Kolme kolmipäiväistä työviikkoa on takana. Olenko nyt ahdistunut, ikääntyvä luopuja? Ehei! Olen astunut vallan uuteen aikakauteen, jossa minulla on energiaa, aikaa ja mahdollisuus tehdä kaikkea sitä, mitä olen kaivannut!

Arveluni siitä, että kolmessa päivässä pystyn suoriutumaan lähes samasta määrästä tehtäviä, kuin aiemmin viidessä, ovat osuneet oikeaan. Nyt työjonossa olevat tehtävät on tehtävä heti, niitä ei voi jäädä pohtimaan, mutta se näyttää sopivan minulle. Kolme päivää ripeää työtahtia onnistuu. Hulluinta on, että noiden päivien jälkeen olen ollut energisempi ja jaksanut puuhailla myös muuta.

Työpäivien jälkeen olen tavannut ystäviä, sovitellut, osallistunut kirjoittajaryhmään, istuskellut kuppiloissa ja kirjoittanut. Eläkepäivinä ja viikonloppuina olen sukuloinut, puuhaillut lapsenlasten kanssa, osallistunut koulutukseen, piipahtanut kirjailijavieraana Lappeenrannan kirjastossa ja tavannut kiehtovia ihmisiä, kuten Samaran, jonka runot saavat minut itkemään. Yhden vapaapäivän olen vain röllinyt pyjamassa, sohvalla makoillen ja suuria ajatellen. Minulla on nyt tilaa valita!

Olen oivaltanut, että moniin uusiin tilanteisiin käydään joskus ahtaiden ja pimeidenkin porttien kautta. Osa-aikaiseen työhön siirtymisessä uudenlaiseen työrytmiin vievä porttikongi oli pitkä. Päätöksen tekeminen oli vaikeaa. Nyt tuntuu, kuin olisin tullut valoon. Mahdollisuuksien maisema on avara. Olen kesyttänyt oman kiireeni ja ottanut elämäni omaan haltuuni.

Vallattomana puolieläkeläisenä en ole ehtinyt taivastelemaan tammikuun huonoja ilmoja. Enpä tuota ole ennenkään lumissa hiihdellyt. Olen nauttinut uudesta aikamaailmastani, kulkenut virne kasvoilla jokaisesta päivästä iloiten. Vain tilipäivänä hymyni hyytyi. Palkkalaskelmaa katsellessani yritin kaivella mielestäni jotakin positiivista lausahdusta.

Vähemmän on enemmän?

Mikä laulaen on tullut, se viheltäen on mennyt, nyt kulutustottumuksia olisi muutettava… Mielen sopukoista löytyi lopulta oma motto: Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä!

Näillä mennään ja riemuitaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä 60 täyttäneen näkökulmasta. Rikos- ja riitasovittelua harrastava työnohjaaja ja kirjailija Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn sekä ihmissuhteiden tasapainoa, riemastuu ja happamoituu arjen ilmiöistä. Merja Svensk on kirjoittanut monimuotoisuuteen liittyviä oppaita sekä romaaneja. Merjan romaanit käsittelevät mm. ikääntymistä, yksinäisyyttä, vieraannuttamista, anteeksiantoa ja rakkauden kaipuuta. Viides romaani Se on mahdollista ilmestyi heinäkuussa 2025  ja kertoo kahden 60-vuotiaan naisen kimppa-asumisen riemuista ja törmäyksistä.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla