Kirjoitukset avainsanalla kuntavaalit

Osa-aikainen eläkeläisyys on sujunut minulta hienosti. Olen täysin tottunut siihen, että töihin mennään vasta tiistaina ja hommat on tehty torstaihin mennessä. Aluksi nappasin monena torstaina tietokoneen mukaan ajatuksena tehdä jokunen kesken jäänyt työasia puolisalaa eläkepäivieni aikana. Nyt olen hyväksynyt tuon keskeneräisyyden tunteen. Työhän ei tosiaankaan tekemällä lopu.

Kaikkein vaikeinta on kieltäytyä työnohjauspyynnöistä, joita on tullut miltei viikoittain. Viime vuonna ohjasin yhdeksää ryhmää. Tämän ja seuraavan vuoden olin ajatellut rauhoittumisen vuosiksi, jolloin ohjaisin vain yhtä ryhmää. En näytä pystyvän siihen. Olen syvimmältä identiteetiltäni työnohjaaja. Itsekästä tai ei, mutta uskon, että minulla on sillä saralla paljon annettavaa. Minulla on työnohjauksen ammattitaitoa, joka on kehittynyt kahden vuosikymmenen kuluessa. Koen, että minun tulee antaa se tarvitsevien käyttöön. Tästä en pysty luopumaan. Viime viikolla tuli kolme uutta ohjauspyyntöä. En ole vastannut, sillä kaikki ovat erittäin kiinnostavia tarjouksia. Voin ottaa niistä vain yhden, valinta on vaikea.

Rauhoittumisen teemani pitää sisällään ajatuksen niukentamisesta. Vähemmän voi olla joskus myös enemmän. Tämä ei tullut tänään mieleeni puutarhamessuilla, vaikka olin henkisesti valmentautunut vähäisiin hankintoihin. Penkkini ovat jo täynnä. Saa olla aika taituri, jos onnistuu johonkin väliin uutta istuttamaan. Viime kesänä päädyin kiskomaan lakastuneet tulppaanit ylös, jotta sain niiltä vapautuneeseen tilaan kesäkukkia. Viisituntisen messureissun jälkeen hämmästelen kotona tyhjää lompakkoa ja mukaan päätyneiden sipulien ja juurakoiden määrää. On perustettava uusia penkkejä, poistettava viimeisetkin nurmikonlämpäreet, jotta hankkimilleni kukille löytyy paikka. Niin, ja niille, jotka ovat vielä hankkimatta. Vielä on käytävä kevään ja alkukesän pakolliset kesäkukkien hankintamatkat Lappeenrannan Tirilän puutarhaan ja Kouvolan Viherpeukaloihin. Onneksi minulla on ystävä, joka jakaa tämän hulluuden kanssani eikä muistuta minua niukentamisesta.

Kuntavaalit ovat huomenna. Monta ystävää on ehdokkaina, kaikki fiksuja ja vakavasti otettavia. Harmi, että minulla on vain yksi ääni ja saan äänestää vain yhdessä kunnassa. Annan ääneni huomenna hänelle, jonka koen näkevän, missä asioissa keisarilla ei ole vaatteita. Uskon realismiin kaupunkikehittämisessä. Kun olen äänestänyt, vedän rönttävaatteet päälle ja painun pihalle kuopsuttamaan. Lintujen sirkutuksesta soiva kuusiaitamme ja nousevat tulppaanit ovat lupaus hyvästä huomisesta, maailman kivuista huolimatta.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut pystyy siitä vähitellen luopumaan. Voiko puutarhaa hoitaa rennosti, rikkakasvejakin suvaiten? Esikoisromaaninsa 2016 julkaissut kehittämiskonsultti ja työnohjaaja Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn ja ihmissuhteiden tasapainoa ja riemastuu arjen ilmiöistä.

Blogiarkisto

Kategoriat