Kirjoitukset avainsanalla tavarat

Vähäisempään tekemiseen siirtyminen vaatii kovia ponnistuksia. On tehtävä monia asioita, jotta levollisuudelle tulee tilaa. Kolmipäiväisen työviikon harjoittelu on vaikeaa ja joitain päiviä on peruttava. Olen tyytyväinen, kun pysyttelen edes neljässä. Seesteisyyttä kohden pyrkiminen tuntuu kovin vaivalloiselta ja raskaalta.

Kotona kärrään tavaraa Pelastusarmeijan kirpputorille. Punotut korit, käyttämättömät, mutta aikoinaan edulliset käsilaukut, pikkutaulut ja lasit, joista ei koskaan juoda mitään, saavat lähteä. Äidin kymmenisen vuotta sitten tekemästä ryijystä on vaikea luopua. Se ei kauniista väreistään huolimatta ole löytänyt paikkaa kodissamme muualla kuin varaston täytteenä. Nyt ryijy on ollut eteisessämme lähtövalmiina nelisen kuukautta. Olen turhaan tarjonnut sitä tutuille ja tuntemattomille. Lopulta siirrän ryijyn autooni, jossa kuljettelen sitä luopumistuskassani viikon. Luopumisen tekee vaikeaksi, että ryijy on 30-vuotispäivänä lahjaksi saamieni korvakorujeni lisäksi lähes ainoa äitini minulle antama konkreettinen lahja. Korvakorut olin saanut valita itse, ryijyä en. Nyt kun äitini voimat heikkenevät, puhe- ja liikuntakyvyn viimeiset rippeet ovat katoamassa takerrun ryijyyn kuin pelastusrenkaaseen. Kun äitiä ei enää olisi, en kykenisi ryijystä luopumaan. Tuskailisin koko loppuikäni paksua villakääröä, joka rohmuaa pienestä varastotilastani ison osan.

Oivallusta seuraavana päivänä vien ryijyn kirpputorille. –Voi miten kaunis! Huudahtaa ryijyn vastaanottava rouva ja vakuuttaa, että ryijylle löytyisi pian uusi koti. Ilo läikähtää minussa. Jätän kirpputorille myös kanadansuomalaisen sukulaisen kirpputorikasasta aikoinani pelastaman seinäkellon. Tuon kauniin ja valoisan naisen sairaus vei viime kesänä. Menetys tuntuu, en halua kellon muistuttavan minua siitä päivittäin. Tavaroista luopuminen ei tarkoita ihmisten unohtamista. Muistot ovat kiinnittyneet kohtaamisiin ja kokemuksiin. Niiden vahvistamiseen ei materiaa tarvita.

Minusta tuntuu hiukkasen kevyemmältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut pystyy siitä vähitellen luopumaan. Voiko puutarhaa hoitaa rennosti, rikkakasvejakin suvaiten? Esikoisromaaninsa 2016 julkaissut kehittämiskonsultti ja työnohjaaja Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn ja ihmissuhteiden tasapainoa ja riemastuu arjen ilmiöistä.

Blogiarkisto