Ulkomaille lähteminen ei tuntunut tänä kesänä vastuulliselta eikä turvalliselta. Onneksi Suomi on suuri ja kaunis maa, kyllä täällä koettavaa riittää. Mökkeily on kokenut tänä vuonna reippaan nousun. Mökkejä on ostettu ja vuokrattu aiempia kesiä runsaammin. Kesän aikana mekin ehdimme puolisoni kanssa tuijotella metsää ja kimmeltävää vettä kahdeksalla eri mökillä. Puolet vuokraamiamme ja puolet sukulaisten ja ystävien mökkejä. Saattaa olla, että olemme odotettua levänneempiä ja rentoutuneempia. Luonnossa on kummaa voimaa.

Luovuimme 2017 isäni rakentamasta Kerimäen rantamökistä ja olin varma, ettei mökkeily ole meitä varten. Kun ajoi satoja kilometriä suuntaansa ja käytti perillä oleskeluajan kaislojen kiskomiseen, ikkunanpielien hiomiseen, terassin öljyämiseen ja muihin välttämättömiin kunnostustöihin, ei rentoutumiselle jäänyt aikaa. Tuosta huvista sai vielä maksaa tiemaksut, kiinteistöverot, jätemaksut, vakuutukset ja sähköt. Siitä oli mökkeilyn hurma kaukana. Pelottavalta tuntui myös ajatus, että mökki jäisi aikanaan perikunnan yhteismökiksi. Sellaisesta en ole koskaan kuullut mitään hyvää. Mökin myynti oli mielestäni järjen teko. Lomaa voi viettää Balttiassa, Nizzassa tai vaikka Norjan vuonoilla.

Nyt, kolmantena kesänä myynnin jälkeen olemme palanneet mökkeilijöiksi. Kiitos koronan, mökkeily tuntuu taas hyvältä. Mökkiä emme ole sentään vaivoiksemme hankkineet, sillä olemme löytäneet vuokramökkeilyn ihanuuden. Miten jännittävää olikaan mennä jokaiseen kohteeseen. Kolmen mökin kohdalla olimme suoraan yhteydessä omistajiin ja kommunikointi oli nopeaa ja ystävällistä. Nuo kolme vuokramökkiä vastasivat kuvausta ja olivat jopa useassa suhteessa vielä luvattua parempia. Vain Air BnB:n kautta vuokrattu Kuusamon mökki tuotti siisteydessä ja yhteydenpidossa pettymyksen. Sen huolto oli ulkoistettu. Reklamointiimme ei vastannut huolto eikä omistaja, ei edes jälkikäteen. Onneksi oli kesä, joten siirsimme aiemman asukkaan pissimät untuvatäkit ja petauspatjat kaappiin ja nukuimme omilla lakanoillamme.

Hollolan mökillä oli tilaa kymmenelle hengelle. Sen aitat, takkahuone ja pikkuisessa saaressa oleva grillikota muodostivat viehättävän miljöön. Toimiva wifi, iso kulmasohva, sisävessa ja kylpyhuone tekivät olosta mukavan myös sadepäivinä. Mökin ulkopaljussa saimme puolisoni kanssa ensimmäisen kokemuksen siitä, että paljuilu voi olla kivaa. Aiemmin olin pitänyt sellaista vähän tyhmänä puuhana, istua nyt vannassa kuin pikkulapset. Koska iso tonttialue oli aidattu, kutsuimme pojan koiraperheen ystävineen ottamaan osansa nautinnosta. Koronan vuoksi väistyimme itse kaupunkiin ja haaveilimme, miten voisimme tulla tälle mökille joskus kolmen sukupolven voimin. 

Heinolassa vietimme ikimuistoisen juhannuksen, meillä oli liisattu mökki ja liisattu koira!  Tuolla kauniilla ja toimivalla mökillä meillä oli ilo olla pariskunnan ensimmäiset mökkivuokralaiset ja tuttu hoitokoirakin oli tervetullut mukaan. Aamupalat lämpimällä lasiterassilla, hyvin nukutut yöt laadukkaissa vuodevaatteissa, siisti ja raikas biovessa sekä matala, hiekkapohjainen ranta saivat meidät toivomaan, että voisimme olla pidempäänkin. Aamulla ja illalla käperryimme kaikki kolme mökin maisemapedille aistimaan hyvää tekevää rauhaa ja hiljaisuusuutta. Koska elämme ensimmäistä kesää ilman puutarhaa, innostuin jo ensimmäisenä päivänä kitkemään mökkitontin kukkapenkkejä. Valitettavasti jouduin lopettamaan sen lyhyeen, sillä hoitokoiramme ryhtyi avustamaan minua. Se osaa kyllä hienosti kaivaa ja kuoputtaa, muttei erota rikkaruohoa kukkasesta.

Taipalsaaren Kyläniemessä pääsimme kokemaan kesämyrskyn. Onneksi ehdimme piipahtaa kaupalla, ennen kuin lossi lakkasi kulkemasta. Hienoa katseltavaahan se oli, kun suuri Saimaa velloi vuorokauden hurjana. Mökkihuussiin oli hieman matkaa, joten riemuitsimme siitä, että sateessa oli taukoja, jolloin vessareissuille pääsi kuivana. Hassua, miten pienistä asioista saa iloa, kun mieli on rauhallinen. Mökissä sähkö tuli pihan aurinkopaneelista ja sitä riitti hyvin tuvan ledeihin ja puhelinten lataukseen. Emme kyllä muuta kaivanneetkaan. Mökissä oli paljon samanlaista tunnelmaa, kuin entisessä Kerimäen mökissämme. Vaikka huomasin ulko-ovien tarvitsevan huoltoa, en ryhtynyt niitä hiomaan ja lakkailemaan. Minun ei tarvinnut. Verannan riipputuolissa saatoin kokea sellaista rauhaa, jota omalla mökillä en pystynyt koskaan saavuttamaan. Ei ollut pakko tehdä mitään, saattoi vain antaa ajatusten tulla ja mennä.

Rakastuimme vuokramökkeilyyn. On vaikeaa sanoa, mitkä ovat hyvän mökin tekijöitä. Tunnistimme kuitenkin joitain meille merkityksellisiä tekijöitä. Mökkien on oltava siistejä. Kun vuokralaisten tehtäviin ei kuulu pesukoneen, tiskikoneen, uunin tai liesituulettimen puhdistus, tulisi omistajan huolehtia niistä säännöllisesti. Juomavesi, perusmausteet, tiskiaineet ja vessapaperi saisivat kuulua jokaisen mökin varustukseen. Mökeillä on hyvä olla vuokraajaa ilahduttavia yllätyksiä. Alueen kartat, historiikit, kala- ja perhosjulisteet sekä jokunen kiinnostava kirja lukemiseksi tuovat lisäarvoa. Kyläniemen mökillä puoliso luki Taipalsaaren historiikin, piti oikein kiinnostavana. Vuokramökkeilyssä parasta on, ettei ole pakko tehdä kunnostustöitä. Toisaalta on kiva, jos minun tyyppisilleni puuhailijoille olisi tarjolla myös jotain pieniä työmahdollisuuksia. Mökillä voisi olla saatavilla vaikka lista, jossa kerrottaisiin, mitä hommia saa tehdä: ”Jos tahdot, saat kitkeä, maalata puuvajan, niittää heinän tai korjata aidan.”

Vuokratuissa mökeissä ärsyttämään jäi vain seinäkellot. Niitä oli kaikissa mökeissä tarjolla useampia, mutta ne olivat pysähtyneitä. Kolmannen mökin pysähtyneitä kelloja katsellessa onnistuin kuitenkin kääntämään ärsytyksen iloksi. Ajallahan ei oikeastaan ollut merkitystä, kun oli loma.

Kiitos mökkien omistajille ja mökkiystäville ihanista kesäisistä hetkistä lämpimissä kesäilloissa vesien äärellä, laitureilla, rantamajoissa ja terasseilla. Odotetaan, että korona kukistuu ja mökkeilyä on mahdollisuus harjoittaa isommalla joukolla, useamman sukupolven voimin ja ihan sisätiloissakin. 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä ja muutoksia 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut yrittää hidastaa ja uskoa, että vähempikin riittää.  Esikoisromaaninsa 2016 julkaissut kehittämiskonsultti, työnohjaaja ja rikos- ja riitasovittelija Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn sekä ihmissuhteiden tasapainoa ja riemastuu ja happamoituu arjen ilmiöistä. Toinen romaani tulossa 2020.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla