Kirjoitukset avainsanalla osatyökyvyttömyys

Luin aamun lehdestä (HS 24.8.2018) osatyökykyisten mahdollisuuksista työllistymiseen. Peräti 55 prosentilla työikäisistä on jokin pitkäaikaissairaus. Se ei saa olla este työllistymiselle. On paljon tehtäviä, jotka on hoidettavissa terveyshaitoista huolimatta. Jokaisella, joka haluaa työskennellä, tulisi siihen olla mahdollisuus. Oli ilo lukea Innojokin työllistämisfilosofiasta, jossa osatyökykyiset ovat arvostettuja.

Pidän sanasta osatyökykyinen. Se on positiivinen vaikka kertoo samalla jonkin rajoitteen olemassaolosta. Se on parempi, kuin osatyökyvytön. Olisi hienoa, jos yhä useampi yritys näkisi osatyökykyiset voimavarana. Voisivatko valtio, kunnat ja yksityiset työnantajat rohkaista osatyökykyisiä? Voisiko osassa  työpaikkailmoituksia olla maininta, ettei osatyökykyisyys ole este?

Kuinka moni työnantaja palkkaa osatyökykyisiä? Julkishallinto yleensä pitää myös ne työntekijät, joille tulee jokin pitkäaikaissairaus ja jotka haluavat silti jatkaa työssä. En tiedä, onko nuorilla pitkäaikaissairailla mahdollisuuksia työllistymiseen. Sitä pitäisi ehdottomasti edistää.

Helsinki palkkasi minut helmikuussa 1989. Reaktiivinen artriittini sai diagnoosin seuraavana vuonna. Olen tehnyt pian 30-vuotisen työuran pitkäaikaissairaana. Leikkausten tuomat sairaslomat olen pitänyt niin lyhyinä, kuin lääkäri on sallinut. Etätyö on mahdollistanut työskentelyn silloinkin, kun kehoa ei ole ollut mahdollista hilata toimistolle. Uskon, että olen Helsingille hyvän panoksen antanut. Palkkani ei ole ollut hyväntekeväisyyttä.

Olen nyt ollut 19 kuukautta osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Kyvyttömyysosani tarkoittaa sitä, että näillä jaloilla ei pitkiä matkoja kävellä. Reilu vuosi ja minut vapautetaan tehtävistäni. Minä siis pääsen livahtamaan eläkkeelle puoltatoista vuotta varsinaista eläkeikääni aiemmin. Kun kuntapalvelukseni päättyy, olen vapaa työskentelemään jossain muualla. Pääni ja käteni eivät ole työkyvyttömiä. Vain polveni, varaosista huolimatta , ovat kipittämiskyvyttömät, vaikka en pyörätuolia tarvitsekaan. Olen edelleen osatyökykyinen, monenlaisella osaamisella ja pitkällä elämänkokemuksella varustettu. Saa nähdä, onko minulle vielä työelämässä käyttöä, vai muuttuuko elämä pelkäksi chillailuksi. 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut pystyy siitä vähitellen luopumaan. Voiko puutarhaa hoitaa rennosti, rikkakasvejakin suvaiten? Esikoisromaaninsa 2016 julkaissut kehittämiskonsultti ja työnohjaaja Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn ja ihmissuhteiden tasapainoa ja riemastuu arjen ilmiöistä.

Blogiarkisto

Kategoriat