Herkuttelua ihan viimmosen päälle Hellassa ja Huoneessa!

Esikoinen antoi minulle ja aviohenkilölle joululahjaksi menu-aterian Tampereen Hella ja Huone-ravintolassa. Lahjakortin mukaan se sisältää kuusi ruokalajia.

Innoissamme olemme heti jouluun jälkeen varaamassa pöytää. Vaan ravinteli onkin jäänyt kiinni epämääräiseksi ajaksi. Turhaa edes sanoa miksi.

Jossakin vaiheessa havahdumme siihen, että jokohan sen lahjakortin aika on mennyt umpeen. Huh. Ei sentään, mutta nyt on melkein hoppu mennä sinne.

Aikainen lintu nappaa madon, sanotaan. Tässä tapauksessa se ei pidä paikkaansa. Ystävällinen tarjoilija kertoo heti, että menu on nyt muuttunut, siinä on enemmän ruokalajeja (8), mutta saamme sen lahjakortillamme. Hintakin näyttää olevan 11 euroa kalliimpi. Jostakin syystä emme rupea reklamoimaan. Kiitämme vain kauniisti.

Hella ja Huone suosittelee menuun kolmea vaihtoehtoa aperitiiviksi. Ruoan painikkeeksi on tarjolla kuuden viinin paketti, menuun sopiva. Juomat toki ovat eri hintaan.

Olemme hieman ikäviä asiakkaita. Olen autolla, joten uskallan ottaa vain yhden punaviinin. Mies on pyörällä, mutta tyytyy veteen.

Tässäpä tämän loistavan menun herkulliset ruoat

1.   Talon hapanjuurileipää, voita ja karitsanmaksaa

Leipäpalat tulevat pienessä paperipussissa. Mukana on vaahdotettua voita, johon etenkin mies ihastuu. Levitteessä on mukana vielä peuran sydäntä. Pikkuisen sydämestä kirpaisee, että peuraparan sydäntä tässä syön. Voi että, kun kuitenkin maistuu hyvälle!

2.   Korvasienikeittoa ja Manchegoa

Tarjoilija kertoo, että korvasieniä heille ihmiset tarjoavat paljon, samoin syksyisin suppilovahveroita. Manchego osoittautuu espanjalaiseksi lampaanmaidosta tehdyksi juustoksi. Maistuvaa, maistuvaa!

3.   Graavattua keltapyrstöpiikkimakrillia ja omenaa.

Enpä ole ennen kuullutkaan tämmöisestä makrillista. Mies muistelee jälkeenpäin tarjoilijan kertoneen makrillia viljeltävän jossain Euroopassa. Toisaalta Citymarket mainostaa keltapyrstömakrillia tulevan Japanista. Tiedä sitten.

Ei meistä oikein tämän makrillin ystäviä tule. Mauton, joskin hyvin suussa sulava. Liemi on tosi hyvänmakuista. Toki siitäkin tarjoilija kertoo, mitä se sisältää, mutta kuka näitä muistaa.

4.   Kampasimpukkaa, sitruunaverbenaa ja fermentoitua parsaa.

Viisastun, että fermentointi tarkoittaa hapattamista maitohappobakteerien avulla. Näinköhän sitä pitäisi ruveta kasvattamaan sitruunaverbenaa, johon siihenkin tutustun ensi kerran.

Maistuuko? Jo vain. Hyvältä maistuu koko paketti.

5.   Kotimaista naudan sisäfilettä, sekä härkäpapua, varhaisperunaa, punaviinikastiketta ja kesätryffeliä.

Nyt päästään pääruokaan. Tarjoilija sanoo perunoiden, jotka tuodaan grillattuina puolikkaina, tulleen Ahvenanmaalta. Laatua hän ei tiedä. Perunaviljelijöinä perunoiden muodosta päättelemme niiden olevan Siikliä. Tai Annabellaa, epäilee vielä mies.

Sisäfilee on ah niin hyvää ja mureaa! Kuola suupielestä valuen syön punaista pihviä, mitä en normaalioloissa tekisi. Vaadin aina kengänpohjaksi paistettua, väittää vävy.

6.   Maa-artisokkalettu ja misojäätelöä

Tämä on esijälkiruoka, valistaa tarjoilija. Että esijälkiruokakin? Jopa jotain. En ole kyllä sitäkään tiennyt, että maa-artisokasta voi tehdä lettuja. Olen tyytynyt kotona omatekoiseen keittoon. Mutta vot! Hyvää on.

Että mikä miso? Miso on japanilainen, käyneistä soijapavuista tehty tahna. Tässä siitä on tehty jäätelöä. Mitenkään erinomaisen erikoisena en tätä jäätelöä pidä. Hyvänmakuisena toki.

7.   Porkkanakakkua, tyrnimoussea ja lakritsia.

Koska en pidä lakritsasta, suunnittelen jo antavani sen miehelle. Ehei! Lakritsi on sellainen pehmeän juokseva pieni kasa, ei mikään lakupala. Ihan itse haluan sen syödä. Liian hyvää miehelle annettavaksi. Koko annos: namnam!

8.   Sherry-syklaatartaletti

Lopuksi on makea suklaapala, joka tuodaan jännittävässä puurasiassa. Tällaistakaan esille tarjoilua en ole koskaan nähnyt. Tuskin olisin osannut kuvitellakaan.

Olemme ihanasti kylläisiä, kun olemme kaiken syöneet. Meillä oli käsitys, että tämä on jonkinlainen maistelumenu. Vitsailimme siksi ennakkoon, että nälkäisiksi varmaan jäämme. Mennään siis kotiin grillin kautta. Ei puhettakaan moisesta. Noin kahden tunnin aterioinnin jälkeen emme kaipaa mitään.

Ravintolassa istumme ylhäisessä yksinäisyydessä. Muita asiakkaita ei ole. Aloitamme aterioinnin tosin jo kello 16, heti kun ravintola avautuu. Kuka nyt iltapäivällä tulisi ylipitkää menua syömään? Paitsi me.

Tarjoilu on joustavaa ja tarjoilija ystävällinen. Joka ruokalajista hän kertoilee, mitä kaikkia mausteita ja lisukkeita ruokalajiin on käytetty. Niitähän on, kun vain jotain muistaisi. Se nyt tulee kuitenkin selväksi, että hyvä maku tulee juuri niistä.

Tyytyväisinä kuin pienet apinat lähdemme kotiin, hyviä makumuistoja vatsa ja mieli täynnä.  

Kiitos Hella ja Huone erinomaisista ja mielikuvituksellisista ruoista!

Erityiskiitos Esikoiselle! Vallan mahtava joululahja!