Lähestyvän joulun aistii tutuista merkeistä. Joulukadut avautuvat, postilaatikosta löytyy päivittäin lelukuvastoja, elekrtoniikka- ja lahjatavaraliikkeiden mainoksia. Valonauhat välkkyvät pihoilla ja ikkunoissa. Joululaulut soivat kanavilla ja ensimmäinen joulukortti saapuu.

Tänä vuonna 3,4 miljoonalla veronmaksajalla on syytä hymyyn, kun tilille kolahtaa keskimäärin reilut kuusisataa euroa palautusta. Liikaa maksettuja veroja palautetaan yhteensä 2,3 miljardin euron verran. Osalle palautukset tulevat tarpeeseen. Monelle palautettava summa on kuitenkin ikään kuin ylimääräistä. Kun on ylimääräistä, voi sallia itselleen ja perheelleen jotain ekstraa. –Ihan vaan joulun kunniaksi suurempi tv, uusi puhelin tai vaikka matka.

Ajomatkalla töistä kotiin kuuntelen Jouluradion kappaleiden sanoja. Useissa lauluissa sanoitetaan  jouluun suuria odotuksia. Jouluna kaikki olisi kuin ennen, menneet unohdettu, kaikki rakkaat koossa ja ihmeitä tapahtuisi. Jouluun latautuu vahva kaipuu menneisiin jouluihin. Kun lapsuus on ollut onnellinen, joulujen tunnelma ja tuoksut säilyvät  lämpiminä muistoina läpi elämän. Voisimmeko jokainen omalta osaltamme olla luomassa hyvien muistojen maailmaa myös heille, joilla tulevaa joulua leimaa niukkuus?

Liikenisikö veronpalautuksista, säännöllisestä palkkatulosta tai kohtuullisesta eläkkeestä tänä vuonna vaikka pienikin osa niille perheille, joilla on vähemmän? Uskaltaisimmeko uskoa siihen, että toisille tuotettu riemu on itsellemme vieläkin suurempi ilo?

On monia tapoja auttaa. Lähimmäistä voi auttaa seurakuntien kautta tai osallistumalla erilaisiin joulukeräyksiin. Esimerkiksi Joulupuu-keräys (www.joulupuu.org ) muistaa niitä lapsia, jotka muuten jäisivät jouluna lahjoitta. Rahaa voi myös sujauttaa Pelastusarmeijan joulupataan.

Tiedämmekö naapurustossamme perheen, jolla on taloudellisesti tiukkaa?  Rohkenisimmeko kutsua heidät joulupöytäämme? Jos se tuntuu liian intiimiltä, voisimme ehkä käydä kaupassa ja viedä kassillisen verran jouluiloa. Itä-Afrikassa asuessani sain nähdä, miten Idd-juhlaa vietettäessä naapurusto huolehti köyhemmistä naapureistaan viemällä heille kakkuja, keksejä ja lihaa, jotta hekin saivat juhlia samoin herkuin, kuin varakkaammat naapurinsa. Tällaisen yhteisvastuullisuuden toivoisin leviävän meillekin.

Monelle meistä on jäänyt komeron nurkkiin joulupukin varusteet. Voisimme kaivaa ne esiin ja kertoa lähimarketin seinällä, että pukki vierailee myös niissä kodeissa, joissa on niukkuutta työttömyyden tai sairauden  vuoksi. Haluaisimmeko nähdä noiden kotien lasten riemun?

Olisiko tämä se joulu, jolloin vuosien lahjattoman joulun lupausten jälkeen lopulta pidättäytyisimme antamasta aineellisia lahjoja niille, joilla on jo riittävästi kaikkea? Eettinen tai ekologinen lahja on hyvä valinta ja ilahduttaa useasti saajaansakin enemmän kuin tavara.

Esitin itselleni ja teille muille monta kysymystä. Mikä on sinun vastauksesi? Minun on kyllä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut pystyy siitä vähitellen luopumaan. Voiko puutarhaa hoitaa rennosti, rikkakasvejakin suvaiten? Esikoisromaaninsa 2016 julkaissut kehittämiskonsultti ja työnohjaaja Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn ja ihmissuhteiden tasapainoa ja riemastuu arjen ilmiöistä.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat