”Mistä saisi hyvän remonttimiehen?” on yksi muuttoon liittyvistä tuskaisista kysymyksistä.

Rakentajan tyttärenä olin pitkälle aikuisikään autuaan tietämätön remontointiin liittyvistä haasteista. Isäni osasi remontoinnin ja työn jälki oli täydellistä. Huonosta remonttijäljestä en ollut kuullutkaan. Ehdin asua seitsemää täysin uutta tai kokonaan remontoitua asuntoa ennen kuin muutin huoneistoon, joka tarvitsi ehostusta. Tuosta maalauksesta suoriuduin vielä itse. Seuraavan remontoinnin hoitivat vanhin poikani ja tuttavan suosittelema Tapsa. Kummankaan työn jäljessä ei ollut valittamista. Remontoinnin moninaiset haasteet kohtasin ensimmäistä kertaa vasta keväällä 2016, kun suunnittelimme silloisen kotimme isohkoa sisäremonttia.

Kilpailutukseemme tuli vain yksi tarjous, joten valinta oli helppo. Remontti kesti kuukauden sovittua kauemmin ja jälki ei kaikilta osin ollut kovin onnistunut. Mukavalla remppamiehellämme oli näet huono näkö. Oliko turhamaisuus estänyt silmälasien hankinnan? Listat oli vinksinvonksin ja sauma-aineet heikunkeikun. Kun kitisimme maalausjäljen epätasaisuudesta hän asetteli lukulasit silmilleen ja oli hetken kanssamme samaa mieltä. Tuntui kovin nololta vaatia korjausta korjauksen jälkeen. Laattojakin on vaikea irrottaa, vaikka jokunen olisikin mennyt väärin päin. Päätettiin, ettei kiinnitetä kaikkeen huomiota, annetaan olla. Eihän se jälki hyvä ollut, jos ei niin pahan huonokaan.

”Tunnetko hyvää remppamiestä?” kyselin taas kolme vuotta myöhemmin, entisen kodin harittavat listat mielessäni. Vanha koti oli myyty ja uusi suorastaan huusi ammattiremontoijan apua. Enpä arvannut, millainen onnenkantamoinen oli tapaamani urakoitsijan vinkki remontointiyrittäjästä! Kilautin saamaani numeroon ja sen jälkeen elämä oli pelkkää juhlaa!

Tapasin Andruksen tyhjässä huoneistossamme. Hän kertoi miestensä olevan täystyöllistettyjä, mutta lupasi ottaa pienen työn vastaan. Tarkoituksenamme oli laitattaa makuuhuoneisiin liukuovikomerot (kun kaikissa kaapeissa ei ollut edes vanhoja ovia) ja uusia vaatehuoneen säilytysjärjestelmä. Andrus tiedusteli kohteliaasti, oliko tarkoitus säilyttää toisen makuuhuoneen huonokuntoinen lattiapinnoite. Emme olleet osanneet sitä kriittisellä silmällä katsoa. Luottavaisena luovutin jo avaimen. En tosiaankaan halunnut lähteä kilpailuttamaan tai vaihtoehtoja etsimään. Mietityttämään jäi Andruksen toteamus, että hänen työntekijänsä eivät nuku remontointikohteessa. Ajattelin, että hän ilmeisesti yrittää sanoa, että ukot on ahkeria.

Tarjous työstä tuli muutamassa päivässä ja hyväksyimme sen välittömästi. Illalla ajelin uudelle kämpälle mittailemaan ja hämmästyin. Siellähän oli mies jo purkanut vaatehuoneen hyllyt ja levitteli iloisena tasoitetta. Seuraavana päivänä olivat hävinneet jo vanhat kaapitkin. Lattiatkin oli suojattu asianmukaisesti. Minä ramppasin työmaalla joka päivä ihastelemassa työn etenemistä. Uudet pinnat alkoivat rienaamaan vanhoja ja nolona kyselin, voisiko pikku remonttiimme yhdistää myös keittiön kaapistojen uusimisen? Ampaisin Ikeaan keittiötä piirtämään ja lähetin kuvan Adrukselle. Sain vinkin Kesti-keittiöistä, joista kaapistot tulisivat valmiiksi koottuina ja olisivat nopeat asentaa. Piipahdin antamassa speksit ja sain tarjouksen kaapistoista jo seuraavana päivänä. Vaihtoehtoiset asennustarjoukset molemmille keittiöille  tulivat Adruksen yritykseltä nopeasti. Hyväksyimme Ikea-keittiön asennuksen ja seuraavana päivänä vanha keittiö oli purettu.

Tuttavia tavatessa tuli juttua remonteista. Sain kuulla kauhukertomuksia kadonneista työmiehistä ja kuukausia venyneistä remonteista. Selvisi myös, mitä Andrus oli tarkoittanut sanoessaan, että miehet eivät nuku työmaalla. Ostamiani tuoleja minulle toimittanut mies kertoi pysähtyneestä remontistaan. Työt eivät edenneet, vaikka työmiehet olivat asettautuneet asumaan remontoitavaan kohteeseen. Homma oli mennyt juopottelun puolelle eikä remontin tilanneella ollut muuta mahdollisuutta kuin odotella.

Kolmen työmiehen voimin remonttimme eteni huimaa vauhtia. Meidän mielipidettämme kysyttiin kaikesta visuaalisuuteen liittyvistä asioista, mutta pölyeristykset, asbestikartoitukset, sähkö- ja putkityöt sekä muut korjausrakentamisen hienoudet hoituivat automaattisesti. Emmepä me niihin liittyvistä asioista olisi osanneet mitään sanoakaan. Pieni remonttimme kasvoi sekä työmäärältään että ajallisesti sovittua huomattavasti suuremmaksi. Yhtään valitusta ei tekijöiltä tullut, vaikka innostuimme hankkimaan keittiöön mosaiikkilaattoja ja kaapistotkin tuli tilattua sekä entisiä matalampina että leveämpinä kuin niille käytössä oleva seinä. Remonttimiehet  asensivat peitelevyjä ja jatkoivat seinää ihan ilman kyselyjä. Kerrostalomme rappukäytävä pysyi koko remontin ajan siistinä, ei viitettäkään remontista.

Andruksen yritys Rothwork teki kaikessa priimajälkeä. Tämän työn jäljen edesmennyt isänikin olisi hyväksynyt. Olin valmistautunut tekemään loppusiivouksen ja hämmästykseni oli suuri, kun huoneisto oli remontin jäljiltä siivottu. Tiukankaan tarkastelun jälkeen emme löytäneet pienintäkään valituksen aihetta.

Lasku saapui muutaman viikon kuluttua. Se oli perusteellinen ja pitkä, siinä oli  jokaisen työmiehen tunnit tarkasti eriteltyinä. Enhän minä jaksanut niin pitkää laskua lukea, joten pyysin lyhennetyn version töistä, jotka oli tehty (voi minua kitisijää). Pyytämäni versio saapui jo seuraavana päivänä anteeksipyynnöillä. Andrus kertoi, että yritys oli juuri siirtynyt uuteen laskutusjärjestelmään, joka tuotti todella tarkkaa tietoa kaikesta tehdystä työstä. Tiivistetty versio miellytti minua, sen jaksoin lukea ja olin tyytyväinen.

Elämä on näyttänyt, että on sekä huonoja että hyviä remontteja. Tässä rempassa täydellisen työn jäljen lisäksi hyvää oli onnistunut, kohtelias ja tiivis kommunikointi. Hyväntuuliset työmiehet loivat minuunkin luottamusta. Remonttikauhu jäi kokematta. Tästä remontista jäi hyvä mieli. Oli mukava muuttaa kotiin, jossa kaikki on tehty hyvin.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut pystyy siitä vähitellen luopumaan. Voiko puutarhaa hoitaa rennosti, rikkakasvejakin suvaiten? Esikoisromaaninsa 2016 julkaissut kehittämiskonsultti ja työnohjaaja Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn ja ihmissuhteiden tasapainoa ja riemastuu arjen ilmiöistä.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat