Kirjoitukset avainsanalla musikaali

Kohtaamisia numero 1

Kaunis nainen laulaa seksikkäästi televisiossa euroviisukarsinnoissa Jorma Panulan säveltämän ”Olen  mikä olen”. Yllä on tummanvihreä tiukka brokadihame. Väri ei tosin olohuoneeseemme välity, koska eletään vuotta 1963 ilman väritelevisiota. Itse olin silloin 15- vuotias, laulaja, Tamara Lund,  23. Muistan pitäneeni laulusta (ja pidän edelleen), mutta kilttinä maalaistyttönä olleeni hieman ihmeissäni laulajan seksikkäästä kiemurtelusta. Sauvo Puhtilan sanoituskin oli toki aikanaan rohkea. Muistelmissaan Tamara kertoo ”vienosti kiemurrelleensa”, kun Arno Walli ensin antoi mallia, miten tuhmat tytöt liikkuvat. Myöhempien aikalaistodistusten mukaan juuri tuo eroottinen esiintyminen ”tuhmien” sanojen kanssa esti maallikkoraatia valitsemasta kappaletta voittajaksi. Elettiinhän silloin 60-lukua, jolloin eri sukupuolta olevat eivät esimerkiksi voineet saada yhteistä hotellihuonetta elleivät olleet naimisissa.  Naiset ilman miestä olivat epäilyttäviä ravintolavieraita. Väkeviä sai juoda ravintolassa vain syömisen yhteydessä, joksi riitti voileipä. Viinakortin sai vasta puhuttelun jälkeen, näin olen antanut itselleni kertoa. Kaikenlaista siveellistä elämää vaalittiin siis suurennuslasin kanssa.

Kohtaamisia numero 2

Kaunis Tamara ja komea laulaja-näyttelijä Rami Sarmasto rakastuivat musikaalissa West Side Story. Suunniteltu hääpäivä muuttui Ramin hautajaisiksi. Pari joutui auto-onnettomuuteen, jossa Rami kuoli. Täysin sivullistakin järkytti tällainen kohtalo. Jäljelle jäi kaunis rakkauslaulu Sinun omasi, jonka Rami on säveltänyt , Tamara sanoittanut ja jonka hän levytti.

Kohtaamisia numero 3

Tamara meni naimisiin Aatos Tapalan kanssa hääpuvussa, jonka oli teettänyt häihinsä Ramin kanssa.

He saivat pojan, jonka kanssa Tamara myöhemmin lähti Saksaan töihin. Lehdet saivat kohahduttavan uutisen, kun hän Saksassa rakastui romanialaiseen laulajaan Aleksandru Ionitâan. Yhteinen lapsi, Maria, syntyi vuonna 1983, pari vuotta ennen kuin kummankaan  avioero oli selvä. He pystyivät avioitumaan vasta parin vuoden päästä. Jos oikein muistan, lehdet eivät kovin paljon revitelleet tästä asiasta, niin ennenkuulumatonta kuin se siihen aikaan oli. Voi toki olla, että en vain siihen aikaan sattunut lukemaan asiaan paneutuneita lehtiä.

Tässä kohtaa kohtalomme Tamaran kanssa hipaisevat toisiaan. Tamara tuli toisen kerran äidiksi 42-vuotiaana, minä 41- vuotiaana. Olimme siihen aikaan todella vanhoja äideiksi. Nykyään ei kukaan korvaansa lotkauta, vaikka joku tulee ensi kertaa äidiksi reippaasti yli 40-vuotiaana. Se on niin tavallista. Minua sitä vastoin joku puolituttu äidillisesti varoitteli silloin, että kun tulen näin vanhana äidiksi, minun täytyy nyt huolehtia hyvin terveydestäni, että pysyn riittävän kauan hengissä.

Kohtaamisia numero 4

Tamaran tytär, Maria rakastui vastanäyttelijäänsä Mikko Rantanivaan äitinsä tavoin West Side Story-näytelmässä Tampereen Teatterissa. Kävin musikaalin katsomassa. Maria oli kaunis 22- vuotias. Ääni oli kuitenkin ohut eikä mitenkään vetänyt vertoja Tamaran kauniille äänelle. Näin siis silloin. Pari vihittiin Tampereella Vanhassa kirkossa heinäkuussa 2005. Lehtitietojen mukaan ilmassa näytti olleen suuren urheilujuhlan tuntua. Vastavihityt tekivät vossikalla kierroksen kaupungilla, vähän kuin kuninkaalliset. Hääjuhlassa, joka muistini mukaan pidettiin Tampereen Teatterissa, esittivät Tamara ja Ionitâ dueton tahi pari. Tästä kaikesta tamperelaiset lehdet kirjoittivat isosti, epäilemättä enemmänkin Tamaran kuin Marian takia. Marian avioliitto kesti vain joitakin vuosia.

Tamaran 2000-luvun alkupuolella todettu vatsasyöpä oli uusinut samana kesänä. Tamara Lund kuoli vain runsas kaksi viikkoa tyttärensä häiden jälkeen. Jo aloitetut musikaaliharjoitukset jäivät hänen osaltaan kesken.

Kohtaamisia numero 5

Kävin katsomassa musiikkinäytelmän Tamara syksyllä Turussa kaupunginteatteri Logomossa.

”Sotien aikaan syntyneen venäläisen isän tytär, erityistapaus niin lahjakkuutensa kuin upean olemuksensa vuoksi, julkisen elämän elänyt uniikki ja osin myös ristiriitaisesti tulkittu taiteilija, johon peilautuu nykypäivän näkökulmasta paljon nostalgiaa.”

Näin kirjoittaa Satu Rasila, Tamara – musiikkinäytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja käsiohjelmassa.

