Entisenä myöhäishippinä kummastelen maailmaa, jossa valitus ja epäkohtien raportointi täyttää niin yleisöpalstat, sosiaalisen median kuin ihmisten keskenään käymät keskustelut. Ei tämä maailma virheetön ole, kantaa pitää ottaa ja asioihin tulee vaikuttaa. Minusta kuitenkin tuntuu, että silloin ennen (tämä osoittanee ikäni), useimpiin asioihin oltiin tyytyväisiä, iloa toimivista ja kehittyvistä asioista oli enemmän. Voi tietysti olla, että muistini pettää tai muutos on pelkästään omassa havainnointikyvyssäni.

Nautin aamiaista kahvilapöydässä tuntien suurta iloa siitä, että olen saanut kaksi rokotetta. Olo on kuin helteellä, kun on saanut pintaansa aurinkovoiteen suojakertoimella 50. Helteelle ja koronalle en mitään voi, mutta olen voinut suojautua sen vakavia vaikutuksia vastaan. Viereisessä pöydässä herkuttelee kaksi ikäistäni naista, jotka ovat aamupalan sijaan tilanneet leivokset ja kuohuviiniä. Näky ilahduttaa minua hetken, kunnes kuulen heidän keskustelunsa. He tuntuvat oikein kisaavan siitä, mikä maailmassa on huonosti. Ensin haukutaan yksi terveyskeskus. Kaverin kaverilta oli toinen rouvista kuullut, miten huonosti siellä oli asiat. Antoivat aikoja vain maahanmuuttajille (rouva ei käyttänyt ihan näin asiallista sanaa) eläkeläisten kustannuksella. Lääkäritkin olivat epäpäteviä. Kun aihe on kauhisteltu loppuun, rouvat siirtyvät haukkumaan kaupungin vuokra-asuntojen jakoa. Kaverin kaveri oli kertonut. Siinä vaiheessa, kun nykynuorison velttous kiihdyttää rouvien puhe-elimiä, olen saanut aamupalani syötyä, nousen ja lähden.

Poistuin kahvilasta vaiti, vaikka huulillani pyöri monta kommenttia, jotka olisin halunnut rouville sanoa. Rouvia ärsyttivät tietyt asiat (tai huhupuheet asioista) ja minua ärsyttivät rouvat. Samanlaista sakkia ollaan kaikki ihmiset, ärsyyntyviä. Eläköidyttyäni olen pohtinut paljon tunteiden vaikutusta itsessäni. On ihanaa, että meillä on tunteita, että kykenemme ärsyyntymään, suremaan ja etenkin iloitsemaan. Vaikka en innostu sosiaalisen median haastepostauksista, on tärkeää, että jotkut muistuttavat aika ajoin toisia julkaisemaan kuvia arjen iloista. Arjen iloista saamme sen voiman, jolla voimme oikeasti vaikuttaa, vaikka vain pienillä teoilla. Tuon loputtoman valittamisen sijasta.

Mieti hetki. Mistä sinä iloitset juuri tänään? Mitkä ovat niitä mukavia asioita, jotka haluat tuoda esiin ystäviäsi tavatessasi? Sanoilla ei ehkä rakenneta täydellistä maailmaa, mutta niillä luodaan hyvinvointia ja iloa, niin itselle, kuin toisille.

Jotenkin jäi harmittamaan, että herkulliset leivokset ja kuohuviini eivät päässeet parempiin suihin. Ne olisivat sen ansainneet.

Kuva: Dario Valenzuela

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä ja muutoksia 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut etsii hitaampaa elämisen rytmiä.  Kehittämistehtävistä eläköitynyt, omalla toiminimellä töitä jatkava työnohjaaja ja rikos- ja riitasovittelija Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn sekä ihmissuhteiden tasapainoa, riemastuu ja happamoituu arjen ilmiöistä. Merja Svenskiltä on ilmestynyt kaksi romaania (2016 ja 2021).

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla