Tästä on tullut itselleni jo tapa, osallistua pohjoismaiden suurimpaan kirjatapahtumaan. Menen Helsingin syksyisille kirjamessuille heti avajaispäivänä, torstaina. Juu, tiedän, että kuumimmat nimet eivät esiinny useinkaan vielä silloin. Ei haittaa, kirjatunnelmaan pääsen hyvin. Sitä paitsi, ihmisiä ei useinkaan ole silloin tungokseen asti. Se sopii minulle.

1.  NINA HONKANEN

”Tapaan” Töölö-lavalla muun muassa Nina Honkasen. Honkasesta en oikeastaan tiedä muuta kuin, että hän nykyään on näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin puoliso. Sitäkään en olisi tiennyt, ellei heistä olisi ollut jossakin lehdessä parisuhdehaastattelua.

Annina Holmberg haastattelee Honkasta tämän kirjasta Sinisiä unia – ja mitä muuta olen saanut äitinä nähdä (Kirjapaja). Tämä kirjan aihepiiri se itseäni äitinä kiinnostaa.

Heti alussa käy ilmi, että Honkaselle äidin rooli on ollut ja on hänen vaivattomin roolinsa. Vanhemmuudessa hän ei ole kokenut päänsä lyömistä seinään, mitä ikinä se hänelle sitten olisi tarkoittanutkaan. Lapsia, kaikki poikia, hänellä on neljä. Ensimmäisen hän sai 19-vuotiaana ja nuorimman 41- vuotiaana. Äidiksi tuleminen oli hänelle selkeää. Nuorinta lukuun ottamatta kaikki ovat jo omillaan.

Kuuntelen hiukan ihmeissäni ja vähän kateellisena hänen jutteluaan. Siis tarkoittaako hän, että hän ei ole koskaan, missään lasten ikävaiheessa, kokenut neuvottomuutta siitä, miten toimia? Onko hänellä sellainen tunne, että hän on saanut ”hyvän todistuksen” vanhemmuudesta? Eikö hän tekisi mitään toisin, jos joutuisi uudelleen aloittamaan alusta vanhempana? Jos, niin sitten hän on ensimmäinen tuntemani äiti, joka kokee näin. Voin tietysti tehdä vääriä tulkintoja.

Itselläni ei ole kuin kaksi lasta, molemmat tyttöjä. Toisen sain 21-vuotiaana, toisen 41-vuotiaana. Voi voi! Monesti olen tuntenut neuvottomuutta. Löydän hakemattakin monta asiaa ja tilannetta, jossa olisi ollut syytä toimia toisin. Tämä siitäkin huolimatta, että tyttäret ovat rakkaita, kutakuinkin täyspäisiä, fiksuja, empaattisia ja elämässä hyvin pärjänneitä. Jälkiviisaus toki onkin se paras viisauden laji. Minun lienee syytä lukea kirja. Jospa sieltä saan vinkkejä, myöhäsyntyisiä tosin, miten vaivattomasti vanhemmuus hoidetaan.

Honkanen tuntee suurta myötätuntoa miesoletettuja kohtaan. Hänen mukaansa me naiset jyräämme miehiä siitä, että he ovat miehiä. Se puolestaan estää dialogin, joka on kaiken yhteistyön ytimessä. Hän kertoo esimerkin tilanteesta, jossa nuorelle miehelle on sanottu, että hän ei voi osallistua keskusteluun, koska on valkoihoinen heteromies. On suoristamisen paikka, sanoo Honkanen.

Tässä asiassa olen vilpittömästi samoilla linjoilla hänen kanssaan. Jään odottamaan, että tolkku näihinkin asioihin palaa.

Kirjamessuilla voi viisastua monella lailla. Nyt tiedän, että Honkanen on kirjoittanut esimerkiksi romaaneja. Viimeiset kahdeksan vuotta hän on kirjoittanut kirjaa: Kirjeitä Putinille. Tulossa on elokuvakäsikirjoitus ja telkkariin sarja. Tekijänainen siis.

2. RONI BÄCK

”Suomituben supertähteä” (nimitys ohjelmasta) Roni Bäckiä en ole kuuntelemassa. Hän kertoi kirjastaan Matkani somen huipulle (Otava). Sitä vastoin seuraan sivusta (omaa ohjelmaani kuunnellessani), kun hän jakaa nimmareita ja kaveriselfieitä esiintymisensä jälkeen. Pyytäjiä on jonoksi asti, kaljapullonkokoisista teineihin.

Itse asiassa Bäckiä olisi varmaan ollut mielenkiintoista kuunnella. Olisin päässyt oman boxini ulkopuolelle. Millaista mallia ja millaisia ohjeita hän mahtaa antaa nuorille, joita messuilla on koululuokittain? Mitä elämässä kannattaa tavoitella? Supertähteyttä? Sen olen kyllä jo aikaisemmin ymmärtänyt, että hän on monelle ehdoton esikuva.

3.    DANIEL KALEJAIYE

Konstaapeli Daniel tässä, moro (Lasten keskus) Tämä on siis Daniel Kalejaiyen kirjan nimi. Siinäkään tapahtumassa Töölönlahden lavalla en ollut. Sympatiseeraan silti Danielia sen perusteella, mitä olen lukenut hänen toiminnastaan netissä nuorten hyväksi. Vieläkin harmittaa, että en ohi kulkiessani käynyt häntä siitä kiittämässä. Joten tässä tulee: Hyvää työtä, Daniel! Jatka samalla linjalla!