Kirjoitukset avainsanalla kirjallisuus

Minut kutsuttiin Kymi Libri -kirjamessuille keskustelemaan nuorille suunnatuista kirjoista. Sain kutsun 2014 ilmestyneen Kirsikankukkia teokseni vuoksi, sehän oli kirja ensisijaisesti nuorille. Yhteiseen keskusteluun oli kutsuttu myös kaksi muuta nuorille kirjoittavaa. Valmistauduin siis keskusteluun lukemalla heidän teoksensa ja yllätyin.

Usein ajatellaan, että nuortenkirjat kuuluvat vain kasvaville, omaa identiteettiään hakeville ja nuoruuttaan eläville. Se on hassua, sillä katsommehan me aikuiset ja ikääntyneetkin esimerkiksi elokuvia, joissa päähenkilöinä ovat nuoret tai jopa piirretyt hahmot. Miksi emme siis lukisi myös nuortenkirjoja?

Ensimmäisenä tartuin Selja Kuntun kirjaan Ramona ja meren kutsu. Tarinaa oli helppo lukea, siinä oli jotain tuttua, joka muistutti minua omille lapsilleni lukemistani kirjoista. Meri ja mereen sijoittuvat kertomukset ovat kiehtoneet minua aina. Kirjan syvät teemat, erilaisuus ja ystävyys ovat tärkeitä ja jokaista nuorta puhuttelevia. 

Olen tehnyt pitkän työurani tehtävissä, joissa ennakkoluulot olivat yksi ydinsanoista. Ramonan tarinalla on kyky saattaa myös aikuinen lukija pohtimaan omia ennakkoluulojaan. Tarina on sopivan jännä ja sopii mielestäni jo eskari-ikäiselle luettavaksi. Tämän kirjan aion ostaa omaksi ja lukea sen muutaman vuoden kuluttua pienimmille lapsenlapsilleni. Kirja tarjoaa hyviä keskustelun aineksia aikuisen ja lapsen jutusteluun. Yhteinen keskustelu kirjan hahmoista ja tapahtumista on mielestäni yksi kirjallisuuden parhaista herkuista, siitä aukeaa aina paljon uutta.

Ulpu-Maria Lehtisen Kalmanperho ei ilman messupakkoa olisi lukulistalleni löytänyt. Kirjan 509 sivua tuntuivat aivan liian suurelta paneutumiselta, joten päätin lukea harppoen. Harppominen unohtui jo ensimmäisenä lukupäivänä, tarina tempaisi minut mukaansa. Päähenkilö Liljan kasvutarina on kaunis ja realistinen kuvaus identiteetin epävarmuudesta ja sisarkateudesta aseteltuna fantasian ihmeelliseen maailmaan. 

Pidin tarinan verkkaisesta käynnistymisestä, nopeampi sukellus fantasiaan olisi saattanut lopettaa lukemiseni. Nyt Lehtinen koukutti lukijamummon hamoillaan. Lilja tuli houkutelluksi toiseen maailmaan, minä tulin sivu sivulta houkutelluksi syvemmälle kirjaan. Jännittävien kohtien jälkeisestä suvannosta tykkäsin, sain levätä ajatuksineni. Peilasin tarinaa todellisuuteen ja tähän päivään, huh, miten paljon tuttuja elementtejä tekstistä löytyikään. Huomenna aloitan Lehtisen trilogian toisen osan. Olen hieman hämilläni ja mietin, mitä mahtaisi vanhin, 16-vuotias lapsenlapseni mummon lukuvalinnoista sanoa.

Nuortenkirjat tarjoavat merkityksellisiä kokemuksia, herättäviä pohdintoja ja samaistuttavia tarinoita myös aikuisille – ehkä jopa enemmän, kuin osasin odottaa. Nuortenkirjat ovat portteja rohkeuteen, empatiaan ja uusiin ajatuksiin. Ne puhuttelevat suoraan, raikkaalla kielellä ja vahvoilla tarinoilla. Ikä ei ole este elämysten kokemiselle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Menen iltaisin nukkumaan uskoen kirjallisuuden nousevaan voimaan. En halua kuvitella huomista, jossa tietoliikenneyhteydet sammuvat, jossa joudumme kotiemme seinien ja vararavinnon varaan useiksi päiviksi. Haluan uskoa, että yhä useampi löytää kirjoitettujen tarinoiden voiman ilman ulkoisia pakkoja. Jos tuollainen päivä kuitenkin tulisi, minulla on siihen hätävaraa, hyllyssäni on parikymmentä vielä lukematonta kirjaa, joiden avulla selviäisin viikosta.

Eilen elin Finlandia-palkittujen ilossa mukana. Olen lukenut ehdolla olleista teoksista vasta kolme ja pitänyt kaikista. Yritän muistella olenko koskaan lukenut teoksia, joista en olisi pitänyt lainkaan. Niitä ei taida olla. Jokainen kirja avaa lukijalle monia näkökulmia ja nostaa esiin erilaisia tunteita, kun vain annamme kirjalle mahdollisuuden. Teos voi olla mielihyvää tuottava, lohduttava, vahvistava, pysäyttävä ja paljon muuta. Kirjoitettu teksti löytää meissä kussakin erilaisia kaikupaikkoja. Lukemisen jälkeen ihaninta on toisten kanssa teoksesta keskustelu. Eläköön kaikki lukupiirit! 

Finlandia-palkitut ja ehdolla olleet teokset ovat tärkeitä, mutta tärkeitä ovat myös ne lukuisat muut teokset, jotka jäävät vähälle huomiolle, iso osa vallan huomiota vaille. Lukijan kannattaa tarttua myös tuntemattomaan. Kun ostat tai lainaat Finlandia-palkitun teoksen, valitse vielä toiseksi joku muu, mielellään pienkustantajan julkaisema. Lue, koe, elä mukana, ihmettele ja iloitse saamistasi näkökulmista.

Osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Jyväskylän kirjamessuille ja hämmästyin. Kolmen päivän kävijämäärä oli noin 14 000 ja tunnelma oli kotoisa sekä rento. Messuilla oli helppo jutustella kirjailijoiden, poliitikkojen ja muiden messukävijöiden kanssa. Lavalta toiselle ehti helposti ja kokonaisuus oli tavalliselle ihmiselle hyvin hallittavissa. Kaikki kunnia isoille, kunnianhimoisille messuille, joilta löytyy yltäkylläisesti kuunneltavaa ja katseltavaa, mutta monelle lukijalle rajoittuneempikin tarjonta riittää. Jyväskylässä oli 200 näytteilleasettajaa ja 150 haastattelua, eli  enemmän kuin riittävästi! Sunnuntaina, johon omatkin haastatteluni asettuivat, kävijöitä tuntui olevan edellisiä päiviä enemmän, mutta leppoisuus säilyi. Minäkin kuuntelin haastatteluja, joita en olisi isoilla messuilla pitänyt kiinnostavina. Hämmästyin ja ilostuin niiden annista. Teki hyvää mennä oman mieltymysalueen ulkopuolelle.

Jyväskylän junamatkoilla luin kaksi teosta, joihin en ilman reissua olisi tarttunut. Menomatkalla luin Katri Alatalon nuortenkirjan Kesäkuu (Hertta Kustannus, 2024). Teosta voi suositella kaikkien aikuistenkin luettavaksi. Se antaa kahden tytön kautta näkökulmaa nuorten erilaisuuteen ja kasvun kipuiluun. Paluumatkalla luin Niina Holopaisen kirjan Anita (Reuna, 2024), jonka takakannen tekstissä luvattiin, että teos tulee ahmittua yhdellä lukemalla. Näin kävi minullekin. Junan pysähtyessä Tikkurilaan olin päässyt loppuun. Raju ja yllätyksellinen teos vahvisti käsitystäni siitä, että meidän tulee kirjallisuuden kautta sukeltaa maailmoihin, joita emme tunne. Omaan turvalliseen kuplaan jääminen on petos meille annettua elämää kohtaan.

Finlandia-palkinto nosti jälleen kerran esiin upeita teoksia, luetaan niitä, mutta luetaan muutakin. Kun ostat tai lainaat Finlandia-palkitun teoksen, valitse toiseksi teokseksi vielä toinen, mielellään pienkustantajan julkaisema. Lue, koe, elä mukana, hämmästy, ihmettele ja iloitse saamistasi näkökulmista. Onnittelut vielä eilisille voittajille!

Näinä pimeinä aikoina (enkä tarkoita ainoastaan päivän lyhyyttä) kirjallisuudella on suuri merkitys meidän jokaisen jaksamiselle. Tartutaan kirjaan, sukelletaan sanoihin ja antaudutaan kertomusten vietäväksi.

Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä 60 täyttäneen näkökulmasta. Rikos- ja riitasovittelua harrastava työnohjaaja ja kirjailija Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn sekä ihmissuhteiden tasapainoa, riemastuu ja happamoituu arjen ilmiöistä. Merja Svensk on kirjoittanut monimuotoisuuteen liittyviä oppaita sekä romaaneja. Merjan romaanit käsittelevät mm. ikääntymistä, yksinäisyyttä, vieraannuttamista, anteeksiantoa ja rakkauden kaipuuta. Viides romaani Se on mahdollista ilmestyi heinäkuussa 2025  ja kertoo kahden 60-vuotiaan naisen kimppa-asumisen riemuista ja törmäyksistä.

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram