Minä pidän siivoamisesta, mutta en nivelongelmieni vuoksi voi siitä nauttia. Parinkymmen vuoden aikana kotiamme on siivonnut moninainen joukko. Meillä on käynyt niin hyviä, huolimattomia kuin röyhkeitäkin kodinhoitajia. Vihkisormukset katosivat erään siivouksen aikana, yksi imuri on kärähtänyt ja jokunen maljakko särkynyt. Vain sormuksista olen harmissani. Veikein kodinhoitaja kertoi puolivälissä tehtävää työtä, ettei hänellä olisi aikaa tehdä hommaa loppuun. Hänellä oli menoa, eikä lainkaan bussirahaa. Annoin bussirahat ja sain oven suussa kuulla, että hänen miehensä oli opettaja, eikä koskaan suostuisi asumaan sellaisessa talossa, kuin me.

Olimme todella helpottuneita, kun löysimme yrityksen, jonka kodinhoitajat olivat kultaa. Seitsemän vuoden ajan kotiamme siivosi kerran kuukaudessa firma, jonka kodinhoitajat tulivat vuosien aikana tutuiksi ja joiden työn jälkeä arvostimme. Meille oli nimetty kaksi kotimme tuntevaa kodinhoitajaa, joiden parina saattoi joskus olla uusi, kotiamme tuntematon henkilö. Lähes aina noiden vuosien aikana kotiemme siivouksesta huolehti samat työparit.

Siivousperjantaisin tulin aina kotiin kukkakaupan kautta. Puhdas koti oli vuodesta toiseen juhlan aihe. Poissa olivat lasten kengissä kantautuneet hiekat, koirankarvat ja tahmat kaappien ovista. Säännöllinen siivous pakotti koko perheemme kerran kuukaudessa setvimään vaatekasat ja lajittelemaan nurkkiin levähtämään jääneet tavarat paikoilleen. Teinejä oli helppo uhkailla, että joutuisivat itse siivoamaan, jos huone ei olisi kodinhoitajien siivottavissa. Kodinhoitajat eivät keränneet vaateita lattialta, puhumattakaan pitsalaatikoista. Jaksoin vuodesta toiseen suositella yritystä omille ystävilleni ja monet tilasivatkin palvelun.

Vuodet vierivät, lapset kasvoivat ja muuttivat omilleen. Koirakin kuoli ja tavara kotonamme väheni. Kodinhoitajien käynti oli silti edelleen kukkien arvoista juhlaa, kunnes yritys myytiin alkuvuodesta toiselle yritykselle. Saimme ”sulautumisesta” tiedotteen ja uudelta omistajalta lupauksen, että mikään ei muutu. Tuo lupaus oli katteeton.

Maaliskuussa tulin kotiin, kun huippuhyvä kodinhoitajamme Riitta oli juuri lähdössä. Hämmästelin, kun hän oli yksin liikkeellä. Koti oli kuitenkin yhtä puhdas, kuin aikaisempienkin siivousten jälkeen.

Huhtikuun siivouspäivänä kaikki ei enää mennyt nappiin. Ruokapöydältä löytyi lappu, jossa minulle tuntematon Jessica toivoi minun olevan tyytyväinen siivoukseen. En ollut. Roskakorit olivat molemmissa kerroksissa tyhjentämättä ja kaikki kotimme lattiat oli pyyhitty samalla pesimellä, jonka pohjaväriä tuskin enää tunnisti. Eteisen lika oli levitetty muuallekin. Viestitin uuteen asiakaspalvelupostiin puutteista. Pahoittelivat. Ajattelin, että ehkä seuraavalla kerralla kaikki olisi taas hyvin. Saattoihan olla, että kodinhoitajamme olivat sairaina.

