Kesäloman ydinajatus on monelle se, että pääsee nauttimaan siitä, mihin arjessa ei ole aikaa. Joillekin tämä tarkoittaa ulkomailla matkailua, toisille sukulointia maakunnissa ja mökkiläisille kiireetöntä ajanviettoa loma-asunnolla. Emme ole puolisoni kanssa mökki-ihmisiä, mutta emme myöskään mielellään poistu Suomen kauniista kesästä, jos pieniä piipahduksia Pärnussa ei lasketa. Kesä on ihan liian lyhyt, siitä ei riitä muiden maiden mustikoille päivääkään. Tänä kesänä teimme poikkeuksen, ostimme eläkeläisten Interrail-liput ja suuntasimme Iso-Britanniaan. Kehnopolvisena jännitin matkaa etukäteen. Ihan turhaan. Jokaisessa kaupungissa löytyi penkkejä ja levähdyspaikkoja tiheästi, nelipyöräinen lentolaukku seurasi mukavasti ja matkustaminen junissa ilman paikkalippuja onnistui hyvin.
Ihastuimme Edinburghiin, rakastuimme Bathiin ja riemuitsimme tarinoista Liverpoolissa, Paulin, Johnin, Georgen ja Ringon jalanjäljissä. Puolison nuoruuden kielikurssikaupunki Torquay oli entisensä ja Reading kasvanut ja kehittynyt. Glasgow jäi mieleen paikkana, johon ei ehkä mennä uudelleen. Kaksi viikkoa sekä sujuvia junamatkoja, että peruuntuneita junia. Etenkin jälkimmäiset opettivat kärsivällisyyttä. Istuimme asemalla tyyninä, jutustelimme, katselimme ihmisiä ja ymmärsimme, miten harvoin tuollaista kiireettömyyden tilaa on saatavilla. Junassa istuminen oli meditatiivista, lampaita, peltoja ja lisää lampaita. Olen varma, että aivoni kiittivät matkasta, niin rauhassa ne eivät ole saaneet olla kymmeniin vuosiin.
Kaiken koetun jälkeen oli mukava palata kotimaan maisemiin. Suomessa on runsain määrin katsottavaa ja koettavaa. Tänä kesänä tutustuimme Kemiönsaareen, tai oikeastaan vain pieneen osaan siitä. Liikutuin kauniisti kumpuilevista pelloista ja omenatarhoista. Peruselinkeinot, maa- ja metsätalous sekä kalastus työllistävät kahdeksan prosenttia saaren asukkaista. Kiitän ja kumarran heille, jotka jaksavat yhä tuottaa meille myrkyttömiä ja lähiseudulla kasvaneita tuotteita. Maatilapuotien herkut, jauhot, vihannekset, kala- ja marjatuotteet saivat meidät kaupunkilaiset hyppäämään ostohousuihin. Saarelta löytyy niin kylpyläpalveluja kuin kulttuuria. Museot ja Kemiönsaaren kamarimusiikin juhlat ruokkivat kulttuurinälkäiset. Tämä on saari, jolle on pakko mennä uudelleen. Yritän kuitenkin olla kiireetön, enkä ala vielä valita ensi kesän majoitusta saarelle.
Johtuneeko iästä vai oppimisesta, neljäs lomaviikko Pohjanmeren rannalla tuntuu hyvältä ilman sen suurempia tapahtumia. Jätämme väliin jopa kesäteatterin, annamme ajan vain kulua ja tuulen tuivertaa. Hieman musiikin kuuntelua rantalavalla, liikehtivän veden tuijottelua ja sukulaisten kanssa seurustelua. Pysähtyneisyys riittää ja aivot kiittävät uudemman kerran.
Hitauden tavoitteluun liittyy myös matkustamisen rytmi. Enää ei ajeta tiukalla aikataululla kohteesta toiseen. Väliyöpyminen on tullut tavaksi. Muistelen edesmenneen koiramme emän perhettä, joka otti kaksi yöpysähdystä matkalla pohjoiseen, koiran vuoksi. Luulen, että hidas matkustaminen on terveellistä myös ihmisille, ei vain vanhoille koirille.
Kuva: Amos Andersonin kirjasto Söderlångvikissä.
