Menen iltaisin nukkumaan uskoen kirjallisuuden nousevaan voimaan. En halua kuvitella huomista, jossa tietoliikenneyhteydet sammuvat, jossa joudumme kotiemme seinien ja vararavinnon varaan useiksi päiviksi. Haluan uskoa, että yhä useampi löytää kirjoitettujen tarinoiden voiman ilman ulkoisia pakkoja. Jos tuollainen päivä kuitenkin tulisi, minulla on siihen hätävaraa, hyllyssäni on parikymmentä vielä lukematonta kirjaa, joiden avulla selviäisin viikosta.
Eilen elin Finlandia-palkittujen ilossa mukana. Olen lukenut ehdolla olleista teoksista vasta kolme ja pitänyt kaikista. Yritän muistella olenko koskaan lukenut teoksia, joista en olisi pitänyt lainkaan. Niitä ei taida olla. Jokainen kirja avaa lukijalle monia näkökulmia ja nostaa esiin erilaisia tunteita, kun vain annamme kirjalle mahdollisuuden. Teos voi olla mielihyvää tuottava, lohduttava, vahvistava, pysäyttävä ja paljon muuta. Kirjoitettu teksti löytää meissä kussakin erilaisia kaikupaikkoja. Lukemisen jälkeen ihaninta on toisten kanssa teoksesta keskustelu. Eläköön kaikki lukupiirit!
Finlandia-palkitut ja ehdolla olleet teokset ovat tärkeitä, mutta tärkeitä ovat myös ne lukuisat muut teokset, jotka jäävät vähälle huomiolle, iso osa vallan huomiota vaille. Lukijan kannattaa tarttua myös tuntemattomaan. Kun ostat tai lainaat Finlandia-palkitun teoksen, valitse vielä toiseksi joku muu, mielellään pienkustantajan julkaisema. Lue, koe, elä mukana, ihmettele ja iloitse saamistasi näkökulmista.
Osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Jyväskylän kirjamessuille ja hämmästyin. Kolmen päivän kävijämäärä oli noin 14 000 ja tunnelma oli kotoisa sekä rento. Messuilla oli helppo jutustella kirjailijoiden, poliitikkojen ja muiden messukävijöiden kanssa. Lavalta toiselle ehti helposti ja kokonaisuus oli tavalliselle ihmiselle hyvin hallittavissa. Kaikki kunnia isoille, kunnianhimoisille messuille, joilta löytyy yltäkylläisesti kuunneltavaa ja katseltavaa, mutta monelle lukijalle rajoittuneempikin tarjonta riittää. Jyväskylässä oli 200 näytteilleasettajaa ja 150 haastattelua, eli enemmän kuin riittävästi! Sunnuntaina, johon omatkin haastatteluni asettuivat, kävijöitä tuntui olevan edellisiä päiviä enemmän, mutta leppoisuus säilyi. Minäkin kuuntelin haastatteluja, joita en olisi isoilla messuilla pitänyt kiinnostavina. Hämmästyin ja ilostuin niiden annista. Teki hyvää mennä oman mieltymysalueen ulkopuolelle.
Jyväskylän junamatkoilla luin kaksi teosta, joihin en ilman reissua olisi tarttunut. Menomatkalla luin Katri Alatalon nuortenkirjan Kesäkuu (Hertta Kustannus, 2024). Teosta voi suositella kaikkien aikuistenkin luettavaksi. Se antaa kahden tytön kautta näkökulmaa nuorten erilaisuuteen ja kasvun kipuiluun. Paluumatkalla luin Niina Holopaisen kirjan Anita (Reuna, 2024), jonka takakannen tekstissä luvattiin, että teos tulee ahmittua yhdellä lukemalla. Näin kävi minullekin. Junan pysähtyessä Tikkurilaan olin päässyt loppuun. Raju ja yllätyksellinen teos vahvisti käsitystäni siitä, että meidän tulee kirjallisuuden kautta sukeltaa maailmoihin, joita emme tunne. Omaan turvalliseen kuplaan jääminen on petos meille annettua elämää kohtaan.
Finlandia-palkinto nosti jälleen kerran esiin upeita teoksia, luetaan niitä, mutta luetaan muutakin. Kun ostat tai lainaat Finlandia-palkitun teoksen, valitse toiseksi teokseksi vielä toinen, mielellään pienkustantajan julkaisema. Lue, koe, elä mukana, hämmästy, ihmettele ja iloitse saamistasi näkökulmista. Onnittelut vielä eilisille voittajille!
Näinä pimeinä aikoina (enkä tarkoita ainoastaan päivän lyhyyttä) kirjallisuudella on suuri merkitys meidän jokaisen jaksamiselle. Tartutaan kirjaan, sukelletaan sanoihin ja antaudutaan kertomusten vietäväksi.
