Kirjoitukset avainsanalla vähentäminen

Osa-aikainen eläkeläisyys on sujunut minulta hienosti. Olen täysin tottunut siihen, että töihin mennään vasta tiistaina ja hommat on tehty torstaihin mennessä. Aluksi nappasin monena torstaina tietokoneen mukaan ajatuksena tehdä jokunen kesken jäänyt työasia puolisalaa eläkepäivieni aikana. Nyt olen hyväksynyt tuon keskeneräisyyden tunteen. Työhän ei tosiaankaan tekemällä lopu.

Kaikkein vaikeinta on kieltäytyä työnohjauspyynnöistä, joita on tullut miltei viikoittain. Viime vuonna ohjasin yhdeksää ryhmää. Tämän ja seuraavan vuoden olin ajatellut rauhoittumisen vuosiksi, jolloin ohjaisin vain yhtä ryhmää. En näytä pystyvän siihen. Olen syvimmältä identiteetiltäni työnohjaaja. Itsekästä tai ei, mutta uskon, että minulla on sillä saralla paljon annettavaa. Minulla on työnohjauksen ammattitaitoa, joka on kehittynyt kahden vuosikymmenen kuluessa. Koen, että minun tulee antaa se tarvitsevien käyttöön. Tästä en pysty luopumaan. Viime viikolla tuli kolme uutta ohjauspyyntöä. En ole vastannut, sillä kaikki ovat erittäin kiinnostavia tarjouksia. Voin ottaa niistä vain yhden, valinta on vaikea.

Rauhoittumisen teemani pitää sisällään ajatuksen niukentamisesta. Vähemmän voi olla joskus myös enemmän. Tämä ei tullut tänään mieleeni puutarhamessuilla, vaikka olin henkisesti valmentautunut vähäisiin hankintoihin. Penkkini ovat jo täynnä. Saa olla aika taituri, jos onnistuu johonkin väliin uutta istuttamaan. Viime kesänä päädyin kiskomaan lakastuneet tulppaanit ylös, jotta sain niiltä vapautuneeseen tilaan kesäkukkia. Viisituntisen messureissun jälkeen hämmästelen kotona tyhjää lompakkoa ja mukaan päätyneiden sipulien ja juurakoiden määrää. On perustettava uusia penkkejä, poistettava viimeisetkin nurmikonlämpäreet, jotta hankkimilleni kukille löytyy paikka. Niin, ja niille, jotka ovat vielä hankkimatta. Vielä on käytävä kevään ja alkukesän pakolliset kesäkukkien hankintamatkat Lappeenrannan Tirilän puutarhaan ja Kouvolan Viherpeukaloihin. Onneksi minulla on ystävä, joka jakaa tämän hulluuden kanssani eikä muistuta minua niukentamisesta.

Kuntavaalit ovat huomenna. Monta ystävää on ehdokkaina, kaikki fiksuja ja vakavasti otettavia. Harmi, että minulla on vain yksi ääni ja saan äänestää vain yhdessä kunnassa. Annan ääneni huomenna hänelle, jonka koen näkevän, missä asioissa keisarilla ei ole vaatteita. Uskon realismiin kaupunkikehittämisessä. Kun olen äänestänyt, vedän rönttävaatteet päälle ja painun pihalle kuopsuttamaan. Lintujen sirkutuksesta soiva kuusiaitamme ja nousevat tulppaanit ovat lupaus hyvästä huomisesta, maailman kivuista huolimatta.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kolmipäiväinen työviikko on tuonut minulle lisää sekä energiaa että vallattomuutta. Lähin ystäväni, lonkkasärky, ei ole mihinkään kadonnut, mutta minä annan sille nykyään vähemmän huomiota. Muutoksille on tullut tilaa ja minussa tapahtuu paljon muutoksia. Työpäivinäkin huomaan hymähteleväni, jopa hihitteleväni, on vaan niin hyvä olla. Olen hämmentynyt siitä, miten vähän kaipaan uusia tavaroita tai vaatteita. Tuntuu, että minulla on nyt kaikkea, kun minulla on aikaa muuhunkin kuin työhön ja nukkumiseen. Nautin ystävien seurasta enemmän kuin vuosiin ja maltan olla lastenlasten kanssa kiireettömästi, vailla suunniteltua ohjelmaa. Sanoin minulle tulevat aikakauslehdetkin irti. Minulla on ollut vuosikausia stressiä siitä, etten ehdi niitä lukea. Yhden jätin. Vähemmän on nyt enemmän.

Vallattomuuden rajat ovat minulla vielä hieman hakusessa. Maksan kirjoitustilasta vuokraa, mutta jätän menemättä, jos haluankin kirjoittaa kotona. Tai vain ajatella suuria ja uneksia. Minulla on valtaa omaan elämääni.

Viime vuonna päättyneessä vanhassa elämässä elin kalenterin ehdoilla. Vasta välimatkaa menneeseen saatuani huomaan, miten uuvuttavia viimeiset vuodet olivat. Oli aikataulutettava työt, ystävät, lapsenlapset ja jopa kesäloman tekemiset päivän tarkkuudella. Nyt tuo aika on takana.

Kun sanoutuu irti vanhasta, monenlaiselle uudelle on tilaa. Minä liityin aikapankkiin. Aikapankissa ei käytetä rahaa, ainoastaan aikaa. Maksuvälineenä on tovit. Yksi tovi vastaa yhtä tuntia. Aikapankissa voimme vaihtaa osaamistamme. Aikapankkilaisten tarjousten kirjo on huima. Tarjolla on pullanpaistoa, lumityö- ja siivousapua, mutta erikoisempaakin, kuten eläinten energiahoitoa etänä. Oli aika pysäyttävä hetki miettiä, mitä vaihdettavaa itse voisin tarjota. Voisin ehkä riimitellä runoja tai lauluja päivänsankareille, mutta tarvitseeko kukaan sellaista? Päädyin tarjoamaan koiran lyhytaikaista lomahoitoa. Jos joku maksaa siitä minulle jokusen tovin, voin niillä ostaa kotiini vaikka vierailevan jauhopeukalon ja lapsenlapseni saavat nauttia pullan tuoksusta. Jo ajatus vaihdantataloudesta tekee minut iloiseksi.

Puolieläkeläisyys on mahtava seikkailu uusiin näkökulmiin! Suosittelen kaikille. Vuodenvaihteessa voimaan tullut eläkeuudistus toi jokaiselle mahdollisuuden nostaa osan eläkkeestään jo 61 täytettyään ja sen turvin vähentää tehtävän työn määrää.

Olikos se joku mäkihyppääjä aikoinaan tokaissut, että elämä on ihmisen parasta aikaa.

-Eikä niistä isommista eläkkeistä ole iloa maan povessa lepäillessä.

Kommentit (0)

Kolmipäiväinen työmatka Ruotsiin osoittaa, etten ole enää tyttönen. Herääminen aamuyöstä ja matkaan lähtö onnistuu hyvin, mutta esitelmien kuunteleminen väsyneenä tekee iltapäivän tunteina tiukkaa. Tukholman metroportaat tuntuvat pidemmiltä, kuin ennen ja väenpaljoudessa pujottelu syö energiaa. Onneksi matkaseura on nuorta ja riuskaa, kantavat minunkin laukkuni.

Osallistumme neljän naisen porukalla Welcoming Refugees –konferenssiin, joka esittelee Euroopan toimivimpia käytäntöjä turvapaikanhakijoiden vastaanottoon ja pakolaisina tulleiden maahanmuuttajien kotouttamiseen. Meillä on, mitä esitellä. Helsinki on osoittanut rahaa kotoutumisen edellytysten ja kotoutumisen tukemiseen. Saamme kehuja molemmista esityksistämme ja olemme mielissämme ja ylpeitä Helsingistä.

Ohjelma on tiivis, eikä omaa aikaa juuri jää. Vähäiset vapaat hetket käytämme tuliaisten ostoon niille, jotka meitä kotona odottavat. Lapsille ja lapsenlapsille leluja ja virikkeitä, kumppaneille herkkuja. Elämänkumppanit, lapset ja jopa mummot ovat puheissamme aivan nukahtamiseen asti. Osallistumme kaikki neljän lapsen äidin lasten videopuheluun, vilkutamme ja kaipaamme läheisiämme. Kehumme elämänkumppaneitamme, kerromme lapsista ja lastenlapsista, näytämme valokuvia. Olemme kotoa poissa, mutta kannamme rakkaitamme mukanamme, mielessä ja puheessa. Iloitsen näiden naisten seurasta.

Jos olisin ollut matkalla miespuolisten työtovereiden kanssa, tuskin olisin jakanut heidän kanssaan samoja juttuja. Tämän ymmärtäminen hämmentää. Näin me itse rakennamme sukupuolittunutta maailmaa, jossa ei osata kohdata vain ihmisinä.

Mietin, olisiko mahdollista, että neljä eri ikäistä miestä puhuisi työmatkallaan naisistaan? Jakaisivatko he tietoa naistensa hyvistä ominaisuuksista ja tapahtumista, joissa nainen on ollut erityisen nokkela tai hauska? Kysyin asiaa mieheltäni kotona ja vastaus oli selkeä EI. Miehillä ei semmoinen ole tapana. Kummeli-sketsi aiheesta on kuulemma kyllä olemassa.

Miten kapeat ovatkaan sukupuolille kirjoitetut sopivat roolit ja käyttäytymistavat. Minun on vaikea uskoa, etteikö jokaisella ihmisellä ole samoja tunteita ja tarpeita, vaikka niiden voimakkuus voikin varioida. Rakastaminen, kaipaus, ilo toisista ihmisistä ja monet muut tunteet liikkuvat varmasti jokaisessa, sukupuolesta riippumatta.

Lapsenlapsilleni hankin tuliaisiksi pakkauksen, jossa on välineet hyönteisten tutkimiseen. Ohjeena on: Pyydystä, tutki, opi, vapauta. Koko heidän elämälleen haluaisin antaa ohjeen: Pysähdy, tutki, oivalla, vapaudu.

Kommentit (1)

Titta
1/1 | 

Ihana teksti ja hyviä havaintoja Merja. Oikein sopivat ohjeet lopussa ihan meille jokaiselle. Ps.
Kummeli sketsi rupesi heti kiinnostamaan😃

Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut pystyy siitä vähitellen luopumaan. Voiko puutarhaa hoitaa rennosti, rikkakasvejakin suvaiten? Esikoisromaaninsa 2016 julkaissut kehittämiskonsultti ja työnohjaaja Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn ja ihmissuhteiden tasapainoa ja riemastuu arjen ilmiöistä.

Blogiarkisto

Kategoriat