Kirjoitukset avainsanalla riippumattomuus

Sukuni ja ystäväpiirini naiset ovat olleet ja ovat yhä lähes poikkeuksetta vahvoja naisia. Lähipiirini naisista kukaan ei ole alistettu, vailla omaa tahtoa tai pakon edessä taloudellisesti tai henkisesti riippuvainen puolisostaan. Heissä on muutama, jotka ovat valinneet kotiäitiyden, vaikka heillä olisi ollut mahdollisuus valita myös toisin. Se on ollut heidän oma valintansa, monipäisen lapsikatraan ja itsensä parhaaksi, puoliso ei heitä ole siihen pakottanut. Mummoillani valinnan mahdollisuuksia ei vielä ollut paljoa, mutta vahvoja naisia he olivat.

Naisihanteellani, Tilda-mummollani, elämän eväät olivat vähäiset. Köyhä lapsuus, huutolaiseksi joutuminen ja yksinhuoltajaleskeys jo alle kolmikymmenvuotiaana määrittivät kovan työn tekemisen ainoaksi vaihtoehdoksi. Kahden lapsen yksinhuoltajana mummoni pärjäsi työskentelemällä rullatehtaassa pitkiä vuoroja. Molemmista tyttäristään hän kasvatti pärjääviä naisia. Vain kiertokoulua käynyt mummoni oli humaani, kaikkia ihmisiä ymmärtävä nainen, joka ei koskaan puhunut kenestäkään pahaa. Hän suhtautui elämään uteliaasti, kenenkään valintoja tuomitsematta. Sen hyvän, mitä olen itseeni kyennyt ihmisten kohtaamisesta poimimaan, olen omaksunut mummoltani. 

Mummoni kasvatti äitini ja tätini uteliaiksi ja rohkeiksi. Kielitaidottomana tätini reissasi jo 50-luvun alussa ystävättärineen Euroopassa. Nauravaiset nuoret naiset poseeraavat kuvissa Kööpenhaminassa, Brysselissä ja Pariisissa.  Samalla reippaudella äitini kolusi maailmalla 70-luvulla. Kun äiti kertoi keskusteluistaan haitilaisen kanssa New Yorkissa tai puolalaisen kanssa Itävallassa, muistan ihmetelleeni, millä ihmeen kielellä keskustelut oli käyty. Äidin mukaan ihminen kyllä ymmärtää aina toista, kun vain haluaa. Äitini oli rohkea oman tiensä kulkija, ehkä liiankin itsellinen valintoinensa. Hän kuitenkin näytti, ettei naisen tarvitse pelätä mitään, kaikkea voi tehdä ja kaikkea saa kysyä ja kyseenalaistaa. Tyhjän saa pyytämättäkin, sanoi jo Tilda-mummokin. 

Isäni äidin kotiäitiys vaihtui puolison kuoleman jälkeen pakon sanelemana hätäaputöihin. Hän elätti neljä alaikäistä poikaansa teitä tekemällä ja tiiliä puhdistamalla. Tiilien puhdistamiseen urakkaan lapset sai sentään ottaa mukaan eikä heitä tarvinnut jättää yksin kotiin.  Ei tämäkään mummo koskaan valittanut. Elämä otettiin sellaisena, kuin se oli elettäväksi annettu.

Olen ollut onnekas, saanut kasvaa vahvojen naisten keskellä. Nämä naiset eivät joutuneet koskaan kohtaamaan minkäänlaista väkivaltaa. Heitä ei ole lyöty, alistettu ja heillä kaikilla on aina ollut taloudellinen riippumattomuus toisista ihmisistä, Tilda-mummon huutolaisuusvuosia lukuun ottamatta. Vain yhdellä sukuni naisista oli pelottava ominaisuus, hänellä oli kyky halutessaan alistaa muita. Valitettavasti meidänkin suvussamme oli myös yksi, joka sai nyrkistä. Liitto päättyi eroon ja yhteys näihin henkilöihin  katkesi.

Rikos- ja riitasovittelijana kohtaan sovittelussa perheitä, joissa toinen on kohdellut toista huonosti. Avokämmenlyönnit ovat läiskyneet sisarusten välillä, vaimo on repinyt miestään hiuksista, äiti on tullut lapsensa pahoinpitelemäksi ja humalainen mies on antanut puolisonsa maistaa nyrkkiä. Sovittelussa kohtaan tavallisia ihmisiä, jotka ovat itsekin pelästyneet käytöstään ja ovat pahoillaan tapahtuneesta. Syyt yllättäen ilmenevään väkivaltaan ovat moninaiset. Ajoittain koen suurta hämmennystä ihmisen yllättävästä kyvystä väkivaltaiseen tekoon. Mikä tekee ihmisestä niin heikon?

Olen ikäännyttyäni ymmärtänyt, miten onnekas olen ollut, saadessani kasvaa ympäristössä, jossa minua kasvattaneet naiset olivat saaneet elää väkivallatonta elämää, jossa heillä on myös ollut itsemääräämisoikeus. Kiitos vahvat mummot.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä ja muutoksia 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut pystyy hidastamaan, uskomaan, että vähempikin riittää.  Esikoisromaaninsa 2016 julkaissut kehittämiskonsultti, työnohjaaja ja rikos- ja riitasovittelija Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn sekä ihmissuhteiden tasapainoa ja riemastuu arjen ilmiöistä.

Blogiarkisto

Kategoriat