Kolmipäiväinen työviikko on tuonut minulle lisää sekä energiaa että vallattomuutta. Lähin ystäväni, lonkkasärky, ei ole mihinkään kadonnut, mutta minä annan sille nykyään vähemmän huomiota. Muutoksille on tullut tilaa ja minussa tapahtuu paljon muutoksia. Työpäivinäkin huomaan hymähteleväni, jopa hihitteleväni, on vaan niin hyvä olla. Olen hämmentynyt siitä, miten vähän kaipaan uusia tavaroita tai vaatteita. Tuntuu, että minulla on nyt kaikkea, kun minulla on aikaa muuhunkin kuin työhön ja nukkumiseen. Nautin ystävien seurasta enemmän kuin vuosiin ja maltan olla lastenlasten kanssa kiireettömästi, vailla suunniteltua ohjelmaa. Sanoin minulle tulevat aikakauslehdetkin irti. Minulla on ollut vuosikausia stressiä siitä, etten ehdi niitä lukea. Yhden jätin. Vähemmän on nyt enemmän.

Vallattomuuden rajat ovat minulla vielä hieman hakusessa. Maksan kirjoitustilasta vuokraa, mutta jätän menemättä, jos haluankin kirjoittaa kotona. Tai vain ajatella suuria ja uneksia. Minulla on valtaa omaan elämääni.

Viime vuonna päättyneessä vanhassa elämässä elin kalenterin ehdoilla. Vasta välimatkaa menneeseen saatuani huomaan, miten uuvuttavia viimeiset vuodet olivat. Oli aikataulutettava työt, ystävät, lapsenlapset ja jopa kesäloman tekemiset päivän tarkkuudella. Nyt tuo aika on takana.

Kun sanoutuu irti vanhasta, monenlaiselle uudelle on tilaa. Minä liityin aikapankkiin. Aikapankissa ei käytetä rahaa, ainoastaan aikaa. Maksuvälineenä on tovit. Yksi tovi vastaa yhtä tuntia. Aikapankissa voimme vaihtaa osaamistamme. Aikapankkilaisten tarjousten kirjo on huima. Tarjolla on pullanpaistoa, lumityö- ja siivousapua, mutta erikoisempaakin, kuten eläinten energiahoitoa etänä. Oli aika pysäyttävä hetki miettiä, mitä vaihdettavaa itse voisin tarjota. Voisin ehkä riimitellä runoja tai lauluja päivänsankareille, mutta tarvitseeko kukaan sellaista? Päädyin tarjoamaan koiran lyhytaikaista lomahoitoa. Jos joku maksaa siitä minulle jokusen tovin, voin niillä ostaa kotiini vaikka vierailevan jauhopeukalon ja lapsenlapseni saavat nauttia pullan tuoksusta. Jo ajatus vaihdantataloudesta tekee minut iloiseksi.

Puolieläkeläisyys on mahtava seikkailu uusiin näkökulmiin! Suosittelen kaikille. Vuodenvaihteessa voimaan tullut eläkeuudistus toi jokaiselle mahdollisuuden nostaa osan eläkkeestään jo 61 täytettyään ja sen turvin vähentää tehtävän työn määrää.

Olikos se joku mäkihyppääjä aikoinaan tokaissut, että elämä on ihmisen parasta aikaa.

-Eikä niistä isommista eläkkeistä ole iloa maan povessa lepäillessä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut pystyy siitä vähitellen luopumaan. Voiko puutarhaa hoitaa rennosti, rikkakasvejakin suvaiten? Esikoisromaaninsa 2016 julkaissut kehittämiskonsultti ja työnohjaaja Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn ja ihmissuhteiden tasapainoa ja riemastuu arjen ilmiöistä.

Hae blogista

Blogiarkisto