Lapsuuudessa automatkojen tylsyyttä helpotettiin laulamalla. Isä lauloi, äiti lauloi ja me neljä tyttöä takapenkillä lauloimme, minkä kinaamiselta ja keikkumiselta ehdimme. Turvavöistä tai lastenistuimista ei silloin edes unelmoitu. Mitä hurjemmaksi meno yltyi, sen todennäköisemmin äiti aloitti laulun. Ja sitten laulettiin. Ja paljon! Erityissuosikkeja olivat Vanha merimies muistelee ja Pikku-Matti. Nämä laulut voisin laulaa sanasta sanaan vaikka unissani ja Pikku Matti- laulun leikkiäkin. Tiedättekö tätä reipasta mummon Pik-pik-pikku- Mattia, joka seisoo tuomen alla ja avaa portin niin herroille kuin raukoille?  Isäni oli Savosta kotoisin, jossa sukuloimme kerran kesässä. Viisikymmen- ja kuusikymmenluvuilla Etelä-Pohjanmaalta Savoon oli piiiiitkä, mutkainen ja lossirikas tie.

Lauluintoni jatkui koulun kuorossa ja lukiossa myös kolmen tytön kolmiäänisessä ”köörissä”. Aikuisiässä on ollut pitkiä pausseja kuoroharrastuksessa, mutta muutamakin kuoro on tullut koluttua. Muutama vuosi sitten päätin, että se on slut nyt minun kuorolaisuuteni. Siirryn kuorostakin eläkkeelle. Eipä mennyt kuin vuosi, kun taas rupesi laulattamaan.

Tampereen naislaulajien Seniorikuoro Suvanto oli perustettu vuotta aikaisemmin. Kävin vakoilemassa heidän taitojaan esityksessä. Samalla tutkin silmä kovana, miltä kuoronjohtaja Katja Harilo vaikutti. Johtajalla kun on toki iso rooli kuorossa viihtymisessä. Sekä kuorolaiset että Katja läpäisivät salaisen testini ja menin koelauluun.

Tätä liikettäni minun ei ole tarvinnut katua! Miten lieneekin sattunut samaan porukkaan kolmisenkymmentä niin mukiin menevää 60+ naista? Mikä oli uuden jäsenen tullessa, kun yksi ja toinen kävi esittäytymässä ja toivottamassa tervetulleeksi? Tulokas otettiin lämpimästi heti mukaan. Kuoronjohtaja Katja ja hänen nykyinen mammalomasijaisensa Jussi Tamminen ovat paitsi mukavia, ilmeisen ammattitaitoisia hommassaan. Ja muistutan: tämä ei ole maksettu lausunto!

Kuoroharrastuksen on tutkimuksissa todettu lisäävän hyvinvointia ja terveyttä, jopa vaikuttavan elinajan odotukseen. Ei huono juttu sekään. Professori Jukka Louhivuori kertoo (Sulasol 4/2015) mielenkiintoisesta, jyväskyläläisestä tutkimuksesta seniorikuorolaisista. Tutkitut kokivat fyysisen terveytensä paremmaksi kuin vertailuaineiston aktiiviset kulttuurin harrastajat tai muut suomalaiset. Riittääkö selitykseksi todettu stressin väheneminen, hengitykseen keskittyminen ja laulamisen fyysinen vaativuus? Tutkijatkin toistaiseksi vasta arvailevat syitä. Tässä tutkimuksessa tosin yhteyttä kuorolaisten parempaan psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin ei havaittu.

 

 

Mitäpä olisi kuorolaulu ilman esiintymisiä? Keväisin on kevätkonsertti ja loppuvuodesta tietysti joulukonsertti.

Messukylän kirkko oli tänä vuonna Naislaulajien kanssa yhteisen joulukonserttimme paikka.

 

Vielä tapaamme pikkujoulun merkeissä ja sitten ensi vuoden puolella alkaa laulujen hiominen keväiseen kahvikonserttiin. Viime kevään kahvikonsertti oli niin mukava ja lämmintunnelmainen elokuva- ja musikaalilauluineen, että ensi kevättä odotan innolla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena , Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti!

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat