Tarpeettomasta tavarasta luopumisessa on monia vaiheita. Pitää ilmoitella erilaisilla verkkosivuilla, mistä luopuu ja postittaa tavarat henkilöille, joilla on kyseisille tavaroille käyttöä. Prosessi toimii, jos paketin kulku toimii. Kesän alussa kahteen lähettämääni pakettiin oli kirjattu Postin palvelupisteessä osoite väärin, vaikka osoite oli tikkukirjaimilla selkeästi näkyvillä paketin päällä. Tällaisessa ei paljoa auta, vaikka posti miten veikeästi puhuttelisi. -Sori, että ei ihan osunut, mutta tekevälle sattuu! Alkukesän paketit löysivät kuitenkin perille, sillä puhelinnumerot olivat sentään menneet oikein.

Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta. Ei ainakaan Posti. Lähetin verkossa myymäni astiat 20.8. kohden Oulua. Paketin päälle olin taas tikkukirjaimilla kirjoittanut vastaanottajan nimen, osoitteen ja puhelinnumeron. Toimihenkilölle kerroin selkeästi omat tietoni, sukunimeni hitaasti kirjain kirjaimelta sekä vastaanottajan toiveen noutopisteestä.

Kuitin saatuani loikin vikkelästi tieheni, sillä seuraava asiakas koronarohisi jo selkäni takana niin, että tukkani hulmusi. Vasta kotona katsoin saamaani tositetta. Sekä etunimeni, että sukunimeni oli kirjoitettu väärin. Ajattelin, ettei sillä liene väliä paketin perillemenon kannalta. Lähetän seurantatunnuksen kuitenkin vastaanottajalle.

29.8. saan astioiden ostajalta viestin, ettei hän ole saanut noutokoodia. Lähetystunnuksella vastaanottaja oli nyt nähnyt, että paketti on jo palautumassa minulle, koska vastaanottajaa ei ole tavoitettu. Samalla hän oli huomannut, että puhelinnumeroon on kirjattu ylimääräisiä numeroita.

Minä ryntään paketin lähetyspisteeseen, joka on kolmen kilometrin päässä kotoani. Taitaa olla itse kauppias, kun tarkistaa lähetystunnuksella paketin tilan. Hän huomaa heti, että puhelinnumero on liian pitkä. En rohkene sanoa, että täällä se on väärin kirjoitettu vaan tyydyn tietoon, ettei paketti ole vielä lähtenyt takaisin. Sen voisi saada lokerosta soittamalla Postin palvelunumeroon ja saamalla koodin. Ilmoitan iloiset tiedot vastaanottajalle.

Ilo on lyhytaikaista, sillä palvelupiste on jo siltä päivältä suljettu ja seuraavana päivänä vastaanottaja ei pääse teknisen vian vuoksi koko palvelunumeroon. OmaPostista näen seuraavan kahden päivän kuluttua, että paketti on tulossa takaisin Helsinkiin. Jään odottamaan ilmoitusta paketin palautumisesta. Sitä ei koskaan tule. 

Ehdin jo unohtaa koko paketin, kun ostaja kyselee taas ostoksensa perään.  Kirjaudun OmaPostiin ja huomaan kauhukseni, että paketti on jo palautunut jo viikkoa aikaisemmin ”minulle” Ei siis oikeastaan minulle, mutta toiseen Postin pisteeseen -ei sinne, josta sen lähetin. OmaPostissa on kirjattuna, ettei pakettia voida palauttaa minulle, koska tiedot ovat epäselvät. Niin, on ne molemmat nimet kirjoitettu väärin, mutta osoite ehkä oikein.

Menen Postiin, esitän seurantatunnuksen. Koneelta katsottuaan neitonen ilmoittaa, että paketti on kyllä heillä, mutta sen vastaanottajaksi on merkitty oululainen rouva, jonka pitäisi se tästä Postista hakea!

Voi miten taitavasti hillitsin itseni (en huutanut, en edes punoittanut), kun pyysin henkilöllisyyskorttiani esitellen neitosta ystävällisesti hakeman paketin, jotta voisimme katsoa, mihin se on menossa ja mikä on pielessä.

Paketti löytyi ja olimme yksimielisiä, että Ouluun oli menossa, minä olin lähettäjä ja puhelinnumero oli oikein paketin päällä, mutta Postissa kirjoitettu väärin, kuten myös nimeni.

Ihmettelin, ettei paketista ollut mennyt Oulussa paperista noutolappua. Ei ollut, koska sellaisesta ei ole maksettu. Oli maksettu vain tekstiviestillä ilmoittamisesta. En jaksanut ihmetellä, miksi minullekaan ei tullut tekstiviestiä palautuneesta paketista, sillä eihän siitäkään ollut maksettu.

Uudelleen lähettämisessä ongelmaksi osoittautui, että neitonen ei ollut varma, saako hän lähettää paketin uudelleen matkaan tästä toimipisteestä, johon se oli palautunut vai pitäisikö minun mennä sinne, jossa virhe oli tehty. Ihailen vieläkin tyyneyttäni. En kilahtanut. Pyysin selvittämään.

Neitonen soitti saadakseen ohjeet. Linjalla oli ruuhkaa (mitä en ihmettele), mutta lopulta hän pääsi läpi ja asia selvisi. Paketin sai lähettää matkaan ilman uusia kuluja toimipisteestä, jossa olimme. Samalla viivakoodilla vaan, oli neuvonnassa sanottu. Nyt jälkikäteen, kun paketti ei sitten vieläkään päässyt perille, tajusin, etten ymmärtänyt tuotakaan kyseenalaistaa. Siinä meni toisen kerran väärä puhelinnumero tietoihin samalla viivakoodilla.

OmaPostista näin, että vastaanottaja voisi noutaa paketin koodilla. Se on lokerossa Postin pisteessä, johon vastaanottaja ei sitä ollut toivonut ja johon hänellä on neljän kilometrin matka. Hänellä ei ole koodia, koska puhelinnumero ei ole vieläkään oikein joten  hän ei  koodia saanut. Postin maksullisessa palvelunumerossa oli taas ruuhkaa ja vastaanottajalla töitä. Paketti oli jo  lähtövalmiudessa takaisin. Onneksi tein vahvan paketin, kelpaa siinä Alkon viinilaatikossa reissata Suomea edestakaisin.

Menihän se lopulta perille, kun palvelunumerossa vastattiin ja vastaanottaja sai koodin. Ei mennyt kuin kuukausi. 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä ja muutoksia 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut yrittää hidastaa ja uskoa, että vähempikin riittää.  Esikoisromaaninsa 2016 julkaissut kehittämiskonsultti, työnohjaaja ja rikos- ja riitasovittelija Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn sekä ihmissuhteiden tasapainoa ja riemastuu ja happamoituu arjen ilmiöistä. Toinen romaani tulossa 2020.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat