Minulla on yli kolmenkymmenen vuoden kokemus sairaalapiipahtamisista polven korjausasioissa. Tammikuun lopulla tarjoutui taas monien vuosien jälkeen mahdollisuus nauttia ortopedien ihmeellisistä taidoista ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tarjoamasta hoidosta. Kiitän nopeasti saamaani ensihoidon apua, hienoa diagnosointia ja ensi vaiheen toimenpiteitä Meilahden päivystyksessä sekä laadukasta hoitoa Peijaksen sairaalassa. Pukkaan rollaattoriani kotona ja hymyilen. Harvoin on trauma iloa minulle tuottanut.
Kivuista ja jaetun huoneen tuomista häiriötekijöistä huolimatta Peijaksessa viettämäni viisi yötä olivat suorastaan mukava kokemus. Isosti kokemukseen vaikutti taitavan ortopedin lisäksi osaston ihana henkilökunta. Ammattitaidon lisäksi he olivat kuuntelevia, jokaisen potilaan yksilönä kohtaavia ja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta myös hymyileviä. Yksi kiireinen ja kireähkö hoitaja ei hyvää ilmapiiriä pilaa. Lienee hänellä ollut omat murheensa, kotona yöllä valvottavia lapsia, äkäinen anoppi tai juuri työstään irtisanottu puoliso. Muistelen kotiuduttuani lyhyitä juttuhetkiä, joita me huoneen potilaat saimme henkilöstön kanssa käydä. Iso työmäärä ja kiire ei heissä näkynyt, aina oli aikaa pysähtyä. Saimme myös testailla joskus opiskelemiamme kieliä, sillä henkilöstö oli todella monikielistä. Kipulääkitys madalsi meidän leikattujen ujouskynnystä, ja mehän heittäydyimme jutusteluun jopa kielillä, joita olimme joskus nuoruusvuosina opiskelleet. Voi miten paljon ihania tyyppejä yhdellä osastolla! Yritin muistaa sanoa jokaiselle kohtaamalleni työntekijälle kiitokset, kerroin, että arvostin heidän valintaansa tehdä tätä työtä.
Nepalilaissyntyinen sairaanhoitajan, Rubyn, iloinen olemus muistissani mietin, ovatko nämä toisista maista Suomeen muuttaneet tuoneet uudenlaista otetta hoitotyöhön? Ovatko he tuoneet yksittäisiin hoitotapahtumiin ilon? Voi olla, että näin on ollut aina ennenkin, minä vain olen sen unohtanut. Oli miten oli, minä kotiuduin Peijaksesta tyytyväisenä potilaana. Traumastani jää päällimmäiseksi hyvät muistot, kiitos koko henkilökunta osastolla K2.
