Kehooni äkillisesti ilmestynyt kova kipu pakottaa minut keskiviikkoaamuna terveysasemalleni. Noiden aamutuntien aikana joudun todistamaan muistisairaan vanhuksen kohtelua, joka järkyttää minua suuresti. Näkemäni seurauksena olen päättänyt lakata vanhenemasta. Muistisairautta vastaan käyn nyt taistelemaan kaikin voimin.

Röntgenin ja laboratorion odotustilassa, jossa me kipeät ja tutkittavat istuimme, on kohtalaisen viileää. Ulkona yhdeksän asteen pakkanen. Istun untuvatakki päällä ja odotan vuoroani. Röntgenistä pukataan pyörätuolissa istuva iäkäs rouva odotustilaan. Röntgenhoitaja sanoo rouvan kyydin tulevan pian. Rouvalla on yllään sairaalan housut ja pyjamatakki, jonka päällä ohut kankainen nuttu. Pian hän alkaa valittaa kylmää.

- Onko minun vuoro? – Tuleeko joku auttamaan, palelee? – Hoitaja, palelee.

Rouvan huhuillessa apua joka ainut maahanmuuttajataustainen henkilö nousee vuorotellen tuoliltaan ja menee tiedustelemaan rouvan avun tarvetta. Lattiaa pyyhkivä laitosapulainen kertoo, että rouva odottaa kyytiään. Ihmiset vaihtuvat tilassa, vain minä ja rouva odottelemme. Minä lääkärin tulkintaa kuvistani ja rouva noutajaa. Laitosapulaisen saatua lattian pyyhittyä, minusta tulee informantti, joka kertoo rouvan huhuilusta huolestuneille uusille tulijoille. Noutaja on tulossa. Rouva huutaa heikosti kylmäänsä, yhä uudelleen ja uudelleen. Pyydän ohimenevältä hoitajalta mahdollisuutta saada rouvalle jokin peitteen.

Peitteitä ei ole ja rouvalle tulee hoitajan mukaan noutaja ihan pian.

Tuleehan se lopulta, neljänkymmenen minuutin kuluttua.

- Kerrotteko sinne rouvan sairaalaan terveisiä, että hänellä olisi voinut olla enemmän vaatetta päällä? Hänellä on ollut odottaessa hyvin kylmä, sanon toppapukuiselle kyytikuskille.

- Talvella on, sanoo mies ja työntää rouvan ulos pakkaseen.

Tulen näkemästäni surulliseksi. Illalla kärsin myös huonosta omastatunnosta. Eipä irronnut takki minunkaan päältäni vanhusta lämmittämään. Hävettää. Näinkö me kohtelemme vanhuksiamme? Näinkö tulemme itse vanhuksina kohdelluksi?

Tarraudun kiinni aikaan. En aio vanheta. Näky palelevasta, apua huutavasta vanhuksesta on järkyttänyt mielikuvaani yhteiskunnan tarjoamasta vanhuuden hoivasta.

Kommentit (6)

Huolestunut

Olen itse joutunut hakemaan sairaalassa olleelle äidilleni lisävaatetta sairaalan liinavaatevarastosta. Äitini oli työnnetty pyörätuolissa aulaan istumaan sairaalan ohuessa, puhkipestyssä pyjamassa. Aula oli iso, vetoinen tila. Onneksi tiesin missä varastohuone oli, koska kävin osastolla päivittäin.
Hänen sairaalavuoteeseensa ostin lisähuovan, koska lakana ja ohut sairaalapeite eivät todellakaan riittäneet.
Tämä on sairaala - arkea nykyään. Varjelkoon meitä joutumasta palelemaan, kaiken muun lisäksi !

Vierailija

Tämä täyttä totta. Pelottaa.....
Valtion talouskin ihan kuralla, kun "suuret ikäpolvet" tulevat niin kalliiksi.

Vanhukset kunniaan

Kuinka vanhoja ihmisiä voidaan kohdella näin huonosti! He ovat rakentaneet maata ja maksaneet veroja koko ikänsä ja tässä on sitten palkka kaikesta. Missä on hoitohenkilökunnan inhimillisyys! Ei täma voi enää jatkua näin!  Haluaisitko, että omaa äitiäsi tai sinua kohdeltaisiin näin?Kunnallisvaalit tulossa. Hyvät ihmiset äänestäkää nyt sellaisia politiikkoja, jotka ovat vanhojen asialla! Emme saa unohtaa vanhuksiamme meidän rakkaita mummoja ja vaareja!

En halua toisten armoille

Läheiseni siirrettiin aivoinfarktin jälkeen jatkohoitoon paikalliseen terveyskeskukseen.Työni vuoksi pääsin ilta seitsemältä katsomaan häntä.Hän makasi vaatteet likaisena ja sängyn vieressä pöydällä oli syömätön ruoka.Oli itse yrittänyt syödä,mutta rinnuksille oli mennyt.Sanoi,että ruoka oli tuotu noin kello neljä eikä kukaan ollut sen jälkeen käynyt. Aloin etsimään hoitajia ja löysin kolme istumassa kahvilla taukohuoneessa.Kysyin asiallisesti miten on mahdollista,ettei kukaan ole käynyt katsomassa kolmeen tuntiin kun oli jonkin verran nielemisvaikeuksiakin. Pyysin,että saisi vähän pesua ja puhtaat vaatteet.Minulle sanottiin käytävässä olevan kaappi jossa on puhtaita  vaatteita. Sitä en enää suuttumatta nielly.  Vaihdoin puhtaat vaatteet ja pyyhin kostealla kasvot ja kaulan. Jotain ehkä meni perille kun seuraavat päivät mies oli puhtaana.

Vierailija

Meillä kaikilla on kännykässä kamera, jolla omaiset, sukulaiset ja ystävät voivat filmata kuinka vanhuksia hoidetaan ja laittaa nämä sosiaaliseen meediaan kaikille nähtäväksi.

Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut pystyy siitä vähitellen luopumaan. Voiko puutarhaa hoitaa rennosti, rikkakasvejakin suvaiten? Esikoisromaaninsa 2016 julkaissut kehittämiskonsultti ja työnohjaaja Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn ja ihmissuhteiden tasapainoa ja riemastuu arjen ilmiöistä.

Hae blogista

Blogiarkisto