Kuluneen syksyn aikana olen pohtinut hyvän ja huonon eroja. Oman, uudenlaisen elämänvaiheen kautta haastetuiksi ovat tulleet niin kodin remontointi, erilaiset asuinalueet kuin ystävyyssuhteet. Niihin kaikkiin liittyy kuviteltuja käsityksiä ja toiveita. Ensimmäisenä haluan jakaa kanssanne asuinalueisiin liittyviä käsityksiä.

Asuttuamme nyt neljä viikkoa Kontulassa olen saanut kuulla roppakaupalla ystävien vitsailua ja kummastelua aluevalinnastamme. Muutimme Helsingin sisällä, emme Kainuuseen, jossa sielläkin on taatusti monesta ihan hyvä elää.

-       Miksi Kontulaan?

-       Onko tämä joku kokeilu?

-       Kirjoitatko kirjan, joka sijoittuu Kontulaan?

-       Kontulaan…?

-       Eikö se ole huonoa aluetta?

-       Mikä katu?

-       Paljon ostarille on matkaa?

-       Hehee…ootteko vararikossa?

Enpä muista koskaan joutuneeni asuinaluevalintaani näin paljon perustelemaan. Ensin vastasin kiltisti, että saatiin koti, jossa molempien autot sai pysäköintipaikat. Aluevalinta ei ollut meillä ykkösenä, vaan arjen sujuvuus. Vähitellen kysymykset alkoivat ärsyttää ja huomasin olevani kärttyinen muija. Vastaukseni vaihtelivat sen mukaan, paljonko negatiivisia ennakkokäsityksiä oletin kysyjällä olevan Kontulasta.

-       Haluttiin oikeiden ihmisten pariin.

-       Se oli meidän haaveena aina.

-       Miksikä ei?

-       Mitä sulla on Kontulaa vastaan?

-       Oletko käynyt Kontulassa?

Minua ei pelottanut tulla Kontulaan. Se on minulle alueena työni kautta tuttu ja olemme aika usein käyneet siellä myös ruokaostoksilla. Kun muutostamme on kulunut kuukausi, voin sanoa olevani valintaamme tyytyväinen. Näen ikkunoistani parkkipaikan autoja, mutta myös puita, lintuja, oravia ja jäniksiä. Talomme asukkaat ovat kaikenikäisiä, mukavan tuntuisia ihmisiä, jotka tervehtivät ja vaihtavat päivittäin pihalla ja hississä muutaman sanan. Yksi pappa syöttää syksyisin siilejä ja osaa mukavasti kertoa niiden elintavoista. Taloyhtiössämme saamme jätteet lajiteltua omaan jätekatokseen, eikä niitä tarvitse kuljettaa autolla erillisille keräyspaikoille, voi miten helppoa.

Kontulan ostoskeskuksessa saattaa olla enemmän baareja, kuin alueiden ostareissa keskimäärin. En tiedä, kun en niissä käy. Joten ne eivät minua häiritse. Kohtaan kyseisten baarien asiakkaita vain silloin, kun heille on tullut keskinäistä, isompaa riitaa, joka on johtanut poliisin välintuloon. Tapaan heitä silloin rikos- ja riitasovittelijana, mutta niin tapaan muitakin vastaavaan tilanteeseen joutuneita. Kuppiloissa tulee nujakoita ympäri Helsinkiä, niin trendibaareissa kuin halvemman kaljan paikoissa. Kauppareissulla Kontulan kuppiloiden väestä ei minulle ole koskaan ollut haittaa. Alkoholin suurkulutus kansantautina on sinänsä toinen, surullinen asia.

Olen löytänyt Kontulasta jo paljon mukavia asioita. Hoitokoiran kanssa on kuljettu metsäisiä kävelyteitä ja kirjastosta napattu pikalainoiksi teoksia, joita saa muuten jonottaa miltei vuoden. Terveysasema, metro ja uimahalli ovat kaikki lyhyen kävelymatkan päässä. Vanhusten monipuolisessa palvelukeskuksessa aion piipahtaa ruokailemassa niinä päivinä, kun en viitsi kokkailla.  Paljon mukavaa on vielä löytämättä. Kontulan huonoa mainetta ei kannata ylläpitää, se ei ole todellista. Ostari kaipaa kunnostusta ja alueen koulut ja varhaiskasvatus riittävästi resursseja, jotta kaikilla lapsilla ja nuorilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet oppimiseen. Ymmärtääkseni Helsinki on luvannut tästä huolehtia.

Kontulasta saa kolmion vain kolmanneksen hinnalla, jos vertaa moneen muuhun Helsingin alueeseen (kantakaupungista puhumattakaan). Taloissa on kivat isot ikkunat, jotka tuovat valoa huoneen laidasta laitaan, huoneistoiden ja rappukäytävän välillä on kaksi ovea ja yhteiset saunatilat ovat monin verroin mukavammat, kuin huoneistokohtaiset koppisaunat. Tervetuloa Kontulaan nuoret perheet, eläköityvät ja kaikki te, jotka ette saa ainutta voimaanne asuinalueenne statuksesta, vaan oikeista kohtaamisista.

-       Ei huono, sanoisi varmaan Jorma Uotinen, jos olisi Kontulassa käynyt.

-       Ei huono, sanon minäkin ja olen aluevalinnastamme tyytyväinen.

Ystävistä ja remontista pohdintaa sitten toisella kerralla.

 

 

 

Kommentit (5)

Vierailija
3/5 | 

Hyvä kirjoitus, joka toivottavasti karistaa ennakkoluuloja. Itse olen asunut Kontulassa lähes koko nuoren ikäni. Vasta lukioon muualle kuin Kontulaan mentyäni, tajusin, että Kontulalla on huono maine. Enpä ollut sitä aikaisemmin tajunnut, kun en ollut mitään merkkejä sellaisesta ympärilläni huomannut. En osaa sanoa itseäni helsinkiläiseksi, vaan sanon mielelläni olevani ylpeä itä-helsinkiläinen. Minua on kyllä luokannut, jos olen jonkun puheista tai asenteesta halveksuntaa kotilähiöstäni kuullut. Eikö ihmiset tajua, että puhuvat jonkun toisen kodista. Olen ulkoillut alueella paljon ja tunnen Kontulan, Kurkimäen, Mellumäen, Kivikon ja Myllypuron kuin omat taskuni. Lasken ”kotialueekseni” ainakin kilometrin säteeltä kodistani koko alueen. Miltä toisesta tuntuisi, jos menisin esim. Lauttasaarelaisen kotipihalle ja rupeaisin haukkumaan ympäristöä. Ilmeisesti Kontulasta saa laukoa, mitä vaan vaikkei aluetta edes tuntisi. Totta kai ostari voi olla pelottava paikka Marraskuisena perjantaiyönä, mutta ei kai kukaan siellä pakota iltaa viettämään. Minä vietän sen aikakin mieluummin idyllisen 60-luvun kerrostalon saunaosastolla katsellen pihalle, jossa voi törmätä mm. siiliin, jänikseen, kettuun, oravaan tai jopa haukkaan, jonka näin eilen parin metrin etäisyydeltä. Totta kai jotkut talot ovat varmasti rauhattomampia, mutta niin kai ihan kaikissa kaupungeissa ja alueilla. Minusta parasta Kontulassa ja ihana kirjasto kiva uimahalli, monipuoliset ruokakaupat ja luonnonläheisyys sekä yksi kaupungin suurimmista yhtenäisistä metsäalueista, joka pitää sisällään myös Helsingin korkeimman luonnollisen kohdan, hiihtoladun, joissa ei ole ruuhkaa kuin Paloheinässä, hienot juoksuhaudat ja luolat sekä täyttämään, josta näkee keskustaan asti eli Kivikon metsä.

Vierailija
5/5 | 

Voisin mielelläni vetää ympäristökävelyjä pelokkaille kantakaupukilaisille ja länsi-helsinkiläisille ”pelottavassa” Kontulassa ja Kivikossa. Tutustuttaisiin viihtyisään kirjastoon, johonkin ostariin etnisistä ravintoloista sekä luontoon ja liikuntapuistoihin. 🙂 Ehkä he uskaltaisivat jopa astua johonkin kontulaiseen rappukäytävään 😂 ja ehkä se naapuri, joka lähestyy käsi ylhäällä ei olekaan myymässä huumeita vaan haluaa vain tervehtiä ja se tumma mies, joka pysähtyy kohdallasi ei aiokaan ryöstää sinua, vaan kysyy kävelyreittiä metroasemalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut pystyy siitä vähitellen luopumaan. Voiko puutarhaa hoitaa rennosti, rikkakasvejakin suvaiten? Esikoisromaaninsa 2016 julkaissut kehittämiskonsultti ja työnohjaaja Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn ja ihmissuhteiden tasapainoa ja riemastuu arjen ilmiöistä.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat