Nettiä selaillessani vastaan tulee kivan näköinen neulepaita. Hintakin on laskettu puoleen alkuperäisestä, kerrotaan. Eikä niitä enää ole jäljellä kuin neljä. ”Viimeinen tilaisuus!”
Vaikka en löydä sivulta tarkempaa tietoa materiaalista, minäpä reippaana tyttönä tilaan ja maksankin tilaukseni. Palauttaminenkin on mahdollista, jolloin rahat saa takaisin.
Muutaman viikon kuluttua paketti tulee. Siinä välissä ehdin muutaman kerran käydä firman sivuilla. Puseroita onkin jäljellä nyt vaihtelevasti, mutta joka tapauksessa enemmän kuin neljä.
Livenäkin pusero näyttää kelvolliselta. Ihmettelen kyllä, miksi mistään ei löydy materiaalimerkintöjä eikä valmistajaa. Kun sovitan puseroa, totean sen ahdistavan pieneksi.
Firman sivuilla ei ole puhelinnumeroa eikä osoitetta, sähköposti kuitenkin. Laitan viestin, jossa kysyn mahdollisuutta vaihtaa pusero isompaan. Vastaus tulee seuraavana päivänä.
Vaihtaminen ei onnistu. Ensin pitäisi palauttaa jo ostamani pusero ja sitten tilata uusi. Puseron voi kyllä palauttaa annettuun osoitteeseen maksamalla itse postikulut. Vaihtoehtoisesti voin saada alennusta puseron hinnasta, jos päädyn pitämään sen.
Pakkaan puseron alkuperäiseen pakettiin, kuten ohje on. Laitan sisälle ohjeiden mukaan määrätyt tiedot sisältävän lapun. Sitten vasta katson tarkemmin palautusosoitetta. Ei hyvää päivää! Paketti on palautettava Kiinaan! Postin sivujen mukaan ymmärtääkseni halvin pakettihinta Kiinaan tämän kokoiselle olisi 45,90 euroa. Lisäksi pitäisi täyttää tullipapereita.
Varmaan jo arvaat, että en palauta puseroa. Laitan viestin tilinumeroni kera, että otan vaihtoehdon, jossa saan alennusta maksamaani hintaan. Jo samana päivänä saan tiedon, että rahat (olemattoman pieni summa) on laitettu tililleni.
Että tällaista nettikauppaa! Toki saan syyttää itseäni. Miksi en selvittänyt vaihto- ja palautusmahdollisuutta tarkemmin? Miksi lähdin soitellen sotaan? Menin tunnettuun halpaan eli alennettuun hintaan. Vaikka ei noin 50 euroa minusta mikään varsinaisesti halpa ole.
En mielestäni ole mikään verkkoshoppailija. No joo. Viime vuosina olen ostanut kaksi laukkua. Toinen niistä oli pettymys, mutta en selvittänyt palautusmahdollisuutta. Toinen on periaatteessa käyttökelpoinen, mutta en ole sitä koskaan käyttänyt.
Esikoinen tilasi pyynnöstäni toissavuoden joulun alla minulle ”hopeahousut” pikkujouluun. Mielestäni ne olivat liian pienet. Kun tarpeeksi vänkäsin, Esikoinen lupasi ne vaihtaa isompaan. Hänestä isompaa kokoa ei olisi tarvittu. Joo-o. Oikeassa Esikoinen oli. Nyt housut valuvat ja menevät säärestä lynkylle. Nekin hopeaiset pöksyt ovat siten olleet yhdellä käytöllä.
Saattaa niitä hutiostoja vielä muitakin olla, jos miettimään rupeaisin.
Nyt on kyllä pikkuisen sellainen tunne, että en edes katso netissä ostomahdollisuuksia. Tämän puseron myyneen firman nimeä ja puseron kuvaakaan en uskalla tähän laittaa. En nääs tiedä, voisinko sitten joutua jopa oikeuteen. Näinä aikoina voi saada vaikka syytteen kunnianloukkauksesta. Tarina, jonka kerroin, on kyllä tosi kuin vesi.
Sekin vähän harmittaa, että en laittanut myyjälle mitään ihmettelyä, moitteista puhumattakaan, siitä, että palautettava tuote olisi pitänyt lähettää omalla kustannuksella Kiinaan. Lammas mikä lammas.
