Kolmas kerta toden sanoo, sanotaan.

Nyt se ainakin piti paikkaansa. Vaikka en olisi kyllä tarvinnut kuin yhden kokemuksen The Visitors-teoksesta. Se kokemus jo valloitti minut! Mutta varma on aina varmaa.

Mistä siis on kyse?

Helsingin Nykytaidemuseo Kiasmassa on vallan erikoisen ihana taideteos, jos siitä niin voi sanoa. Ja siis viidennessä kerroksessa, jossa taitaa aina olla kaikista mielenkiintoisimmat jutut. Näin arvelen epävirallisen otantani perusteella.

Astun sisälle hämärään saliin. Ihanan ihana ja kaunis musiikki kuuluu korviini. Takaseinällä on videokuvaa ison talon terassilta, jossa on ihmisiä kuistilla. Musisointi tapahtuu tämän talon sisällä, eri huoneissa. Talo on vanha Rokebyn kartano New Yorkia lähellä.

Teoksen nimi on tullut ABBAN viimeiseksi jääneestä albumista. Asdis Sif Gunnarsdottir on tehnyt eroa käsittelevän runon, johon musiikin ovat tehneet Ragnar Kjartansson ja David Por Jonsson.

Seinille on heijastettu talon lisäksi videokuvat soittajista soittimineen omissa huoneissaan. Jokaisen soitanta ja laulanta on tallennettu erikseen, mutta yhtä aikaa. Kiasman salissa kuva ja ääni yhdistyvät. Kuulijana ja katsojana koen olevani orkesterin musiikin sisällä.

Idean luoja, islantilainen Ragnar Kjartansson, istuu ammeessa vaahtokylvyssä kitaraa soittaen ja laulaen.

Musiikki on enimmäkseen melankolista, rauhoittavaa, jotenkin meditatiivista. Eilispäiväinen seuralaiseni, Esikoiseni olisi kaivannut säkkituolia, mihin olisi voinut upota nautiskelemaan. Säkkituoleja ei sattunut olemaan, mutta taitettavia jakkaroita kuitenkin. Paremman puutteessa nekin kelpasivat.

Pari kertaa session aikana talon pihassa possautetaan jokin, sanon nyt vaikka pommi, kun en parempaa nimeäkään sille tiedä. Taitaa ehkä kuitenkin olla jotain ruutia, joka paukahtaa ja savuaa. Mahtaako se kuulua musiikkiin vai lieneekö vain muuten herättelijäksi tarkoitettu?

Yksi esitys kestää toista tuntia. Lopuksi soittajat ja terassilla majailleet lähtevät laulaen ja soittaen ulos talosta. He vaeltavat alas rinnettä erinomaisen kauniisiin maisemiin. En malta olla tuijottamatta kuvaa niin kauan kuin pieninkin hahmon osa näkyy ja musiikin häivettä voi olla kuulevinaan.

Mikä nautinto! Mikä taito! Mikä oivallus!

”Koskettava musiikillinen elämys on luovuuden, yhteisöllisyyden ja ystävyyden ylistys”, sanoo Kiasmaopas. Varmaan kaikkea tätä, mutta aivan liian laimeasti sanottu! Se on paljon, paljon enemmän! Se on joka soluun soimaan soluttautuvaa musiikkia, sanokoot biologit tästä mitä tahansa!

Loppujen lopuksi kaikki videot pimennetään. Pienen ajan kuluttua kaikki alkaa taas alusta. Valkokankaat heräävät eloon ja soittajat asettuvat paikoilleen teknisten avustajien huolehtiessa mikrofoneista.

Miksi minun täytyi siellä Kiasman viidennessä kerroksessa kolme kertaa hypätä, saatat kysyä.

No, ensin kävin yksin ihastelemassa ja fiilistelemässä Hesassa käydessäni. Seuraavan kerran olimme Vanhalla olleesta pikkujoulusta matkalla Tallinnaan kolmen ystäväni kanssa. Kaksi heistä ei ollut nähnyt Visitors-esitystä. Kun aikaa oli, veimme heidät tietysti sinne. Esikoinen tuli viime viikonloppuna työreissulle Hesaan. Kun hän kysyi, mihin taidenäyttelyyn nyt ensiksi meidän kannattaisi mennä, kiekaisin empimättä: Visitors! En suinkaan halveksi Thesleffiä enkä Schjerfbeckiä, jotka molemmat ovat ilonamme Hesassa samaan aikaan. Upeita taiteilijoita ja upeita teoksia! Niistä toki myös nautimme. Visitors on kuitenkin jotakin täysin ennen kokematonta.

Eilen sunnuntaina väkeä oli Visitorsia ihastelemassa melkein kuin ilmaisia ämpäreitä olisi ollut jaossa. Siihen lienee kaksi syytä. Museoon pääsi puolella hinnalla ja ala-aulassa oli taidekäsityöläisten myyjäiset.

Näyttely on Kiasman hyvän elämän teemavuotta 2019. Lokakuun kymmenes päivä avautunut musiikkielämys kestää helmikuun toiseen päivään ensi vuonna. Jos nyt jostakin syystä sattuisit seutuilemaan tänä aikana Kiasman kulmilla, niin sisään vaan! Takaan ja alleviivaan, että et pety! Yllytän menemään sinne, vaikka mitään provikkaa mainostamisesta en saakaan.

Tiedä häntä, vaikka löytäisin itsenikin vielä sieltä. En panisi pahakseni.