” Minä hiihtelen hankia hiljalleen…” Aika hiljalleen. Mäet kierrän kaukaa. Koboltti-kromipolvieni jälkeen yhä kauempaa. Kaatumista kun ei suositella.

Hiihtopaikka on tällä kertaa Sapsalampi. Menomatkalla mökille aurinko paistaa kuin viimeistä päivää. Kun istun repsikan puolella, voin täydellisesti nauttia lumisista kuusista tien varsilla. Kyllä kunnon talvi on talvi! Perillä mökillä on pilvistä. Ei ihminen kaikkea voi saada.

Järvellä on hiljaista kuin hautuumaalla. Sielu lepää. Yksinäinen pilkkijä hankkii päivän ateriaa. Kylläpä noista jo ruoan saa useammallekin! Mikä siinäkin on, että sen harvan kerran kun olemme miehen kanssa täällä pilkkineet, ei ole edes nyppinyt? Kateelliseksi en kuitenkaan ala. Kaksi moottorikelkkaa surahtaa ohitseni aika haipakkaa. Ei siis kuitenkaan ihan hautuumaatyyliä.

Mökkitien on naapurin Elo aurannut. Aviohenkilö tekee pihamaan suurimmat lumityöt, mutta saan minäkin vähän lapioida. Lähinnä niin kuin kuntoilumielessä ja hyvää mieltä hankkien.

”Lumi teki enkelin eteiseen..” Ei sentään, vaan pakkanen teki kukkasen huussin ovi-ikkunaan. Kaunista! Yhdenlainen mökkitaideteos tämäkin. 

Sopivasti lämmenneenä ja hikisenä kipitän avantoon. Syytä on kipittää suoraan veteen eikä jäädä aikailemaan. Silloin menemisestä ei tule mitään. Kylmässä vedessä ilmeeni on kärsivä, mutta mikä tunne sen jälkeen! Olen tarmoa täynnä.

Sulasti- avantoaltaastamme jokatalvisesta asentamisesta mökkirantaan voit lukea blogista vuodelta 2016 https://www.etlehti.fi/blogit/anjakaarina-etamummeli/operaatio-sulasti  

 

Saunassa illalla paistan makkaran kiukaalla löylyttelyn ja avantoreissujen aikana. Paistunut makkara taskuun ja mökille syömään se siiderin kanssa. Ihanan epäterveellistä!

Mies onnistuu saamaan varaavan takan syttymään savuttamatta. Aika temppu. Tämä mökin takka on nimittäin ollut susi jo syntyessään. Ehkäpä uusi elämä sillä on alkanut. Toivotaan.

Myöhäiseen iltaan vuoteessa kuuluu aina kirja, olen sitten missä olen. Ilman kirjaa se ei olisi ilta ollenkaan!

Kotimatkalla poikkeamme Vaskivedellä Rasin tuvalle syömään pizzat. Akkana otan Akkamätön. Neitipizza ei luonnollisesti olisi tullut kysymykseenkään. Yltiöterveellinen linjani siis jatkuu. Väkeä on sopivan väljästi koronaa ajatellen.

Loppumatkan kotiin fiilistelen koettuja mökkinautintoja. Yksinkertaista, mutta nautittavaa. Höpötän miehelle, miten ihana oli olla taas mökillä. Mies myöntelee, joskin tyylilleen uskollisena vähemmän haltioituneena.

Koronakaranteenin alettua noin vuosi sitten kirjoitin blogiini mökkireissusta. Siitä voit lukea 

https://www.etlehti.fi/blogit/anjakaarina/viruksetonta-vapaa-aikaa-mokilla

 

Kaikkea tätä nautittavaa olisin voinut tehdä Tampereellakin, joskaan en kaikkea kotona tai sen lähipiirissä. Mökki ympäristöineen antaa kaikkeen oman sävynsä ja tunnelmansa. Luonnossa silmä ja mieli lepää. Ystävälliset metsänpeikot tanssivat takuuvarmasti sysimustassa yössä, jota katuvalot eivät häiritse.

 

 

 

Kommentit (1)

Vierailija
2/1 | 

Kyllä sinulla on ollut hieno mökkireissu.  Eikä korona haittaa mökillä käyntiä.  Avanto on hieno, en ole sellaista nähnyt aiemmin.  Itse kaipailen jo uimista jäättömässä järvessä.  Viime keväänä se onnistui huhtikuun puolivälissä.

terveisin EM

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla