”Siellä lihoo aina kaks kiloa viikossa!”

Näin valisti kokenut Estonia Medical Spa hotellin kävijä.

Koska rohkea rokan syö ja kaino ei saa kaaliakaan, suuntasin Pärnuun ja mihinkäs muuallekaan kuin Estoniaan.

Ensimmäisenä hoitopäivänä tapasin lääkärin. Oven pielessä luki, että ylilääkäri, mutta nimeä en saanut koskaan tietää. Heti sisään astuttuani hän kysyi: Mikä vaiva? Kyllähän sitä nyt tämänikäiseltä aina joku vaiva löytyy, etenkin, jos joku sitä tarvitsee. Valitin siis, että toisinaan jaloissa on särkyä. Ei ollut vissiin oikeansorttinen vaiva näihin ympyröihin, koska tunnustukseni ei aiheuttanut mitään reaktioita. Ei lisäkysymyksiä.

Lääkäri mittasi verenpaineen, totesi sen hyväksi ja rupesi tarjottelemaan hoitoja. Joka päivälle kuului kolme hoitoa. Käykö vesijumppa, entä tuolijumppa? Kerroin, että kotona käyn niin monta kertaa viikossa liikunnoissa, että täällä haluaisin varsinaisia hoitoja. Taas tuli kysymyksiä. Kävisikö tämä? Kävisikö tuo? Valikoin hyvänkuuloisia, ehkä vähän summanmutikassa. Joka tapauksessa hoitokirja tuli täytettyä.

Sivumennen sanoen keskimääräinen kylpylän lääkärin kuukausipalkka Pärnussa on kuulemma samansuuruinen kuin Suomessa lääkärin kahden päivän palkka. Estonian lääkärit olivat kovin kiireisiä. Ilmeisesti asiakkaita lääkäriä kohti oli paljon.

Hoidoista ehdottomasti parasta oli hieronta, jota oli joka päivä 20 minuuttia. Hieronta oli napakkaa, mutta ei liian kovaa. Tykkäsin.

Suolahoito tapahtui ryhmässä suolahuoneessa. Huoneessa lattia ja seinät olivat suolaa ja suolahöyryä puhallettiin huoneeseen. Hoito kesti puoli tuntia. Pukeuduimme kertakäyttövaatteisiin ja tossuihin. Musiikki auttoi rentoutumaan, vaikka tuoleissa oli toivomisen varaa. Toisella kerralla naapurini jopa nukahti. Ainakin hengitysäänistä päätellen. Suolahöyryn hengittäminenhän on hyväksi hengitystie-elimille.

Yrttiporekylpy oli ylellisen tuntuinen. Laventelikylpyyni lorahti ilmeisesti runsaasti kylpyainetta, koska olin kuin pilven sisällä. Vaahtoa valui joka reunalta lattiallekin. Olo oli prinsessainen.

Valitettavasti samaa erehdystä ei tapahtunut seuraavalla kerralla, jolloin otin rosmariinikylvyn. Vaahtoa oli vallan surkean vähän! Tunsin itseni korkeintaan prinsessan pahaksi sisarpuoleksi. Toisella kerralla opin sen, että kylvystä noustessa ei saa ottaa suihkua, koska kyseessä on lääkekylpy. Aijai! Minä onneton olin pilannut eka kerralla laventelin vaikutusta! Näinköhän sitten mahdollinen stressini ei vähentynyt? Mieleni ja kehoni rentoutuminen jäi varmaan vajavaiseksi. Onneksi rosmariinikylvyn vahvistava ja virkistävä vaikutus toimi sitten ilmeisesti täydellisesti.

Rentoutushuoneessa löhöilin puoli tuntia hierontatuolissa. Tuolin ”nyrkit” moukaroivat mukavasti selkääni ja pusertelivat reisiäni. Jälleen rentouttavaa musiikkia. Seinällä oli vaihtuvia kuvia katseltavana. Itse en olisi niitä tarvinnut. Minulla rentoutumiseen auttaa paremmin silmäluomien alas laskeminen.