Kuvassa keskellä Satu Rasila Tampereen Seudun Selkäyhdistyksen varapuheenjohtajan Riitta Vireniuksen ja hänen puolisonsa kanssa.

Teatterin lämpiöön on järjestetty näyttely Tamaran puvuista, koruista  ja muista esineistä. Ja tietysti väliajalla voi syödä suklaisen Tamara-leivoksen. 

Tamara Lund oli laulajatar ja operettitähti, joka syntyi vuonna 1941 ja kuoli vuonna 2005 vatsasyöpään 64- vuotiaana . Hän opiskeli sekä Suomen Teatterikoulussa että Sibelius-Akatemiassa ja työskenteli Suomessa muun muassa Turun kaupunginteatterissa ja Kansallisoopperassa. Saksassa hän asui ja työskenteli vuosikymmeniä.

Näytelmän jälkeen minun täytyi perehtyä asiaan vähän enemmän. Luin Tamaran vuonna 2000 kirjoittaman elämäkerran Lohikäärmeen pahvikulissit. Muutama päivä sitten tuli myös televisiosta Tamaran ja Alexandru Ionitûn konsertti vuodelta 1992 sekä tyttären Maria Lundin tuore haastattelu.

Kaikki nämä yhdessä aktivoivat itseni miettimään Tamaran elämää ja muistelemaan muistojani hänestä edellä kuvaamissani kohtaamisissa.

Jälkisanat

En tiedä, mistä johtuu, että Tamaran elämä on minua näin paljon askarruttanut. Ehkäpä siksi, että vaikka siihen on sisältynyt paljon rakkautta, siihen on sisältynyt myös paljon vaikeuksia, vastoinkäymisiä  ja lopulta ennenaikainen kuolema. Suomeen 1990 –luvulla palattuaan Tamara järjesti kahtena vuotena Operettijuhlat Turkuun. Juhlat olivat tappiolliset. Tamaran unelma Turusta Suomen Operettipääkaupunkina ei ottanut tulta. Oma syynsä mielenkiintooni on toki se, että olen aina nauttinut ja nautin hänen lauluistaan.

Huomasin tuntevani myötätuntoa Maria Lundia kohtaan, kun kuuntelin ja katselin häntä televisiosta. Aivan ilmeisesti äidin kuolema on ollut vaikea juttu (kenelle ei olisi?). Hän kertoi, että ei vieläkään, kymmenen vuoden jälkeen, kykene kuuntelemaan äitinsä lauluja tai katsomaan videoita. Marian isäkin, Alexandru Ionitâ kuoli 61-vuotiaana viisi vuotta vaimonsa jälkeen.

Muinoin eräs työtoverini kertoi motivoivansa vastahakoista miestään teatteriin kertomalla, että joka näytelmässä on aina sanoma. Viisas nainen. Kirjoittamisopintojen draamakurssilla opin, että puhutaan premissistä, perusajatuksesta.

Mikä oli siis tämän Tamarasta kertovan musiikkinäytelmän premissi? Mielestäni näytelmän sanoma on, että elä rohkeasti omaa elämääsi, tee omat valintasi, kuuntele sydäntäsi.

Tamperelaiset sanovat toisinaan (paitsi en minä, joka olen asunut Turussa ja pidän kaupungista), että parasta Turussa on Tampereelle vievä tie. Tämän näytelmän takia kannattaa panna etusijalle tie Tampereelta Turkuun.  

Taidan olla hiukan Tamaran lumoissa. Entäpä sinä, puhutteleeko sinua jossakin mielessä Tamara ja hänen elämänsä vai onko se sinulle "yks hailee", kuten manselainen sanoo?

 

 

 

Kommentit (6)

Tuulikki
1/6 | 

Kirjoituksesi on hieno yhteenveto Tamara Lundin elämästä. Kiitos. Tamaran laulama Sinun omasi  kappale on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Tulee aina kyyneleet silmiin kun kuulen sen. Silloin aikoinaan lehdet kirjoittivat paljon Rami Sarmaston kuolemasta. Kuinka traaginen kohtalo. Lehtijuttuja sai lukea Tamarasta senkin jälkeen. Hän oli rohkea nainen, joka uskalsi elää omaa elämäänsä.

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015
2/6 | 

Tuulikki, kiitos kiitoksista! Mukava kuulla, että pidit! Sinun omasi-kappale on minustakin upea, täynnä tunnetta. Oman sävynsä siihen tuo, kun tietää, miten se on syntynyt.

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Lilian
Liittynyt24.8.2015
3/6 | 

Hieno kirjoituksesi  karismaattisestaTamarasta.  Kiitos.

Olen aina ollut hänen ihailijansa. Kävin Tamperetalossa muutamissa hänen konserteissaan. Myös Maria oli aika pieni tyttö vielä, kun oli jo vanhempiensa mukana lavalla. Näin myös erään konsertin aikana Aleksandrun auran, joka liekehti laajasti kauniissa  sini-turkoosin väreissä. Värit kuvaavat suurta henkisyyttä ja luovuutta. Sellaista en ole kellään muulla nähnyt. Jonkun konserttipäivän aikoihin päivällä, näin heidät Tampereen Stockmannilla ostoksilla. Kaunis ja sympaattinen pariskunta. Minua on aina koskettanut Tamaran elämänkerta. "Sinun omasi" saa aina tunteet pintaan, kun tietää laulun taustan.

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015
4/6 | 

Kiitos Lillan! Meitä taitaa olla aika iso joukko Tamaran ja hänen laulujensa ihailijoita. Tuohon aurajuttuun en osaa sanoa juuta enkä jaata, kun asia on minulle vieras. Ajattelen kuitenkin noin yleisemmin, että maailmassa voi olla paljon asioita, joita meidän järkemme ei pysty selittämään.

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat