Kirjoitukset avainsanalla asiakaspalvelu

Milloinka sait viimeksi hyvää palvelua? Minä olin sellaisen olemassaolon jo unohtanut. Olin tyytynyt tarjolla olevaan tasoon, jossa kiitos on unohdettu ja ”hyvää päivän jatkoa” on kassan automaattilause ilman katsekontaktia. Ostoksia skannatessa saatetaan puhella toisen myyjän kanssa eikä virheitä pyydetä anteeksi. Asiakas lakkasi olemasta kuningas jo kauan sitten. Ketjumyymälöiden ja hotellien pienipalkkaisille työntekijöille on aivan sama, tuleeko asiakas koskaan takaisin. Rauhallisempaa on, jos ei tule. 

”Suosikkimuistoni” on vaateliikkeen myyjätär, jolle näytin, että haluamani valkoinen pusero oli hyvin likainen. ”Meikkivoiteet likaa ne”, sanoi myyjätär ja keskittyi näpyttelemään puhelintaan. Tiedusteltuani, oliko yhtään puhdasta saatavilla, sain pään puistelua, ilman lyhyttäkään vilkaisua minuun.

Hyvää palvelua olen saanut vain yrittäjävetoisissa ja kivijalkamyymälöissä sekä ulkomaan reissuilla. Auttaisiko parempi palkka vai onko kyseessä palveluosaamisen puute? Minä olen tyytynyt tilanteeseen ja tarvittaessa äänestänyt jaloillani.

Kun kohdalleni sattui äskettäin ostotapahtuma, jossa palvelu oli 10+, tajusin, että palvelun merkitys ja vaikutus on todella suuri.

Olin tehnyt tilauksen erään kaupungin ostosalueelta, jossa useiden liikkeiden verkkotilausten logistiikka on ulkoistettu. Tavarat luvattiin toimittaa noutopisteeseen muutamassa päivässä. Kestin sen, että jouduin kyselemään kuittausta tilauksen perille menosta ja mahdollisesta noutoajasta useaan kertaan. Sähköisessä maailmassa saattaa viestien katoamisia käydä. En ärsyyntynyt.

Kolmannella tiedustelulla sain tietää, että tavarat olivat lopulta noudettavissa. Iloisena lähdin päiväretkelle. Virheeni oli, etten tarkistanut suuren kassini sisältöä jo noutopaikassa. Kotona huomasin saaneeni yhden kuudenkymmenen euron tuotteen kahtena kappaleena. Onneksi minulla oli mahdollisuus lähteä heti takaisin. Seuraavalla viikolla minulla oli lopulta aikaa ottaa eräs uusista tuotteista käyttööni. Hämmästyin. Pakkauksesta löytyvä tuote oli käytetty ja sen ohjekirjan välistä löytyi vuoden takainen ruokakaupan lappu. Mitäs tuosta, jos tuote toimii, ajattelin. Ei se toiminut. Ryhdyin tutkimaan tilaustani, jolloin hämmästys muuttui jo kiukuksi. Yksi tilaamistani tuotteista puuttui kokonaan. Miten ihmeessä todistaisin, etten ollut sitä saanut? Hintaa tuotteella oli viitisen kymppiä, joten en ihan ollut valmis nielaisemaan hävikkiä. 

Huoleni oli turha. Minua uskottiin. Noutopisteen työntekijä pahoitteli ja teki sekä olemattomasta sekä rikkinäisestä tuotteesta palautuksen kortilleni. Sain hyvitykseksi vielä kupongin, jolla saisin lähikuppilasta pullakahvit. 

Kahvilassa sain kuulla, ettei heillä ollut käytössä kuponkeja. Pyysin myyjää ystävällisesti lukemaan kupongin tekstin. Hän luki ja ilmoitti, ettei edes oikeasti ollut työssä kyseisessä kuppilassa. En kommentoinut. Osoitin haluamaani pullaa ja pyysin sen pussiin. Kahvin kanssa päätin ottaa pasteijan. Myyjä löi kassaan 9,80 ja minun oli pakko tiedustella pasteijan hintaa. Sattuuhan sitä, että ilmainen kahvi pääsi jo unohtumaan. Sanaa sanomatta myyjä korjasi virheen. Minäkin jätin kiitoksen sanomatta.

Kahvitellessa pohdin tilannetta. Olin tilannut kaikki tavarat tarpeeseeni, joten minun olisi hankittava sekä rikkinäisen että puuttumaan jääneiden tilalle toiset. Vieläkö uskaltaisin asioida alueella, vai olisiko viisainta suunnata kotikaupunkiin ja tuttuihin liikkeisiin? Voisinhan kuitenkin vilkaista, vaikka tekisin ostokset sitten muualla. 

Rohkeasti astelin myymälään. Onneksi menin. Nuori myyjä tarjosi minulle palvelukokemuksen, jonka vaikutus oli laajempi, kuin yksittäinen kauppa-asiointi. Kiitos Tatulle, joka teki palveluksen koko ostosalueelle, vaikka logistiikan viat eivät olleet hänen. Tatu otti kopin kärsimyksistäni. Hän selvitti kadonnen tuotteen mysteeriä ja yritti kovasti, mutta turhaan, hakea minulle samaa tuotetta varastoista. Sain ostettua noutopisteeseen palauttamani viallisen tilalle uuden, minulle mieluisaan hintaan. Nuoren myyjän käytös haihdutti pahan mielen eikä kadonnut tuote tuntunut enää harmittavalta. Minulle tuli kokemus siitä, että olen asiakkaana arvokas. 

Kun jätin hänelle puhelinnumeroni, en suuresti uskonut, että minuun oltaisiin yhteydessä. Eihän sellainen ollut tapana. Soitto kuitenkin tuli, kadonnutta tuotetta oli todella etsitty, minun asiani oli ollut tärkeä. Tuotteeni oli haihtunut ilmaan, mutta minun ei annettu siitä kärsiä. Viikkoa myöhemmin noudin tilalle huomattavasti paremman, sen kadonneen hinnalla. Ja se keskitetty logistiikkakin, joka kaikkeen sotkuun oli syyllinen, lähetti minulle suklaiset terveiset ja pahoittelut.

Nuori myyjä sai omalla ammattitaidollaan aikaan merkittävää. Asiakas antoi anteeksi. Palaan varmasti edelleen kyseiselle ostosalueelle, kehun myyjän käytöstä kaikille ja olen lukinnut kyseisen yksittäisen liikkeen suosikkipaikakseni. Ilman Tatun osaavaa kohtaamista olisin taatusti jakanut auliisti kehnoa kokemustani laajalti. Nyt kävi toisin päin. Tuo hieman pitkäksi venynyt ostokokemus tuotti lopuksi minulle iloa, joka jonka muistan aina, kun hänen myymiään tuotteita käytän. Hyvän kokemuksen muistolla sivuutan olan kohautuksella nyrpeät naamat ja pöhköt kommentit, joita asiakaspalvelussa on jatkossa tarjolla.

Tosin sen kahvilan, jossa ”palvelua” antoi myyjä, joka ei edes oikeasti ollut siellä töissä, jätän jatkossakin suosiolla väliin. Ihmisen muisti on pitkä.

Kuva: Howie R.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tarpeettomasta tavarasta luopumisessa on monia vaiheita. Pitää ilmoitella erilaisilla verkkosivuilla, mistä luopuu ja postittaa tavarat henkilöille, joilla on kyseisille tavaroille käyttöä. Prosessi toimii, jos paketin kulku toimii. Kesän alussa kahteen lähettämääni pakettiin oli kirjattu Postin palvelupisteessä osoite väärin, vaikka osoite oli tikkukirjaimilla selkeästi näkyvillä paketin päällä. Tällaisessa ei paljoa auta, vaikka posti miten veikeästi puhuttelisi. -Sori, että ei ihan osunut, mutta tekevälle sattuu! Alkukesän paketit löysivät kuitenkin perille, sillä puhelinnumerot olivat sentään menneet oikein.

Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta. Ei ainakaan Posti. Lähetin verkossa myymäni astiat 20.8. kohden Oulua. Paketin päälle olin taas tikkukirjaimilla kirjoittanut vastaanottajan nimen, osoitteen ja puhelinnumeron. Toimihenkilölle kerroin selkeästi omat tietoni, sukunimeni hitaasti kirjain kirjaimelta sekä vastaanottajan toiveen noutopisteestä.

Kuitin saatuani loikin vikkelästi tieheni, sillä seuraava asiakas koronarohisi jo selkäni takana niin, että tukkani hulmusi. Vasta kotona katsoin saamaani tositetta. Sekä etunimeni, että sukunimeni oli kirjoitettu väärin. Ajattelin, ettei sillä liene väliä paketin perillemenon kannalta. Lähetän seurantatunnuksen kuitenkin vastaanottajalle.

29.8. saan astioiden ostajalta viestin, ettei hän ole saanut noutokoodia. Lähetystunnuksella vastaanottaja oli nyt nähnyt, että paketti on jo palautumassa minulle, koska vastaanottajaa ei ole tavoitettu. Samalla hän oli huomannut, että puhelinnumeroon on kirjattu ylimääräisiä numeroita.

Minä ryntään paketin lähetyspisteeseen, joka on kolmen kilometrin päässä kotoani. Taitaa olla itse kauppias, kun tarkistaa lähetystunnuksella paketin tilan. Hän huomaa heti, että puhelinnumero on liian pitkä. En rohkene sanoa, että täällä se on väärin kirjoitettu vaan tyydyn tietoon, ettei paketti ole vielä lähtenyt takaisin. Sen voisi saada lokerosta soittamalla Postin palvelunumeroon ja saamalla koodin. Ilmoitan iloiset tiedot vastaanottajalle.

Ilo on lyhytaikaista, sillä palvelupiste on jo siltä päivältä suljettu ja seuraavana päivänä vastaanottaja ei pääse teknisen vian vuoksi koko palvelunumeroon. OmaPostista näen seuraavan kahden päivän kuluttua, että paketti on tulossa takaisin Helsinkiin. Jään odottamaan ilmoitusta paketin palautumisesta. Sitä ei koskaan tule. 

Ehdin jo unohtaa koko paketin, kun ostaja kyselee taas ostoksensa perään.  Kirjaudun OmaPostiin ja huomaan kauhukseni, että paketti on jo palautunut jo viikkoa aikaisemmin ”minulle” Ei siis oikeastaan minulle, mutta toiseen Postin pisteeseen -ei sinne, josta sen lähetin. OmaPostissa on kirjattuna, ettei pakettia voida palauttaa minulle, koska tiedot ovat epäselvät. Niin, on ne molemmat nimet kirjoitettu väärin, mutta osoite ehkä oikein.

Menen Postiin, esitän seurantatunnuksen. Koneelta katsottuaan neitonen ilmoittaa, että paketti on kyllä heillä, mutta sen vastaanottajaksi on merkitty oululainen rouva, jonka pitäisi se tästä Postista hakea!

Voi miten taitavasti hillitsin itseni (en huutanut, en edes punoittanut), kun pyysin henkilöllisyyskorttiani esitellen neitosta ystävällisesti hakeman paketin, jotta voisimme katsoa, mihin se on menossa ja mikä on pielessä.

Paketti löytyi ja olimme yksimielisiä, että Ouluun oli menossa, minä olin lähettäjä ja puhelinnumero oli oikein paketin päällä, mutta Postissa kirjoitettu väärin, kuten myös nimeni.

Ihmettelin, ettei paketista ollut mennyt Oulussa paperista noutolappua. Ei ollut, koska sellaisesta ei ole maksettu. Oli maksettu vain tekstiviestillä ilmoittamisesta. En jaksanut ihmetellä, miksi minullekaan ei tullut tekstiviestiä palautuneesta paketista, sillä eihän siitäkään ollut maksettu.

Uudelleen lähettämisessä ongelmaksi osoittautui, että neitonen ei ollut varma, saako hän lähettää paketin uudelleen matkaan tästä toimipisteestä, johon se oli palautunut vai pitäisikö minun mennä sinne, jossa virhe oli tehty. Ihailen vieläkin tyyneyttäni. En kilahtanut. Pyysin selvittämään.

Neitonen soitti saadakseen ohjeet. Linjalla oli ruuhkaa (mitä en ihmettele), mutta lopulta hän pääsi läpi ja asia selvisi. Paketin sai lähettää matkaan ilman uusia kuluja toimipisteestä, jossa olimme. Samalla viivakoodilla vaan, oli neuvonnassa sanottu. Nyt jälkikäteen, kun paketti ei sitten vieläkään päässyt perille, tajusin, etten ymmärtänyt tuotakaan kyseenalaistaa. Siinä meni toisen kerran väärä puhelinnumero tietoihin samalla viivakoodilla.

OmaPostista näin, että vastaanottaja voisi noutaa paketin koodilla. Se on lokerossa Postin pisteessä, johon vastaanottaja ei sitä ollut toivonut ja johon hänellä on neljän kilometrin matka. Hänellä ei ole koodia, koska puhelinnumero ei ole vieläkään oikein joten  hän ei  koodia saanut. Postin maksullisessa palvelunumerossa oli taas ruuhkaa ja vastaanottajalla töitä. Paketti oli jo  lähtövalmiudessa takaisin. Onneksi tein vahvan paketin, kelpaa siinä Alkon viinilaatikossa reissata Suomea edestakaisin.

Menihän se lopulta perille, kun palvelunumerossa vastattiin ja vastaanottaja sai koodin. Ei mennyt kuin kuukausi. 

Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä 60 täyttäneen näkökulmasta. Rikos- ja riitasovittelua harrastava työnohjaaja ja kirjailija Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn sekä ihmissuhteiden tasapainoa, riemastuu ja happamoituu arjen ilmiöistä. Merja Svensk on kirjoittanut monimuotoisuuteen liittyviä oppaita sekä romaaneja. Merjan romaanit käsittelevät mm. ikääntymistä, yksinäisyyttä, vieraannuttamista, anteeksiantoa ja rakkauden kaipuuta. Viides romaani Se on mahdollista ilmestyi heinäkuussa 2025  ja kertoo kahden 60-vuotiaan naisen kimppa-asumisen riemuista ja törmäyksistä.

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram