Harvoin tulee silmäiltyä kansalaisaloitteita, mutta sentään joskus. Muutaman olen vuosien aikana allekirjoittanut. Oikeusministeriön ylläpitämässä verkkopalvelussa kansalaisaloite.fi voi kuka tahansa meistä Suomen kansalaisista tehdä ehdotuksen. Nyt silmiini osui kiinnostava ehdotus vanhusneuvolasta. Johtuneeko omasta ikääntymisestä, siitä että nyt eläkkeellä on aikaa paneutua monenlaiseen vai siitä, että omassa lähipiirissä on jo tullut nähtyä, miten vaikeaa vanhusten on saada palvelutarpeen arviointi, tarvittavien palvelujen saannista puhumattakaan.
Ajatus vanhusneuvolasta on mielestäni erittäin tarpeellinen. Kantava ajatus on, että ketään ei jätetä heitteille ja kaikilla on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun. Vanhusneuvolan ei ole tarkoitus olla yhteiskunnan holhoava vaan auttava väylä.
Moni ikääntyvä saattaa ajatella, että itsellä on asiat hyvin, järki kulkee, rollaattorilla pääsee ja kun toimintakyky heikkenee, niin on lapsia tai muita läheisiä. Kukaan meistä kuitenkaan tiedä, mikä on tilanne, kun oma toimintakykymme hiipuu. Onko niillä läheisillä aikaa ja kykyä tunnistaa meidän kognitiivinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakykymme? Tuskin kaikilla sellaisia läheisiä löytyy. Saattaapa löytyä sellaisiakin, jotka jo kaartelevat perinnön yllä, loppua odottaen. Kuka tahansa voi olla altis kaltoinkohtelulle tai vähintään sille, että jää vaille tarvitsemaansa hoivaa tai ympärivuorokautisen asumisen palveluja.
Nuoret, toimintakykyiset ihmiset sivuuttavat tämän ehdotuksen ihan ymmärtämättömyyttään, kuvitellen, ettei se heitä koske. Vanhusneuvola voisi kuitenkin olla se palvelu, joka auttaisi heitä omien ikääntyvien vanhusten tarpeissa ja helpottaisi heidän omaa ruuhkavuosien työtaakkaansa. He eivät vielä tiedä, miten turhauttavaa on esimerkiksi hakea apua läheiselle, kun läheisen muisti alkaa lakkoilemaan. Ehdotettu palvelu ei ole keneltäkään pois, se on selkeästi auttamassa sekä vanhuksia että heidän läheisiään.
Vaikka uskoisimme, että omat läheisemme ovat geriatrian, ravitsemuksen, toimintakyvyn ja mielenterveyden osaajia ja heillä on riittävästi aikaa ja tahtoa meidän hoivaamiseemme, voimme ottaa välittävän asenteen ja huolehtia niistä, joilla tuota ihmejoukkoa ei ole. Joka kolmas suomalainen kärsii yksinäisyydestä. Ikääntyminen lisää yksinäisyyden taakkaa, vanhan on vaikea löytää välittävää läheistä.
Kun ihminen vilkuttaa työterveyshuollolle hyvästit, on hän oman onnensa nojassa. Jos terveysaseman kiireettömään hoitoon joutuu odottamaan kuukausia, tottuu helposti vaivoihinsa. Apua ei enää haeta, avun tarvetta ei enää tunnisteta. Vaivan ja kivun vaikutus ihmisen henkiseen hyvinvointiin on valtava. Sosiaaliset suhteet kuihtuvat, liikunta vähenee eikä ruoka maistu.
Esimerkiksi Eksoten lääkäritilanteesta uutisoitiin muutamia päiviä sitten. Lääkäriliiton suositus alueelle on 100 lääkäriä. Kesällä on viikkoja, jolloin lääkäreitä on 30, joista kolmasosa kandeja. Eikä se talven tilannekaan kehuttava ole, vaikka virkoja on 75. Tuoltako löytyisi aikaa ja apua vanhukselle?
Ne, jotka näkevät vanhusneuvolan pelkkänä uutena kulueränä, voisivat miettiä, kuinka paljon säästetään, kun ns. yhden luukun periaatteella tuotetaan kokonaisvaltainen neuvonnan, arvioinnin ja ohjauksen palvelu ja sitä kautta edistetään ikääntyvien toimintakykyä ja hyvinvointia. Minun järkeilyni mukaan vanhusneuvola vapauttaisi niukkaa hoitohenkilökuntaa moninaisista muista palveluista, joissa päätöksiä ja arviointeja nyt tehdään. Ennen kaikkea, vanhusneuvola turvaisi ikääntyvien yhdenvertaisen kohtelun, joka valitettavasti on nyt vielä unelmaa.
Toimin ikääntyvien Aamukorva-puhelimessa vapaaehtoisena kuuntelijana ja kuulen useimmissa puheluissa yksinäisyyden. En ole palveluneuvoja, olen kuuntelija, mutta ohjaan tietysti ihmisen palvelun äärelle, kun tarpeen puhelimessa kuulen. Kovin mielelläni ohjaisin heitä soittamaan vanhusneuvolaan, jossa heidän kokonaistilanteensa tulisi kuulluksi. Minä jatkaisin ilolla rupattelukumppanina puhelinpalvelussa, jossa soittajat kertoisivat helpottuneina, että heidän asiansa ovat kunnossa.
Kyllä minä tästä aloitteesta nyt innostuin! Tuntuu hyvältä olla innostunut. Toivotaan, että tämä saa tarvittavan määrän allekirjoituksia ja etenee eduskuntaan.
Kuva: Mari Lezhava
