Joulun odotusta joulukalenterin kanssa

Mikä saa minut lähtemään sauvalenkille 15 asteen pakkasessa ja tuulessa?

Omakotiyhdistyksen adventtikalenteri. Siinä huomaamatta tulee hilpaistua viisikin kilometriä. Riitta ja Paavo tulevat usein vastaan. Samalla asialla hekin. Siinä vaihdamme kuulumisia: oletteko käyneet jo siellä ja siellä?

Joskus marraskuussa kyseltiin, olisiko muutaman vuoden jälkeen halukkuutta osallistua adventtikalenterin tekoon. Halukkuutta oli. Sen jälkeen sai esittää kolme itselle sopivaa päivää.

Hommahan menee niin, että jokainen omana päivänään ”julkaisee” ikkunassaan tai pihassaan kalenterin luukun, joka on ”auki” aattoon asti. Radiossa jossain ohjelmassa puhuttiin elävästä joulukalenterista. Miten niin ELÄVÄ? Sitä en nyt ihan ymmärrä.

Ilmoittauduin jälleen heti mukaan. Hajun häivääkään minulla ei ollut silloin tietoa, mitä ja mihin saisimme niin sanotun kalenteri-ikkunamme. Ikkunamme kun ovat kauempana tiestä.

Aviohenkilön suosiolla avustuksella vajan katolle nousee sitten valaistu poro ja reki pukkeineen. Ilman häntä tämä ideani olisi jäänyt toteutumatta. Kyllä mies on hyvä hankinta, totean taas. Minähän en olisi ruvennut jäisille tikapuille kaahaamaan, vaikka ihan taivaisiin asti ei olisi tarvinnut kiivetäkään. Askartelen vielä rekeen lahjapussin. Tosin se ei sieltä mihinkään näy.

Kalenteriluukut ovat osalla ikkunassa. Joskus saan melkein miettiä, että missähän täällä on se kalenteri, kun ikkunat, talot ja pihat ovat usein niin kauniisti koristeltuja. Onneksi jokaisessa kalenterivirityksessä pitää olla päivänmäärä. Tosin joitakin päivänmääriä haen ja haen. Mutta se on vain omaa tyhmyyttäni.

Joillakin on portinpieleen rakennettu kalenterimaisemaa.

Tämä leikkimökin (?) päätyyn tehty kalenteri näkyy pensasaidan läpi tielle kovin huonosti. En arvaa lähteä sitä pihan kautta katselemaan. Siispä menen ojaan ja aidan oksien raosta katselen ja kuvaan. Talon isäntä sattuu juuri tulemaan kotiin. Selitän kovasti, miksi olen pää heidän pensasaitansa sisällä. Mies ei vastaa mitään. Onpa hyvä, että en sentään pihassa tonttuillut. 

Hauskaa kiipeävää pukkia menen ihan viereen katsomaan. Lähestymisvalot syttyvät palamaan. Onneksi ei ainakaan piipaa-auto kuulu tulevan paikalle, joku kävelyllä ollut pariskunta kuitenkin. Tietysti selittelen heille, miksi nysvään talon nurkalla. Tuntuvat ymmärtävän. Tuon soittajan tahtiin en rupea tanssimaan. Etenkään, kun musiikkia ei kuulunut.

Tässä kalenterissa on ihan mieletön määrä yksityiskohtia ja pieniä hahmoja. Siinä riittää katseltavaa.

Monta ikkunaa jää valitettavasti tämän postauksen ulkopuolelle. Kuvia tulisi aivan liikaa. Huomenna aattona omakotiyhdistys laittaa vielä omansa tarvikekopille. Metsäpolulla oleva rastirata menninkäisineen on sekin minulta jäänyt kokematta. Olen ollut aina liikkeellä pimeän aikaan eikä taskulamppua ole ollut mukana. Jos innostun, vielä tänään voin varustautua hyvällä lampulla ja uskaltautua menninkäisten metsään.

Nämä joulukuun kalenterikuvat  toivottavat kanssani sinulle Rauhallista joulua ja Toiveikasta Uutta Vuotta.

Tupa täynnä on tuoksua kuusen ja kynttilän

soi riemukas jouluvirsi läpi sydänten syttyväin

Immi Hellén