Tapahtuu junassa.

”Vanhemmat ihmiset on rehellisiä. Nuoret ovat enemmän epärehellisiä.”

Jotensakin näin lataa konduktööri näkemyksensä.

Eläkkeellä ollessa yksi mukava ja rahanarvoinen etu on, että junassa saa matkustaa puolella hinnalla. Ensimmäisillä eläkeläisjunamatkoillani varasin tärkeänä käteeni lipun lisäksi sekä työeläkekortin että henkilöllisyystodistuksen, kuten neuvottu oli. Pian kokeneemmat eläkeläiset valistivat, että ei niitä tarvi näyttää. Eipä niitä sitten koskaan ole kysytty, enkä ole niitä tyrkyttänyt.  Sivusilmällä ja joskus ihan molemmilla silmilläni olen kyllä nähnyt, että opiskelijalipulla matkustavilta kysytään opiskelijakorttia.

Sitten päivänä muutamana matkustin junalla Kuopuksen kanssa. Hänen piti näyttää opiskelijakorttinsa, minun ei.

Sattui olemaan sellainen juttelevainen, vähän vääräleuka, nuorehko konduktööri.

Minä siinä sitten loihe lausumaan:

” Miksi eläkeläiseltä ei kysytä eläkekorttia, mutta opiskelijoilta kysytään?”

Siihen sain vastaukseksi alussa kertomani selityksen.

Minä inttämään: ”Voi meissä vanhemmissakin olla epärehellisiä. Tiedän jopa yhden (kuten tiesinkin), joka matkustaa eläkeläislipulla, vaikka ei ole siihen oikeutettu.”

”Sano heti nimi”, vaati konduktööri.

”En varmana sano”, vastasin.

Juttutuokiomme päättyi siihen, että konduktööri pyysi sitten minun korttiani nähtäväksi.

Ällistyin junamiehen suoraa epärehellisyyslausumaa, vaikka sitä olin syyksi ounastellutkin. En älynnyt kysyä ainoaa oikeaa kysymystä eli sitä, mihin hän perustaa tämän ”totuutensa”. Itse kun en tiedä yhtään tutkimusta, jossa olisi näin todettu. Toki niitä voi silti olla, joten olisin taas viisastunut. Lieneekö kyseessä ylemmältä taholta tullut ohje, koska näin toimivat oman kokemukseni mukaan kaikki konduktöörit. Onko kyseessä ihan VR:n virallinen perustelu toimintatavalle? En tosin ole mikään junan superkäyttäjä, mutta näiden kolmen vuoden aika olen kuitenkin aika monta kertaa sahannut Tampereelta Helsinkiin, Jyväskylään tai Turkuun ja takaisin.

Pidän tällaista suhtautumista loukkaavana nuoria ihmisiä kohtaan! Jos nyt vaikka olisikin niin, että joku luotettava tutkimus kertoo epärehellisyyden enemmän nuorten ominaisuudeksi , tuskin kaikki ovat lähtökohtaisesti filunkeja.  Oma kokemukseni opiskelijoista, mikä ei ole ihan pieni, on antanut kuvan, että iso enemmistö on fiksuja ja tunnollisia, mukana sitten jokunen lusmu. Valitettavasti en ole meissä ikäihmisissäkään tavannut pelkästään totuudessa pysytteleviä pallon tallaajia.

Olen taipuvainen ajattelemaan, että kyseessä on meille ihmisille niin tavanomainen yleistäminen jonkun yksittäisen kokemuksen perusteella. Näitähän meillä riittää! Kaikki miehet ovat sikoja/ tosi älykkäitä, kaikki vanhukset ovat lahopäitä/suloisia,  kaikki uskovaiset ovat tiukkiksia, kaikki turvapaikan hakijat ovat …... Tässä nyt vain joitakin mahdollisia esimerkkejä. Aina ei tarvita edes omaa kokemusta, toisenkin kertomus saattaa riittää, on se miten epäluotettava tahansa.  Jos yleistys on myönteinen, niin siinähän ei lähtökohtaisesti ole mitään vikaa. Silloin lähestyy tähän ”luokkaan” kuuluvia ihmisiä myönteisesti. Oma kokemus sitten kertonee, onko alkuolettama nimenomaan tämän ihmisen kohdalla oikea. Negatiivisista yleistyksistä on sitä vastoin useammin haittaa.

Seuraavassa vertailuna tasapuolinen suhtautuminen alennuslippulaisiin. Olen monesti ostanut teatteriin tai konserttiin eläkeläislipun, joskus myös toisen puolesta opiskelijalipun. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta lippua ostaessa ei kysytä alennukseen oikeuttavia todistuksia eikä myöskään tapahtuman ovimies sitä utele. Suhtautuminen on tasapuolista alennuksen perusteesta riippumatta. En jaksa uskoa, että väärinkäytöksiä siitä huolimatta olisi juuri nimeksikään, jos lainkaan.

Voi olla, että olen liian sinisilmäinen. Mutta kyllä minusta joku roti pitäisi olla nuortenkin mollaamisessa! Ainakin kaipaisin järjellisiä perusteluja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat