Valoa joulun odotukseen!

Kolmas kerta toden sanoo.

Omakotiyhdistyksemme on tänä vuonna toteuttanut kolmatta kertaa omanlaistaan adventtikalenteria. Tapahtumaan osallistuvat taloudet koristelevat, valaisevat ja numeroivat kadulle päin olevan ikkunan, piha-alueen, postilaatikon tai muun vastaavan jouluisin aihein. Joka päivä on uusi ”luukku”. Joulukalenteriasetelma pidetään valaistuna iltaisin jouluaattoon asti.

Lehdestä luin, että Helsingissä jossakin kerrostalossa oli toteutettu kalenteri eri asuntojen ikkunoissa. Toteutus voi siis olla monenlainen, mutta varmasti aina hauska.

Idea on ymmärtääkseni rantautunut meille Saksasta. Hampurin seudulla asuva sisareni kertoikin, että siellä homma kulkee nimellä Elävä adventtikalenteri. Sen lisäksi, että uusi kalenteriluukku avautuu päivittäin, asujaimiston ihmiset käyvät talon ovella laulamassa ja saavat pientä naposteltavaa.

Kahtena edellisenä vuonna olen omakotialueellamme periaatteessa ollut halukas osallistumaan. Käytännössä olen todennut sen hankalaksi. Meillä ei nimittäin ole ikkunoita kadulle päin eikä pihapiirikään kadulle avaudu. Ensin mainittu on sivumennen sanoen muutenkin huono puoli. En kykene olemaan talostatöllöttäjä (vrt.kerrostalokyttääjä). En siis mitenkään pysy perillä naapuruston liikkeistä, saati vieraista. Voe voe.

No, joka tapauksessa. Nyt ajattelin ilmoittautua. Ajoitin meilini kuitenkin mahdollisimman myöhäiseen ajankohtaan ajatellen, että ehkä kaikki päivät ovat jo menneet. Eivät olleet.

Mies, joka talossa kuljeskelee, ilmoitti heti, että hän ei sitten ole hommassa mukana. Naapurin mies, joka sattui hollille, oli myös sitä mieltä, että se joka asian keksii, hoitaa sen myös. Tätä miesrintamaa vastaan en voinut puolustautua muuten kuin muistuttamalla avioliittolupauksesta, jossa mies on luvannut jeesata ylämäissä. Tai ainakin adventti-ikkunassa.

Ikkunaviritelmän saimme yhdessä kyhättyä pihaan. Kehumaan en pääse. Ei siitä nyt kaksinen tullut, mutta tuli kuitenkin jotakin.

Ensi vuonna paremmin ideoin ja toteutuksin.

Valoisaa joulua!