 1973. Ihme ja kumma. Ilmoitettu virren numero ei vastaa oman kirjani numeroita. Alan tajuta, että on tainnut virsikirjauudistus tapahtua runsaan neljänkymmenen vuoden aikana.

Seurojen väliajalla kulkureitilleni osuu useampikin lapsi tai nuori körttipastillikärryineen. Tuotevalikoima on ehtinyt laajentua vuosikymmenien takaa. Perinteisten piparminttupastillien lisäksi on anis- ja salmiakkimakuisia. Yksi pussi maksaa 3 euroa, kaksi saa vitosella.

Kirjateltasta ostan uuden virsikirjan, 12 euroa. On vara valita. Isompaa tai pienempää, eri kansivärejä. Samalla ostan herättäjäjuhlaoppaan ja kärrystä körttipastilleja.

Körttipastilleilla ja seurojen puheiden pituudella on tietty leikkimielinen yhteys. Puheet saavat kestää vain niin kauan kuin pastillin sulaminen suussa. Jos puhe menee liian pitkäksi, sen saa keskeyttää aloittamalla virren.

Teen täysin epätieteellisen kokeen. Karkki sulaa suussani pureskelematta 18 minuuttia. Puheet kestävät kuitenkin lyhyemmän aikaa, keskiarvo lienee noin 10 minuuttia. Voisin vaikka vannoa, että lapsuudessani puheet kestivät pitkään.

Uudesta virsikirjastani ei ole paljon iloa. Virret ovat outoja. Ja missä niissä on tyypillinen Siionin virsien poljento? Monissa se loistaa poissaolollaan. En ala. Ilokseni on kaksi tuttua virttä, joita laulan sitten riemukkaasti sydämeni pohjasta. Muut inisen hapuillen läpi.

Pitkissä pöydissä ruokailut ovat vanhaa tuttua, kunhan ensin on jonottanut hakemaan ruokansa. Juhlaoppaasta löytyy jokaisen päivän ostettavissa olevat ruoat ja niiden hinnat. Kaikki ovat laktoosittomia ja gluteenittomia. Vegaanivaihtoehtojakin on. Ei näin ollut ennen vanhaan. Muistini mukaan tarjolla oli joku keitto, todennäköisesti lihakeitto. Gluteenittomuudesta ja vegaanisuudesta kukaan ei ollut kuullutkaan. Vaikka vaihtoehtoja valita nyt olisi, tämän ohjelman jätän väliin. Olen tankannut jo kotona.

Monta muutakin tapahtumaa, seurojakin,  jätän väliin. Ohjelmaa riittäisi aamusta iltamyöhään. On muun muassa vuoroveisuja, Hiljaisia pyhiinvaelluksia, konsertteja ja pikadeittejäkin.

Nykyaika on muutenkin tullut tänne. Kolehdin voi maksaa paitsi käteisellä, myös MobilePayn kautta, tekstiviestillä tai soittamalla. Pullovettä on myynnissä, mutta kojujen lähellä on myös piste, jossa voi täyttää vesijohtovedellä pullonsa. Näkövammaiset voivat lainata pistekirjoituksella tehtyjä virsikirjoja. Kuulovammaisille on tulkkaus seura-alueen etuosassa. Koirille lainataan vesikippoja. Kaikki tämä tai ainakin osa siitä on voinut tulla mukaan jo jokunen vuosikymmen sitten. Mene tiedä.

Körttipukuisten kokoontumiseen ei saavu paljon ihmisiä. Kauanko pukuja enää lainkaan näkee, edes herättäjäjuhlilla? Puvut näyttävät kovin kuumilta, villaa taitavat olla. Tämä pariskunta toteaa kuitenkin, että kun niitä kolme päivää pitää, siihen tottuu.

Herättäjäjuhlat päättyvät aina polvirukoukseen, sen muistan. Viimeisen puheen pitäjä, Jaakko Löytty, muistuttaa kuitenkin, että jokainen voi valita oman rukousasentonsa. Saamme matkaevääksi Löytyn lukeman Herran siunauksen. Vielä laulamme seisten Herraa hyvää kiittäkää. Se tapahtuu Siionin virren nuotilla, sävelkiemuroin ja loput töksäyttäen. Tämän minä osaan!

Sitä en sen sijaan muista tai edes tiedä, että vihoviimeisenä on penkkitalkoot. Talkoillahan koko juhlat on kokoon saatu ja myös puretaan. Penkkitalkoot ovat niistä hyvin pieni osa. Viisikymmentä vuotta herättäjäseuroissa istuimina toimineet viisimetriset lankut kannetaan keräyspaikoille. Ne matkaavat seuraavaksi Nivalaan, ensi kesän herättäjäjuhlille. Tämähän minulle sopii. Otan lankkua toisesta päästä kiinni, toisessa päässä on tuntematon mies. Homma vähän takkuaa, joudumme seisoskelemaan välillä lankut kainalossa. Onneksi näin, koska tapaan siinä serkkuni Tapsan ja ehdimme vaihtaa muutamia kuulumisia. Lapsuudessani näitä vanhempieni ja siis minunkin tuttujani tuli juhlilla vastaan useamminkin.

Juhlaportin ulkopuolella jään vielä kuuntelemaan lähtösoittoja. Kun he soittavat iltavirttä, jota muistan muutama vuosi sitten kuolleen sisareni lapsuudenkodissa pianolla soittaneen, minun on pakko lähteä pois. Rupeaa itkettämään.

 

Jälkinäytös 1.

Poljen lähikatua kotiin päin. Vastaan tulee keski-ikäinen nainen ja sanoo minulle jotain. En saa ihan selvää, joten pysäytän ja kysyn, mitä hän sanoi.

-      Ohi on.

Olen vähän kysymysmerkkinä.

-      Herättäjäseurat, vastaa hän ihmettelevään katseeseeni.

-      Kävitkö siellä?

-      Olin siellä. Lähdin vain tuolta takakautta pois.

En tiedä, mistä hän arvaa minunkin olleen. Ehkä se lukee otsassani. Joka tapauksessa jäämme juttelemaan. Hänelläkin on ollut vanhentunut virsikirja ja hänkin on ostanut uuden.

-      Minkä värisen ostit? kysyy hän.

-      Vaaleanpunaisen.

-      Niin minäkin.

Ennen kuin huomaankaan olen kertonut hänelle lähtösoitosta, itkettämään rupeamisesta ja sisareni nopeasta kuolemasta aivosyöpään. Jonkin ajan päästä jatkamme omiin suuntiimme hyvän kesän toivotuksin.

Miten rakastankaan tällaisia lämpimiä, lyhyitä kohtaamisia ventovieraiden kanssa!

 

Jälkinäytös 2.

Illalla kotona satun katsahtamaan peiliin sivukulmasta. Istuin vain noin tunnin auringossa. Silloinkin välillä aina pilveili. Nahkaani en ole polttanut vuosikymmeniin. Saattaapa olla siitäkin jopa 50 vuotta.

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat