Mistä hyvä olo syntyy? Tätä minulla on ollut mahdollisuus pohtia Ruoveden kauniissa maisemissa kokonaisen viikon ajan. Olin saanut työskentelytilan Vinhan kirjakaupan residenssiin. Kiireetön ympäristö sekä ikkunasta avautuva pelto- ja järvimaisema saivat minunkin mieleni rauhoittumaan. On ollut helppo työskennellä, olo oli ihmeellisen vapaa. Pellon äestystyöt ja juuri minun viikkooni osunut kevään puhkeaminen tuottivat minulle suurta iloa.
Minulla oli luonnon lisäksi aikaa tarkkailla ihmisiä. Joka päivä piipahdin jossain Ruoveden kolmesta kaupasta. Sain osakseni ystävällistä palvelua ja jutustelua. Minulla oli aikaa tarkkailla, mitä ihmiset ostivat. Perjantain ja lauantain ostokoreissa ja kärryissä oli sipsejä, olutta, siideriä, isoja karkkipusseja ja lehtien irtonumeroita. Mielihyväsyötävä ja lyhytlukeminen rentouttavat. Toki niissä kärryissä oli muutakin. Jäin miettimään hyvän olon välineellistä syntyä.
Jos jätetään ystävät ja perhe sekä onnistuminen työtehtävissä pois, minun hyvän olon välineistökseni jää luonto ja kirjallisuus. Ne eivät liene mitenkään erikoisia onnen tuottajia, paremminkin erittäin yleisiä. Miksi ihminen kuitenkin valitsee sipsit ja alkoholin, kun hän voisi valita kirjan? Ruovedellä kirjakauppa ja sipsikauppa ovat tien vastakkaisilla puolilla.
Miten kirjakaupoillemme on käynyt, kuin on käynyt? Pienet, ihanat kirjakaupat ovat kadonneet, kirja on mennyt verkkoon, digitaaliseksi ja kuunneltavaksi. Ruoveden Vinha ja Reunan kirjakauppa Myllykoskella ovat kuin keitaita. Kyseisissä kirjakaupoissa osataan yhä lähestyä asiakasta ja kertoa kirjoista, innostaa lukemaan. Aikoinaan kirja oli sivistystä ja tietoa. Kodeissa oli kirjahyllyt eikä iloa tuottavista teoksista haluttu millään luopua.
En ole mielihyväsyömisen vastainen, harjoitan sitä aika ajoin itsekin, mutta väitän, että kirja antaa enemmän. Onko kuitekin käymässä niin, että lukeminen tulee tulevaisuudessa olemaan vain rajatun ihmisjoukon hyvän olon lähde? Jos näin käy, niin väheneekö tarjolle tulevien kirjojen määrä? Pieni joukko ei voi kasvattaa luettujen kirjojen määrää, jos töissäkin pitää siinä ohessa käydä.
Jo nyt ketjukirjakaupat ja isot marketit määrittelevät meille luettavan. Niistä kirjansa ostavat eivät pääse kosketuksiin siihen laajaan tarjontaan, jota toistaiseksi yhä kustannetaan, mutta jota on vaikea siitä tietämättä löytää. Huhut kertovat Kaisaniemen ihanan Rosebud-kirjakaupan mahdollisesta loppumisesta. Toivon sen olevan vain huhu.
Haluan ajatella positiivisesti. Ehkä tämä on vain välivaihe. Poliittinen ilmapiiri muuttuu, kulttuurin kokonaisvaltainen voima ihmisen hyvinvoinnille ymmärretään. Kirja palaa taas sivistyksen, tiedon ja ilon tavoiteltavaksi välineeksi.
Itseäni rauhoittaakseni laskeudun vielä viimeisenä residenssipäivänä alakertaan. Hypistelen kirjoja, luen takakansitekstejä ja innostun. Kesä- ja heinäkuussa suuntaan Myllykoskelle hypistelemään. Eikä se koskaan jää hypistelyksi, kyllä kirja tai kaksi aina mukaan lähtee. Aina ne ovat teoksia, joita en olisi marketista tai verkosta löytänyt.