Toukokuussa tiesin eteiseen astuessani, että kotia ei ole siivottu. Olin vasta äskettäin käynyt optikolla, joten näin hiekan lattialla. Mielialani laski huoneesta toiseen kulkiessa. Vierashuoneessa maton laidat oli taiteltu ylös. Joku oli ehkä imuroinut siitä ympäriltä. Artekin tuolimme oli survaistu ruokapöydän alle kohdasta, jossa se ei sinne mahtunut. Toisen käsinojan punos oli repeytynyt. Sopimukseemme kuuluvaa mattojen tuulletusta ei taatusti ollut tapahtunut. Meillä oli pölyistä ja hiekkaista. Tunsin itseni kärttyiseksi akaksi, kun kuvasin pesemättömät vessojen pöntöt, tahrat keittiön lattioilla ja työtasoilla.  Lähetin kuvat asiakaspalvelun postiin, kerroin kieltäytyväni maksamasta siivouksesta, jota ei oltu tehty. Reklamoin tuolin särkymisen.

Artekin tuolimme olivat olleet myynnissä ja ostaja ottikin sitten vahingon vuoksi vain neljä. Selvittelin rikkoutuneen tuolin korjauksen hintaa. Korjauksen hinta oli 150 euroa ja tuoleja korjattiin vain pareittain.

Jossain vaiheessa yrityksestä vastattiin. Pahoiteltiin. Vaadin keskustelua, en pahoittelua. Lopulta minulle soitettiin ja pahoiteltiin lisää. Soittaja kertoi, että lasku piti maksaa, sitä ei voinut enää perua. Seuraava kerta olisi sitten ilmainen, hyvityskerta. Omat kodinhoitajamme olivat kiinni toisissa tehtävissä, eikä meillä uuden yrityksen mukaan ollut enää mahdollisuutta saada heitä. Siivoukseemme ei myöskään tarvinnut kahta ihmistä, yksi suoriutui siitä yrityksen mielestä hyvin. Pyysin, että saisimme kuitenkin saman henkilön jokaiselle siivouskerralle. Kerroin, että meistä tuntui ikävältä, että avaimemme pyöri kädestä käteen, emmekä tunteneet ihmisiä, jotka meillä kävivät. Työmme ja vapaa-ajan toiminnan vuoksi meillä oli kotona papereita, joissa on ihmisten tietoja. Meidän on kyettävä luottamaan henkilöön, joka meillä käy. Pyyntöön myönnyttiin ja minulle kerrottiin meillä jatkossa siivoavan kodinhoitajan nimi. Lupasin olla häntä vastaanottamassa ja perehdyttäväni hänet ensimmäisellä kerralla.

Kesäkuun siivouspäivä koitti, mutta kodinhoitajaa ei kuulunut. Puoli tuntia myöhemmin hän soitti ja kertoi menneensä väärään osoitteeseen. Hän ei myöskään ollut sen niminen, kuin oli sovittu. No, ihan pirteä likkahan sieltä lopulta tuli. Kertoili minulle elämänsuunnitelmistaan (minä yritin tehdä etätöitä) ja välillä pyysi katsomaan, miten puhtaaksi hän oli työtasot saanut. Tyttö ihasteli suureen ääneen pinnan kiiltoa, enkä raaskinut sanoa, että semmoinen se on, kvartsikivitaso, kiiltävä.

Hieman ennen hänen poislähtöään kysyin, oliko hän pyyhkinyt pölyt. Ei ollut. Oli kyllä huomannut, että television päälläkin oli pölyä. Ei siitä sitten sen enempää puhuttu. Eikä mattojen tuuletuksesta. Pihaportailla poistumassa olleelle tyttöselle  juoksutin alakerran roskapussit, enkä maininnut yläkerran roskiksista. Hän sanoi tulevansa mielellään uudelleen. En pitänyt ajatuksesta. Lähetin taas postia asiakaspalveluun, pyysin soittamaan.

Seuraava viikko toi reilun kymmenen euron tasauslaskun. Lähetin postia asiakaspalveluun, sanoin etten maksa. Ei ole mitään tasattavaa. Saamassani vastauksessa sanottiin, että meillä oli ennenkin ollut tällainen tasauslaskutus. Ilmoitin, ettei ole ollut enkä maksa. Maksan siivouksesta. Nyt olen tosin maksanut jo kerran siivoamattomuudesta.

Ystävällinen henkilö soitti ja pahoitteli. Ei tarvinnut maksaa sitä kymppiä. En viitsinyt kiittää. Laskuhan ei ollut meille kuuluva. Kerroin olevani väsynyt sähköpostitteluun ja pahoitteluun. Jatkamme siivouspalvelua, jos saamme pitää Riitan kodinhoitajanamme. Siihen suostuttiin. Riitta oli vapaa seuraavan kerran elokuun puolivälissä. Siivouspäivä piti myös vaihtaa torstaiksi. Suostuimme. Muistutin, ettei meillä ollut tämän uuden yrityksen kanssa mitään sopimusta. Lupasivat lähettää henkilön käymään kotonamme.

Sitten tuli lasku siitä kerrasta, jonka piti olla hyvityskerta. Lähetin postia. Ilmoittivat, että laskun sai repiä. Aloin olla aika kyllästynyt.

Sopimusta tuli tekemään asiallinen ja valoisa nainen. Ensimmäinen positiivinen kontakti uuteen yritykseen. Hän katsasti kotimme ja totesi, että siivoukseen menee kolme tuntia. Uudella sopimuksella veloitus olisi hieman pienempi, kuin alkuperäisellä. Kerroin, etten ollut saanut edes pahoittelua rikkoontuneesta tuolista. Hän lupasi selvittää asian, tietysti yritys korvaisi tuolin. Minä allekirjoitin, me saataisiin pitää Riitta ja kaikki sujuisi nyt varmasti jatkossa hyvin.

Hieman jäin miettimään, mahtoiko kaikki kuulemani olla totta. Voiko myyty yritys edelleen itse tehdä kodinhoitajien listat ja olla vastuussa myös vahingoista? Nyt jäi kuva, että kaikki kokemamme haitta oli ostetusta yrityksestä lähtöisin. Aika katteettomalta kuulosti myös lupaus, että kodinhoitajaa voisi pyytää tekemään joitain muitakin töitä. Miten ihmeessä se ihmisraukka voisi edes perussiivouksen kolmessa tunnissa tehdä? Karistin ajatukset ja päätin uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Muutaman viikon kuluttua yrityksestä soittivat. Tarjosivat uuden sopimuksen mukaista elokuun siivousta ilmaisena, korvauksena tuolin rikkoutumiseen. Eroa oli meidän häviöksi 20 euroa, mutta suostuin.

Elokuun siivouspäivänä hain kotimatkalla kukkia, sillä tiesin, että koti olisi puhdas. En pettynyt. Riitan hyvästä siivouksesta saimme nauttia vielä syyskuussa.  Lokakuussa hän ei enää ole yrityksen palveluksessa. Olen  harmissani. Minulla ei taida olla voimia, eikä aikaa yhä uusien ja uusien kodinhoitajien perehdyttämiseen.

Toivoisin kotisiivoukselta luotettavuutta. Kotiin on mukava kutsua viikonlopuksi ystäviä, kun voi olla varma, ettei itse joudu korjailemaan perjantaisiivouksen jälkeä. Meillä on erilaisia käsityksiä siivouksen riittävästä laadusta. Minulle laatu on sitä, että on puhdasta.

Työpöydälläni makaa viimeisin siivouslasku. Laskun maksettavaksi ilmoitettu määrä ei ole oikea, uuden sopimuksen mukainen. Eikä laskua pitänyt edes tulla, siivouskerran piti olla korvaus tuolin rikkomisesta. Taidan kuitenkin maksaa laskun, sillä en jaksa reklamoida enkä kuunnella pahoitteluja. Virheiden määrä on käsittämättömän suuri.

Hitsi, että siivous saa minut uupumaan. Enkä ole edes siivonnut, ainoastaan kommunikoinut alan yrityksen kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

SIISTEYS ON PUOLI RUOKAA
1/1 | 

Hei sinä puhtaudesta pitävä ystävä!

Kaikki tuo kertomasi on todettu monessa kodissa. Mikä törkeintä, töihin otetaan henkilöitä, jotka ovat
jo ennestään jääneet rosvoamisesta kiinni työssään. Tiedän vanhuksia, että pitää olla silmä tarkkana perään katsomassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut pystyy siitä vähitellen luopumaan. Voiko puutarhaa hoitaa rennosti, rikkakasvejakin suvaiten? Esikoisromaaninsa 2016 julkaissut kehittämiskonsultti ja työnohjaaja Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn ja ihmissuhteiden tasapainoa ja riemastuu arjen ilmiöistä.

Hae blogista

Blogiarkisto