Eläkemaanantaina nousen, kun olen nukkunut tarpeeksi. Minulla ei ole päivälle suunnitelmaa ja se tekee oloni lievästi epämukavaksi. Nyt ymmärrän olla pyykkäämättä mattoja tai tamppaamatta sohvatyynyjä. Ei ole mitään, joka vaatisi huomioni, voin  keskittyä siihen, mikä on antanut jo liian kauan odottaa.

Liikunnan puutettani olen kymmenen vuoden ajan selitellyt ajan niukkuudella. Minulla ei tänään olisi mitään syytä olla menemättä salille, uimaan tai kävelylle. Aurinkoinen päivä houkuttelee valitsemaan helpoimman vaihtoehdon, kävelyn. Käperryn sohvaan ja päätän lukea luovan kirjoittamisen oppaita, kunnes kykenisin päättämään.

Natalie Goldberg on kirjailija ja kirjoittamisen opettaja, jonka teoksia olen hankkinut vuosia sitten ja joihin palaan aina silloin tällöin itseni kannustukseksi. Kirjoittamisessa en enää kannustusta tarvitse, siinä on imua. Liikunnan aloittamiseen taidan tarvita kohta jo ulkopuolista apua. Salikortin monivuotinen omistaminen ja kuukausimaksujen maksaminen kun ei lihasvoimaa kasvata.

Goldberg kannustaa astumaan ulos mukavuusalueelta, laajentamaan rajoja ja menemään omia pelkoja päin. Hevosia pelkäävälle hän suosittelee hevosen hankintaa ja sen kanssa ystävystymistä. Otan lukemastani opiksi ja lähden salille. Matkalla tyynnyttelen itseäni lupaamalla, ettei minun ole pakko olla salilla kovin kauaa.

Yritän sujauttaa korttini lukijan läpi rennosti.

–Hei, sullahan on vanha kortti!

Minut on paljastettu.

Lihaksikas kunto-ohjaaja luo minulle uuden kortin.

-Tarvitseko muuta apua, vai muistatko, miten laitteet toimii?

-Muistan, kiitos, valehtelen.

Naisten omalla puolella nuoret tytöt vetävät hiki päässä kyykkyjä ja heiluttavat kahvakuulia. Kiipeän kuntopyörälle ja alan polkea. Viiden minuutin polkemisen jälkeen olen polttanut vain 48 kaloria ja alan ymmärtää viinerin ja sen kalorien hävittämiseen vaadittavan liikunnan suhteen. Motivaationi kasvaa. Siirryn vahvistamaan jalkojeni lihaksia, jotka ovat hetken hämillään, mutta suostuvat yhteistyöhön. Mitä enemmän teen, sen enemmän innostun. Saan neuvoja ikäiseltäni ja kokoiseltani naiselta. Aina laitetta vaihtaessamme hymyilemme toisillemme.

Kun tunnin kuluttua poistun salilta oloni on sankarillinen. Kävelen ryhdikkäämmin ja toivon, että kasvoiltani voi lukea minun harrastaneen liikuntaa. Posket punoittavat ja olo on todella hyvä. En halua järkyttää kehoani liikaa, joten palkitsen sen kahvilla ja muffinilla.

Vielä illallakin olen energinen ja minulla on hyvä mieli. Kaivan esiin käsipainot ja päätän ottaa niillä harjoittelun päivittäiseksi ohjelmaksi. Olen tullut ulos mukavuusalueeltani ja saanut hyvän kokemuksen. Kiitos Natalie Goldberg, tuskin maltan odottaa seuraavaa maanantaita.

Kommentit (0)

Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut pystyy siitä vähitellen luopumaan. Voiko puutarhaa hoitaa rennosti, rikkakasvejakin suvaiten? Esikoisromaaninsa 2016 julkaissut kehittämiskonsultti ja työnohjaaja Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn ja ihmissuhteiden tasapainoa ja riemastuu arjen ilmiöistä.

Hae blogista

Blogiarkisto