Kolme kolmipäiväistä työviikkoa on takana. Olenko nyt ahdistunut, ikääntyvä luopuja? Ehei! Olen astunut vallan uuteen aikakauteen, jossa minulla on energiaa, aikaa ja mahdollisuus tehdä kaikkea sitä, mitä olen kaivannut!

Arveluni siitä, että kolmessa päivässä pystyn suoriutumaan lähes samasta määrästä tehtäviä, kuin aiemmin viidessä, ovat osuneet oikeaan. Nyt työjonossa olevat tehtävät on tehtävä heti, niitä ei voi jäädä pohtimaan, mutta se näyttää sopivan minulle. Kolme päivää ripeää työtahtia onnistuu. Hulluinta on, että noiden päivien jälkeen olen ollut energisempi ja jaksanut puuhailla myös muuta.

Työpäivien jälkeen olen tavannut ystäviä, sovitellut, osallistunut kirjoittajaryhmään, istuskellut kuppiloissa ja kirjoittanut. Eläkepäivinä ja viikonloppuina olen sukuloinut, puuhaillut lapsenlasten kanssa, osallistunut koulutukseen, piipahtanut kirjailijavieraana Lappeenrannan kirjastossa ja tavannut kiehtovia ihmisiä, kuten Samaran, jonka runot saavat minut itkemään. Yhden vapaapäivän olen vain röllinyt pyjamassa, sohvalla makoillen ja suuria ajatellen. Minulla on nyt tilaa valita!

Olen oivaltanut, että moniin uusiin tilanteisiin käydään joskus ahtaiden ja pimeidenkin porttien kautta. Osa-aikaiseen työhön siirtymisessä uudenlaiseen työrytmiin vievä porttikongi oli pitkä. Päätöksen tekeminen oli vaikeaa. Nyt tuntuu, kuin olisin tullut valoon. Mahdollisuuksien maisema on avara. Olen kesyttänyt oman kiireeni ja ottanut elämäni omaan haltuuni.

Vallattomana puolieläkeläisenä en ole ehtinyt taivastelemaan tammikuun huonoja ilmoja. Enpä tuota ole ennenkään lumissa hiihdellyt. Olen nauttinut uudesta aikamaailmastani, kulkenut virne kasvoilla jokaisesta päivästä iloiten. Vain tilipäivänä hymyni hyytyi. Palkkalaskelmaa katsellessani yritin kaivella mielestäni jotakin positiivista lausahdusta.

Vähemmän on enemmän?

Mikä laulaen on tullut, se viheltäen on mennyt, nyt kulutustottumuksia olisi muutettava… Mielen sopukoista löytyi lopulta oma motto: Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä!

Näillä mennään ja riemuitaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut pystyy siitä vähitellen luopumaan. Voiko puutarhaa hoitaa rennosti, rikkakasvejakin suvaiten? Esikoisromaaninsa 2016 julkaissut kehittämiskonsultti ja työnohjaaja Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn ja ihmissuhteiden tasapainoa ja riemastuu arjen ilmiöistä.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat