Kirjoitukset avainsanalla aikalisä

Kolmiviikkoinen loma on kulunut kotimaassa. Olemme puolisoni kanssa saaneet nauttia Juha Vainion elämäntarinasta Hämeenlinnan Uudessa Kesäteatterissa (voi miten kaunis ääni Annika Eklundilla on) ja viettäneet kaksi päivää musiikkifestivaaleilla. Olemme myös vierailleet ihanassa ja monikerroksisessa  Visavuoressa ja ennen kaikkea saaneet viettää mukavaa aikaa sukulaisten kanssa yöttömässä yössä, meren ja lammen rannalla. Kaiken on kruunannut aurinkoinen ilma.

Pohjois-Pohjanmaalta Helsinkiin on pitkä matka. Se on sitä sekä ajomatkana että henkisenä prosessina. Päätimme tänä vuonna helpottaa siirtymää pysähtymällä matkalla yhdeksi yöksi kylpylään. Halusimme aikalisän. Ajatus tuntui sen keksittyämme kertakaikkisen hyvältä. Saisimme vielä viipyillä keskusteluissamme niiden ihmisten elämän äärellä, jotka tapasimme. Saisimme fiilistellä, muistella ja painaa kaikkea tärkeää kokemaamme mieleen. Saunomalla, uimalla ja aamun kylpylähoidoilla voimme sitten siirtää ajatuksemme sinne, minne olemme matkalla. Ihan rauhallisesti ja kiireettömästi. Varasimme itsellemme ajantasausyön kylpylähotellista, jossa emme ole aiemmin käyneet.

Ajomatkan aikana puoliso kurkistaa Tripadvisorin arviointeja paikasta. Palautteet on ihan fifty-sixty, edesmenneen mäkimiehen sanoin. Positiivisia on ihan pikkasen enemmän. Puoliso lukee palautteita ääneen ja matka sujuu rattoisasti. Ensin luetaan positiiviset. Lapset ovat viihtyneet, henkilökunta on ollut ystävällistä ja paikan sijainti on loistava. Sitten siirryimme negatiivisiin palautteisiin. Emme ole aikoihin nauraneet niin paljon. (Vaikka eihän se mukavaa ole, jos asiat ei mene putkeen.)

Palautteissa haukutaan lyttyyn siisteys, palvelukulttuuri ja melkein kaikki kuulostaa olevan rikki. Kylpyhuoneet ovat homeessa, huoneissa hämähäkin seittejä, tahraiset lakanat ja pölyä nilkkoihin asti. Käytävillä haisee multa ja virtsa. Kylpyosastolta löytyisi kuraa ja rasvaisia kädenjälkiä ja ruokaa saisi odottaa miltei tunnin. Kun sen sitten lopulta saisi, olisi se syöntikelvotonta. Pötköön luettuina palautteet saivat hotellin kuulostamaan kauhulinnalta. Vain purevat peikot puuttuivat!

Kun kylpylän tienhaaran kyltti lopulta tupsahtaa näkyviin, en ole varma, mikä tunne itselläni on päällimmäisenä. Olenko innokas hypähtämään pelottomana seikkailuun (eihän kukaan nyt yhteen yöhön kuole, olenhan sentään asunut Afrikassakin) vai pelottaako niin penteleesti (jos ei kääntyisikään, jatkaisi suoraan Helsinkiin)?

Olen varannut yön meille ketjun hotelleissa yöpymisestä kertyneillä pisteillä. Puoliso nauraa ja neuvoo minua suhtautumaan yöpymiseen kuin ilmaiseen härkätaisteluun. Siltä ei paljoa voi odottaa, kun ei ole siitä mitään maksettukaan. (Hulvattomassa Benidorm-sarjassa ilmaisessa esityksessä härkänä oli koira, jolla oli tekosarvet päässä.) Otetaan siis koiraa sarvista ja kurvataan hotellin pihaan.

Puoliso, minut tuntien, pyytää olemaan vaiti palautteiden lukemisesta. Juuri, kun olen ajatellut kertoa vastaanottovirkailijalle, että näin rohkeita ollaan, vaikka palautteet on luettu! Napitan suuni kiltisti enkä edes pälyile ympärilleni.

Vastaanotto on ystävällinen ja iloksemme kuulemme, että altaat ovat auki tunnin pidempään, kuin verkkosivuilla luvataan. Huoneemme on tilava ja siisti, pöydällä odottaa nimellemme  osoitettu, käsin kirjoitettu lappu. Lapussa meidät toivotetaan tervetulleeksi. Lapun päällä on suklaata, marmeladia ja pullo makukivennäisvettä. Helteisen, pitkän ajomatkan jälkeen ne ilahduttavat suuresti.