Käsien persikkaparafiinihoito oli minulle uusi kokemus. Käsien pesun ja desinfioinnin jälkeen hoitajan ohjaamana käsiä kasteltiin useamman kerran parafiinissä. Sitten kelmut käsien ympärille ja lämpöiset kintaat. Vartin päästä kintaat ja kelmut poistettiin. Vaikutusta olisi ollut niveloireisiin, jos niitä olisi ollut. Tiedä sitten, olisiko hoito ennaltaehkäisevääkin. Käsien pehmeä iho toki ilahdutti ja teki hyvää.

Turvehoidossa lämpöisen paakun otin alaselkään, jota toisinaan jomottelee. Sitten minut kapaloitiin vilttien sisään kuin vauva. Hoidon antajan homma oli liukuhihnatyötä: monta petiä ja monta verhon takaista loossia. Lämmitetyt turvepakkaukset odottivat kärryssä vilttien sisällä. Komennukset minulle: Selälleen. Housut alas. Kärrystä turvepakkaus ja kysymys: Onko liian kuuma? Muille samat kysymykset tarpeen mukaan muunnellen. Ja vartin päästä verho taas heilahti, viilennyt paakku kärryyn ja minä ulos uusien tieltä.

Muutenkin hoitojen antajat toimivat aina asiallisesti, mutta korostetun tehokkaasti. Viidensadan euron kuukausipalkalla osa heistä hoiti kahta hommaa yhtä aikaa.

Kiirettä siis meinasi pitää. Minullakin. Ehdin kuitenkin pari kertaa kylpylään. Kylpyläosasto oli nautittava! Kahdessa kerroksessa viisi erilaista saunaa: Finnish sauna, höyrysaunoja, yrttisauna ja suolasauna. Tiedä sitten, mitä hyvää tuo suolan hierominen lämpöisessä saunassa koko kroppaan tekee? Ei siitä haittaakaan ollut. Erillisestä maksusta olisi iltaisin ollut tarjolla mutasaunaa.

Suihkuja oli kylpyläosastossa joka puolella, samoin lepotuoleja. Itse pääallas oli vain 17 metriä pitkä, mutta niin leveä, että siinä pystyi vaikka rinkiä uimaan. Porealtaita oli kaksi. Altaan lämpö oli 30 astetta ja ilma lämmin. Uidessa saattoi katsella koko seinän peittävistä ikkunoista puistoa.

Neljänkymmenenyhden asteisessa matalassa kuumavesialtaassa oli iso ikkunanäkymä alas kadulle. Jotkut menivät hupsis vain suoraan altaan pohjalle makoilemaan. Meikäläisen piti mennä hitaasti vaiheittain askelmalta askelmalle. Muuten tuli tunne, että nahka lähtee ja sydän pysähtyy!

Maksamaani hintaan sisältyi aamiainen, lounas ja illallinen. Kaikki monilla ruokalajeilla. Ja aina oli jälkiruokaa, usein illallisella jotain makeita leivonnaisia. Ja aina piti kaikkiin ruokailuihin mennä. Ja aina piti melkein joka lajia maistaa. Pitämisen aiheutti luonnollisesti sisäinen pakko. Ja etenkin pelko nälän uhasta!

Parina päivänä kävin vielä kahdeksannen kerroksen panoraamakahvilassa päiväkahveilla. Latte ja pulla maksoivat yhteensä neljä euroa. Ei mennyt kipurajoille.

Yritin kompensoida syömisiäni kävelemällä aina raput eri paikkoihin hissin sijasta. Kun olen kova tyttö laskemaan, laskin yhtenä päivänä kävelleeni vähintään 1432 rappusta. Tosin puolet niistä oli alaspäin.

Ai, miten painon kävi? En todellakaan lihonut kahta kiloa. Lihoin 2,3 kiloa.

Olisi ehkä kuitenkin pitänyt ottaa edes se tuolijumppa!