Vedämme kylpytakit päällemme ja suuntaamme altaille. Viimeisellä tunnilla siellä on vain vähän väkeä ja saamme rauhassa hieroa väsyneitä kehojamme erilaisissa poreissa ja suihkuissa. Jätämme lämpimään veteen huomisen huolet ja nautimme rauhasta ja hiljaisuudesta. Aikalisä, aina ihmiselle hyväksi.

Puhtaina ja raukeina kurkistamme hotellin illallisravintolaan, jossa on kohtuullisen paljon ruokaansa odottelevia. Vaikka kokemuksemme on jo osoittanut, että palaute on aina kokijan silmässä ja sielussa, emme uskaltaudu istumaan pöytään. Nappaamme käytävän baarista kolmioleivät ja kivennäisvedet huoneessa syötäväksi. Emme niinkään pelkää ruuan laatua (kyllä se ketjuhotellissa aina syötävää on), kuin pitkää odotusaikaa.

Jätämme yöksi parvekkeen oven auki. Avoimesta ovesta näen vuoteestani järven ja laskeneen auringon kajon. Näkymä on kaunis, hiljaisuus täydellistä. En millään malttaisi nukahtaa. On hyvä ja rauhallinen olo.

Erinomaisen hyvässä sängyssä nukutun yön jälkeen syömme tukevan aamupalan (kyllä se on ihan samanlainen, kuin muissa saman ketjun hotelleissa) ja keskustelemme ihmisten antaman palautteen vaikutuksesta valintoihimme. Me, monien muiden lailla, tiiraamme tarkasti Tripadvisorin sivuilta arviot ennen majoitus- tai ruokapaikan valintaa. Tällä kertaa en sitä ennen varaamista tehnyt, mistä olen tyytyväinen. Palautteiden perusteella tämä valinta olisi jäänyt tekemättä.

Hyvän ja huonon palautteen antaminen on aina tärkeää. Hyvä palaute antaa palvelua tuottaville onnistumisen iloa ja lisää heidän työhyvinvointiaan. Huono palaute antaa mahdollisuuden korjata sen, mikä on korjattavissa. Jos hotelli on perustettu jo 80-luvulla, siitä taatusti löytyy ”pientä kuluneisuutta” (näin matkanjärjestäjät kertovat yleensä etelän hotelleista),  eikä toistuvilla kitinöillä kynnysten kuluneisuudesta voi olla nopeaa vaikutusta.

Jokainen meistä tulee valittuihin lomapaikkoihin omine odotuksineen, omaa levollisuuttaan, kiirettään ja stressiään mukana kantaen. Jos tiukan budjetin lapsiperheellä on loman kohokohtana viikko kylpylähotellissa, odotukset voivat olla korkealla ja pettymyksen tunne syntyä helposti, jos kaikkea odotettua ei olekaan tarjolla. Se on hyvin ymmärrettävää.

Huonommin ymmärrän sarjavalittajia, jotka yhdessä asiassa petyttyään listaavat kaiken mahdollisen pielessä olevan. Itselleni ei vielä koskaan ole tullut mieleen esimerkiksi tarkistaa, onko hotellin verhoissa tahroja. –Enkä taida tehdä sitä jatkossakaan. Pieleen-listan perään kun vielä ilmoittaa, ettei aio koskaan enää tulla kyseiseen paikkaan, saa stressitasonsa mukavasti kihisevälle tasolle. Pahaa oloa voi pitää yllä monta kuukautta kertomalla kaikille (jotka joutuvat kuuntelemaan, halusivat tai eivät), miten pilalle loma meni. Näillä valittajilla ei liene pilalla pelkkä loma, vaan koko elämä.

Suomessa on saatu elää kauan hyviä aikoja. Meistä on tullut vaativia. Monelle ei riitä mikään. Täydellisen tavoittelussa unohtaa helposti nauttia hetkestä, ihmisistä ja maisemista. Onnellisuuden tunne on kuin säikky pikkulintu. Ei se hermostuneen valittajan olalle istahda.

Nautimme vielä aamun aikana varaamistamme hoidoista, ihastelemme hotellin tarjoamien  ulkoaktiviteettien määrää, kirjoitamme huonesiivoojalle lappuun kiitokset ja suuntaamme tyytyväisinä kotia kohden. Kulkukortteja luovuttaessamme kerromme kaiken menneen nappiin ja lupaamme tulla uudelleen.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut pystyy siitä vähitellen luopumaan. Voiko puutarhaa hoitaa rennosti, rikkakasvejakin suvaiten? Esikoisromaaninsa 2016 julkaissut kehittämiskonsultti ja työnohjaaja Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn ja ihmissuhteiden tasapainoa ja riemastuu arjen ilmiöistä.

Blogiarkisto

Kategoriat